Juhuu! Eilen alkoi oma synttäriviikkoni! Kyllä, synttäriviikko. Rakastan syntymäpäiviä. Olen aina rakastanut. Se, että jokaisella on joka vuosi yksi päivä, kun juhlitaan nimenomaan sitä, että juuri sinä olet syntynyt tähän maailmaan, on yksinkertaisesti parasta. Ja jokainen meistä on ansainnut sen, että omat synytymäpäivät muistetaan. Itse olen viime vuosina yrittänyt petrata tässä asiassa. Ja minusta on ihan höpö höpöä, että aikuisten ei tarvitse juhlia syntymäpäiviään. Ei tietenkään tarvitse, mutta jokainen saa juhlia ja juuri niin kuin itse haluaa. Ja siihen ei ole kenelläkään nokan koputtamista.

Vanheneminen on saavutus

Sen lisäksi kaksi viime vuotta opettivat ainakin itselleni sen, että vanheneminen on saavutus ja kaikki eivät vain saa vanheta. Näin ollen joka ikinen vuosi on saavutus ja sitä pitäisi oikeasti julhlia. Omasta lähipiiristäni kuoli koronaan nuori, parikymppinen ihminen. Tämä pysäytti ihan todella ja sai miettimään vanhenemista ihan eri tavalla. Pitkä elämä on oikeasti saavutus ja se olisi hyvä muistaa silloin, kun vanheneminen hirvittää. Kaikki meistä eivät saa edes kasvaa aikuisiksi tai vanheta. Näin ollen jokainen on oman syntymäpäiväjuhlintansa ansainnut.

Siitä huolimatta olen juhlinut omia syntymäpäiviäni viimeksi, kun täytin 25-vuotta. Sen jälkeen omat syntymäpäiväni eivät ole olleet mikään prioriteetti oikeastaan kenellekään. Mikä oli minusta aina todella surullista. Minä kuitenkin odotin aina syntymäpäiviäni.Tänä vuonna syntymäpäiviäni juhlitaan syntymäpäivien merkeissä. Olen kutsunut ystäviäni brunssiteemaisille syntymäpäiville. Pidetään juhlata nyyttikesteinä, jolloin jokainen osallistuu ja minulle ei jää ihan niin hirveä homma. Odotan tulevaa lauantaita todella innolla. Ihanaa saada rakkaat ihmiset kotiin juhlimaan syntymäpäivääni.

Lahjoista

Minä myönnän myös pitäväni lahjoista. Se ei ole mikään edellytys, mutta minusta on ihana saada lahjoja joita on mietitty ja joiden valitsemiseen ihminen on nähnyt vaivaa. Kukat toimivat tällaiselle kukkahullulle paremmin, kuin hyvin ja olen niistä aina äärimmäisen onnellinen. Poikaystäväni on nyt onnistunut valitsemaan aivan täydellisiä lahjoja. Sain jo syntymäpäivälahjani ja se oli taas aivan nappi. Hän on selkeästi kuunnellut minua. Hän osti minulle laukun, jota en ole itse raaskinut ostaa, mutta jonka perään olen haikaillut, sekä liput Behmin keikalle. Aivan täydellinen lahja juuri minulle. <3

Mutta kuten sanoin, lahjat eivät ole minulle mikään edellytys, vaikka niitä on kiva saada. Ja ihan yhtä kiva niitä on antaa. Erään ystäväni syntymäpäivälahja kuumottelee minua täällä kotona, enkä malta odottaa, että pääsen antamaan sen hänelle.

Mutta näihin tunnelmiin tällä erää. Minä jatkan synttäriviikosta nauttimista.

-Jenni

KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Helpot prinsessasynttärit

Juhlat korona-aikana

Viikon parhaat: Syntymäpäivä edition

Kaksivuotiaan pupusynttärit

Huurteiset syntymäpäivät

Maanantai

Maanantai alkoi rakkaan vierestä. Lähdin kuitenkin kotiin hyvissä ajoin, sillä muru totesi olevansa kipeä. Ainakin saatiin nukkua tämä yö lähekkäin, vaikka hän olikin aika veto veks niin sunnuntain, kuin maanantainkin. Kotona ajattelin kokeilla siivota, mutta selkä vaati lepoa. Tähän mennessä selkäni oli jo melko hyvä. En kävellyt kumarassa ja vain jos liikuin paljon, niin se alkoi käydä selälle. Tällä hetkellä tavoite on elää mahdollisimman normaalia elämää kipujen antamissa rajoissa. Maanantain tavoite muuttui sen verran, että kunhan saan tiskattua ja pyykit viikattua, niin olen tyytyväinen. Seuraavana päivänä taas vähän lisää siivoamista. Sain lopulta järjestettyä lasten leluja ja tiskattua, mihin olin tyytyväinen.

