Viime päivät vauvan kanssa
3Taas on vietetty viikko yhdessä vauvan kanssa. Totte on ollut enimmäkseen töissä, joten me ollaan oltu vauvan kanssa päivät kotona kahdestaan. Elämä vauvan kanssa on muuttunut melkoisesti tässä parissa viikossa. Elämme jälleen elämänvaihetta, kun silmät saa olla selässäkin ja vauva pitää ottaa mukaan vessaankin. Se on viisi sekunttia, kun mini on ampaissut hippulat vinkuen kukkaruukulle tai pistorasialle.
Olen joskus kuullut sanottavan, että vauvavuoden voi jakaa kahteen toisistaan eroavaan vaiheeseen, siihen kun vauva ei liiku ja siihen kun vauva liikkuu. Olemme ehdottomasti jälkimmäisessä vaiheessa. Taaperoaika lähenee huimaa vauhtia. Olen kasvattanut yhden rämäpään, joka ei mieti ennen kuin tekee, saa nähdä tuleeko tästä tapauksesta toinen samanlainen. Vähän hirvittää jo valmiiksi.
Viherkasvit kiinnostaa
Päädyin siirtämään kaikki viherkasvit pois olohuoneen lattialta sen jälkeen, kun yksi peikonlehti oli revitty kumoon noin kymmenen kertaa. Aika pitkään siis sinnittelin ennen kuin lähdin kasveja siirtämään. Mutta pakko se on myöntää, että ne ovat tällä hetkellä todella suuri houkutin vauvalle.
Mutta onni onnettomuudessa. Olin nimittäin sanonut Totelle pari viikkoa takaperin, että haluasin myös makuuhuoneeseen viherkasvin. No nyt siellä on sellainen. 😀
Vauvan syöminen ja uni
Kiinteiden syömistä on takana melkein kaksi kuukautta ja hyvin menee edelleen. Varsinkin kaupan soseet maistuvat. Yritän terästäytyä omien soseiden tekemisessä. Mutta niin se äidin ruokien arvostus alkaa jo näin pienestä, kun tyyppi irvistelee minun tekemilleni soseille. Onneksi nämä ovat totuttelu kysymyksiä ja hänellä on hyvä ruokahalu. Vauva syö kiinteitä jo viisi kertaa päivässä ja annoskoot ovat kasvaneet. Samalla yritetään testata sormiruokia, mutta ne menevät tällä hetkellä 99 % pitkin pöytiä.
Meillä on tässä ruokailussa sellainen hybridimalli, että vauva saa sekä kaupansoseita, että itse tehtyjä. Yritän nyt siirtyä hiljalleen siihen samasta padasta ajatteluun, että ottaisin vauvalle sivuun samoja ruokia, kuin mitä muu perhe syö. Ilman suolaa ja runsasta maustamista tietysti. Silloin vauvalle kokkaaminen menisi samalla kuin muulle perheelle. Tämä oli ihan paras tapa silloin kun nuo isommat olivat pieniä.
Ruokailu on tuonut myös sitä kaivattua rytmiä päivään ja rauhoittanut öitä. Iltaisin vauvalla alkaa olla oikeasti pitkiäkin unipätkiä. Parhaimmillaan hän herää vasta kun minä kömmin viereen siinä kymmenen aikaan. Kun aiemmin sitä ennen olen käynyt imettämässä jo 1-2 kertaa. Tämä on oikeasti huima parannus. Sitä vastoin hän on hemmotellut meitä sellaisilla kello neljän tai viiden aamuilla nyt useampaan kertaan, kun unentarve on selkeästi loppunut. Päiväunia vauva nukkuu selkeästi kolmet ja illalla hän menee nukkumaan suurin piirtein samaan aikaan. Kirjoitin aiemmin siitä, että ollaan rytmin suhteen eletty aivan pellossa, mutta niin se vain kiinteiden myötä löytyi lähes itsestään.
Upkreidattiin nyt viimein myös vauvan menopeli maisema vaunuun, eli kaivettiin vaunujen ratasosa esiin. Ihan vähän kirpaisi luopua meidän kauniista jadenvihreästä vaunukopasta, mutta nyt vauva on huomattavasti tyytyväisempi matkakumppani.