Maanantaina saimme kuulla hallituksen valmistelevan pakkolakia murtaakseen hoitajien lakon. Eli orjuuttaminen on heistä parempi vaihtoehto, kuin palkan maksaminen hoitajille.

Viikon paras asia: Se, että sain äidiltä lapsuuden lempiruokani reseptin. Kyseessä on yleellinen uunilohi ja resepti on ajalta ennen somea, joten sitähän ei siis löydy mistään googlaamalla. Onneksi äidillä oli edelleen kyseinen mainoslehtisen sivu tallella.

Tiistai

Tiistaina poikaystävältä saatu mahapöpö iski kunnolla. Mistään ihan perinteisestä vatsataudista ei ollut kyse. Oksensin vain kerran ja mutten voin äärimmäisen huonosti koko ajan. Suurimman osan päivää pötköttelin sängyssä ja yritin katsoa 9-1-1:stä. Kirjoitinkin siitä, että K:n jälkeen ihan kaikki taudit ovat tarttuneet aivan äärimmäisen suurella varmuudella. Minulla on kutakuinkin yksivuotiaan vastustuskyky, mikä on vähintäänkin turhauttavaa.

Tiistaina myös tytöt tulivat takaisin luokseni. Ikävä oli kerynyt taas viiden päivän aikana valtavaksi. Voin vain toivoa, että vatsapöpö on sen verran lievä, että se ei tartu lapsiin. He eivät sairastaneet K:ta samaan aikaan kanssani, joten heillä todennäköisesti vastustuskyky riittä.

Viikon paras sarja: Lust HBO:lta. Eipä tässä taas voi muuta sanoa, kuin että kyllä ne ruotsalaiset osaa. Sarja kertoo neljästä keski-ikäisestä naisesta, jotka yrittävät pitää seksielämää yllä omassa arjessaan. Välillä helpommin sanottu kuin tehty. Olin kuullut tästä sarjasta kehuja jo ennestään. Ja onhan se viihdyttävä. Sellaista taattua ruotsalaista komediaa. Nauroin useamman kerran ihan ääneen.

Keskiviikko

Toinen päivä vatsatautia. Parempi kuin ensimmäinen, mutta ei tätä oloa silti voinut kehua. Pysyin tolpillani sen minkä tarvitsi, mutta päikkärit otin useammat. Osan päivästä käytin siivoamalla trollausviestejä pois blogin kommenttiboksista. Ja edelleen en voi käsittää niitä ihmisiä, jotka jaksavat tehdä päivästä toiseen kiusaa toisten kanavissa. Sen kummempaa tässä päivässä ei oikeastaan ollut.

Viikon paras peli: Esikoinen sai kummeilta lahjaksi Life in the coral reef. Tosi simppeli ja hauska lautapeli, jossa on kaksi vaikeusastetta. Peliä suositellaan 4-vuotiaasta ylöspäin ja helpompi vaikeusaste oli todella hyvä nuorimmaiselleni. Pelattiin tätä monta erää heti ekana päivänä. Ennustan, että tässä on vielä tulossa aikuisten game night poikaystäväni kanssa, kun ollaan ilmeisesti kumpikin vähän kilpailuhenkisiä.

Torstai

Poikaystävä oli kömpinyt yöllä töiden jälkeen viereeni. Sänky houkutteli siinä kohtaa äärimmäisen paljon, koska olisi ollut paljon kivempaa jäädä kainaloon, kuin nousta. Mutta siitä huolimatta kampesin itseni ylös sängystä ja lähdin viemään ipanoita hoitoon. Saimme viettää poikaystävän kanssa kuitenkin laatuaikaa kaksin. Ollaan huomattu, että tässä alkaa tosiaan tulemaan arki vastaan ja kahden aikuisen, sekä kahden lapsen elämien yhteen sovittaminen ei ole niin helppoa.

Illalla lasten kanssa puhuttiin Jeesuksesta ja pääsiäisestä, koska eskarilaisella oli ollut pääsiäisretki oman ryhmänsä kanssa kirkolle, jossa oli kerrottu pääsiäisen tarina.