Vauva kasvaa siis edelleen ihan älytöntä vauhtia ja on varsinainen persoona jo nyt. Tämä vauvavuosi on ollut aivan ihana. Olen nauttinut joka hetkestä. Ja tuntuu haikealta, että tämä on jo puolessa välissä. Vaikka tiedänkin, että tämä on vasta alkua ja vauvan kanssa tulee vielä paljon upeita hetkiä kun hän kasvaa.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Viime aikojen arkisia kuulumisia
Hei ihana. Mitä sinulle kuuluu? Minä olen ollut kipeänä varmaan viimeiset kolme viikkoa. Ensin flunssa, sitten noro ja nyt taas flunssa. Kaksi viimeisintä ovat olleet kuitenkin ne pahimmat. Tuntuu, että nämä ovat imeneet mehut aivan täysin. Iltaisin olen ollut niin poikki, että päässä on vain surissut, eikä kirjoittamisesta ole tullut mitään. Olen sanalla sanoen kypsä tähän sairastamiseen.
Totte on ollut maailman suurin apu tässä parin viime viikon aikana. Ensinnäkin, kun noro iski minuun, hän järjesti itselleen ylimääräisen vapaan hoitaakseen vauvaa, jotta minä sain toivuttua. Tällä viikolla hän on ottanut vastuuta kaikista lapsista sen verran, minkä on töiltään pystynyt. Kun kiittelen häntä, saan kuulla siitä, miten näin kuuluukin ollla parisuhteessa. Toinen kannattalee tarvittaessa toista. ♥ Minä vain mietin kaikkia niitä vuosia, kun sain hoitaa kaiken yksin kipeänäkin. Tällaisina hetkinä en voi olla kuin kiitollinen siitä, mitä olen elämältä saanut.
Lasten kanssa
Viime aikoina on ollut oikeasti todella iso ilo seurata lapsia. Isommat ovat edelleen, sekä toistensa parhaat ystävät, että tappelukaverit. Mutta he osoittavat koko ajan enemmän huomiota ja rakkautta tuolle perheen pienimmälle. Seurasin lähes kyyneleet silmissä, miten he rakensivat tässä yksi ilta majaa olohuoneeseen. Vauva suhasi menemään majarakennelman keskellä ja ympärillä. (Niin, meillä ryömitään!) Tämä oli isommista todella hauskaa ja he vain innostuivat tästä. Sen lisäksi kumpikin haluaa syöttää vauvaa ruoka-aikoina. He ovat edelleen pääasiassa innoissaan vauvasta, mikä on vain ihanaa. Isot ovat yllättäneet todella positiivisesti.
Nyt kun vauva on isompi, olen voinut antaa enemmän huomiota myös isommille lapsille. Mikä on ollut ihanaa. Käytiin tammikuun lopussa leffassa niin, että Totte jäi vauvan kanssa kotiin. Viime viikonloppuna katsottiin kolmistaan sängyssä leffaa niin kuin ennen vanhaan, kun oltiin vain me kolme. Sen lisäksi eletään nyt sitä aikaa, kun vauva menee aikaisemmin nukkumaan ja meille jää illalla hetki isompien kanssa ennen heidän nukkumaanmenoaikaansa.
Imetys
Meillä imetysrytmi on muuttunut isosti nyt kiinteiden myötä. Kuten sen kuuluukin. Mutta en silti olisi millään valmis tähän vaiheeseen. Tämä on ensimmäinen täysimetyskokemukseni, enkä ole valmis luopumaan siitä. Toki, imetys voi jatkuva parhaimmillankin vielä kuukausia, mutta ei samanlaisena, kuin se on tähän asti ollut. Nyt meillä on vain kaksi pidempää imetystä iltapäivällä ja illalla. Muut ovat sellaisia aika pikaisia hörppyjä. Yritän nauttia niistä meidän jäljellä olevista imetyshetkistä, mutta samaan aikaan tuntuu todella haikealta, että pikku hiljaa tämä matka tulee tiensä päähän.
Tämä oli minun ensimmäinen täysimetykseni ja tuntuu todella haikealta alkaa hyvästellä sitä. Toisaalta, ainakaan tämä ei ole loppunut samalla tavalla yhtäkkiä, kuten isompien lasten aknssa. Ja kuten sanottu, tätä saadaan todennäköisesti jatkaa vielä kuukausia.
Toivon todella, että sairastelut alkavat olla hiljalleen tässä ja tässä pääsisi hiljalleen siihen meidän normaaliin arkeen kiinni. Tällainen nonstop sairastaminen ei ole mitenkään nautinnollista. Toivotta vasti olet pysynyt terveenä.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Niiden pienten hetkien tärkeys