Viikon paras resepti: Äidin uunilohi. Tätä reseptiä olen etsinyt pitkän aikaa, kunnes tajusin viimein pyytää sitä äidiltä. Kyseessä on lapsuuden lempiruokani ja koska resepti on ajalta ennen somea, en löytänyt sitä internetsistäkään. Onneksi äidiltä löytyi edelleen se mainoslehtisen sivu, jossa resepti oli.

Perjantai

Perjantaina oltiin liikkeellä ja laitettiin vähän pääsiäistä kotiin. Pidettiin vapaapäivä ja lapset toivoivat ruuaksi sushia, joten sushia he saivat. Minä sain syötyä buffassa hävettävän vähän, kiitos vatsapöpön ja onnettoman syömiseni. Käytiin myös isosti kaupassa ja meinasin lentää pyrstölleni, kun lohen kilohinta oli lähes 23 €. Meillä taidetaan jatkossa syödä lohta ihan äärimmäisen harvoin tuolla hinnalla. Kotona siivottiin vähän ja tosiaan, laitettiin pääsiäiskoristeet esille. Oli todella kiva, kun kotona on vähän pääsiäisjuttuja. Tämä on itseasiassa ensimmäinen vuosi, kun meillä on ihan oikeita pääsiäiskoristeita. Aiempina vuosina koristelu oli pajunkissojen tökkimistä kukkien sekaan.

Viikon paras herkku: Kesäkurpitsakakku. Vapise porkkanakakku, sillä tässä on sinulle kunnon haastaja. Kesäkurpitsakakussa oli todella paljon samaa, kuin porkkanakakussa, mutta oli uusi raikas versio sille. Ja ihan super mehevä. Tein meidän kakun K-Ruoka reseptillä. Jaan sen vielä täällä.

Viikonloppu

Lauantain vietin enemmän tai vähemmän keittiössä. Ensin tein ruuaksi perunamuusia ja lohta. Myöhemmin tein jäätelökakun pakkaseen hyytymään ja kesäkurpitsakakun uuniin paistumaan. Selkä pysyi aika hyvin menossa mukana. Pitkään seisoskelu ja kokkaaminen otti kuitenkin noidannuolen päälle ja osan ajasta puuhasin istuen keittiönpöydän ääressä. Lauantaina ruuaksi olis sitä äidin loht. Iloiseksi yllätykseksi uunilohi maistui edelleen juuri niin hyvältä, kuin silloin lapsena. Ruoka maistui erinomaisesti myös lapsille. Toki edellä mainitulla kilohinnalla sen oli syytä maistuakin. Ja ennen illan lumituiskua, ehdin juoda kauden ensimmäiset kahvit parvekkeella lämpimässä auringonpaisteessa. Pikku hiljaa se usko kevääseen ja kesään tässä lisääntyy.

Sain taas yöllä poikaystävän kainaloon, mikä oli aivan ihanaa. Oltiin sovittu, että tänään esikoisen kummit tulevat viettämään hänen synttäreitään, koska ne oli aiemmin jääneet väliin K:n vuoksi. Poikaystävä näki siis taas lisää ystäviäni. Päivällä siivottiin viimein koti loppuun siitä sairastelujen jälkeisestä kaaoksesta. Minä viimeistelin ja koristelin kesäkurpitsakakun ja iltapäivällä esikoisen kummit lapsineen tulivat meille. Kahviteltiin ja herkuteltiin ja lopulta pelattiin monta tuntia esikoisen samaa koralliriuttapeliä, joka oli oikeasti hauska. Aikuisten kilpailuvietti meinasi lähteä keulimaan pariin kertaan, mutta saatiin himmailtua. Päivä oli oikein onnistunut ja oli oikeastaan kiva, että saatiin juhlat myös kummien kanssa. Tässä illalla täällä on ollut pari melko ylikierroksilla käyvää lasta, jotka toivomme saavamme nukkumaan vielä.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals

LUE MYÖS

Viikkokatsaus: Kotona taaperon kanssa

Viikkokatsaus: Stressiä, jumppaa ja taas kipeänä

Viikkokatsaus: Avokattila ja eksynyt lumipyryssä

Viikkokatsaus: Pieniä vaatteita, vauvapuhetta ja epäkelpo ilmoitti

Viikkokatsaus: Kirjahyllyprojekti, lumi-inferno ja hullu kukkanainen