Raskausviikko 12 (11+0 – 11+6)
4Beben koko: Luumu
Oireet: Tukkoinen nenä, ilmavaivat, verenvuoto ja suodatin kahvin haju etoo edelleen.
Raskausviikko 12
Kriittinen viikko 12 on viimein täynnä. Tähän asti päästessä aika moni huokaa helpotuksesta, koska suurin keskenmenoriski on viimein ohitettu. Toki raskautta on aika pitkään jäljellä edelleen ja raskausviikkoja aika paljon kerrytettävänä. Mutta ollaanhan tässä jo vähän selvemmillä vesillä.
Tällä viikolla sain lääkäriltä viimein apua kuukausia jatkuneeseen tukkoisuuteen. Mutta tätäkään en saanut ilman vähättelyjä. Oma kokemukseni on se, että lääkärit suhtautuvat todella nuivasti raskauden ongelmiin. Oli kyseessä sitten voimakas pahoinvointi, selkävaivat tai tukkoinen nenä. Lääkäri antoi minulle selkeästi sellaisen kuvan, että uskoi tukkoisuuteni johtuvan ennemmin kymmenen vuotta jatkuneesta pölyallergiastani ennemmin, kuin raskaudesta. Vaikka tämä tukkoisuus alkoi samaan aikaan kuin kaikki muutkin alkuraskauden oireet. Ja vaikka raskaus kaikkine oireineen on toki luonnollista, ei niitä oireita pidä missään nimessä vähätellä. Mitä moni lääkäri nykypäivänä tyytyväisenä tekee. Muistan miten ensimmäisessä raskaudessa, kun koin voimakasta pahoinvointia, sain vain voivottelua ja muistuttelua siitä ettei raskaus suinkaan ole sairaus.
Onneksi allergiaan tarkoitettu nenäsumute auttoi ja tukkoisuus on helpottanut. Mikä on tarkoittanut myös sitä, että olen saanut viimein nukuttua.
Verenvuoto
Säikähdin taas todella paljon, kun tämän raskausviikon alkupuolella vuodin taas verta. Vaikka alkuraskaudessa verenvuodot ovat yleensä normaaleja ja vaarattomia, niin ne säikäyttävät joka kerta yhtä perusteellisesti. Itse ainakin alan heti kuvitella erilaisia kipuja, jotka voisivat enteillä keskenmenoa. Verenvuoto kesti onneksi tosi vähän aikaa ennen kuin tyrehtyi kokonaan. Mutta kuitenkin riittävän kauan, että ehdin pelästyä ja muun muassa soittaa Naistenklinikalle. Ohje oli silloin kuitenkin seurata tilannetta ja odottaa ensi viikon ultraa.
Mahdollinen keskenmeno
Koska tähän raskauteen on liittynyt tätä verenvuotoa, olen meittinyt useampaan kertaan keskenmenoa ja sen mahdollisuutta. Mitä jos tämä raskaus päättyykin pelkkään suureen suruun? Väitän, että reaktioni on luonnollinen. Olen lukenut kaiken mahdollisen keskenmenoista ja alkuraskauden vuodoista, koska minun tapani käsitellä kriisejä on lukea kaikki mahdollinen fakta niistä.
Olen jäsennellyt ajatuksiani keskenmenoon liittyen. Yritän ajatella mahdollisen keskenmenon niin, että jos niin käy niin on tarkoitettu, koska sikiöllä todennäköisesti on siinä tapauksessa niin iso hätä ettei se selviäisi vatsan ulkopuolella. Tällöin luonto tekee tehtävänsä ja keskeyttää raskauden. Ja jos näin kävisi, se olisi surullista, mutta me voisimme yrittää uudelleen. Olen saanut jo kaksi elävää, tervettä lasta. Olen raskautunut lopulta kolme kertaa, kaksi viimeistä kertaa vielä aika helposti. Meillä on kaikki mahdollisuudet saada lopulta terve vauva yhdessä.
Voi olla että ajatusratani tuntuvat jostain kylmiltä, mutta tällainen järkeily helpottaa ehdottomasti omaa oloani tällaisessa tilanteessa. Tämä kaikki voi olla turhaa pohdintaa, mutta se on auttanut minua käsittelemään myös näitä tilanteita, kun vuodan verta.
Muutenhan oma oloni alkaa olla todella hyvä. Alkuraskauden pahimmat oireet ovat helpottaneet, joten nyt eletään sitä kaikkein epäuskoisinta aikaa. Onneksi ultraan on enää hetki.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Raskausviikko 11 (10+0 – 10+6)
Beben koko: Lime
Oireet: Närästys, ilmavaivat, mielialanvaihtelut, tukkoinen nenä, pissähätä, nälkä ja väsymys.
Himot: Kylmä tuoremehu. Tätä menisi oikeasti litroittain.
Raskausviikko 11 (10+0 – 10+6)
Tällä viikolla olen ollut äärimmäisen väsynyt. Yölliset valvomiset lasten kanssa sen kun jatkuivat. Sen lisäksi oma tukkoisuus paheni taas flunssan myötä siihen pisteeseen, että vaikka lapset lopulta nukkuivatkin, niin minä en nukkunut. Heräsin yöllä monta kertaa omaan tukkkoisuuteeni, enkä saanut sen vuoksi enää unen päästä kiinni ja lopulta aloin pelkäämään öitä. Nyt tilanne alkaa jo helpottua, mutta noina öinä oli muutamia todella synkkiä hetkiä.
Nyt minulla on tulossa lääkärinaika ja toivon mukaan saan apua tähän tukkoisuuteen. Sairaanhoitaja oli aikaa varatessa ainakin sitä mieltä, että tarvitsisin ehdottomasti jonkun aavaavan lääkkeen nyt siksi aikaa, kun tätä jatkuu. Eli mahdollisesti sinne raskauden loppuun asti.
Mun rinnat elää tällä hetkellä niin omaa elämäänsä, että on ollut pakko siirtyä jo nyt imetysliiveihin. Niissä rinnoilla on paremmin tilaa elää sitä omaa elämäänsä ja turvota oman mielensä mukaan. Olen tässä ajassa saanut kolmista rintsikoista kaarituet poikki. Löysin Kapp Ahlilta kivat imetysliivit, jotka tuntuivat riittävän tukevilta päällä ja ennen kaikkea mahtuivat päälle. Näillä siis mennään hetkeen aikaa, kunnes tilanne rintojen kanssa joskus tasoittuu.
Tässä kuluneen viikon aikana on ollut muutamia hetkiä, kun olen tuntenut jotain, joka periaatteessa voisi olla vauvan liikkeet. Mutta tiedän hänen olevan vielä kovin kovin pieni ja epäilen, että kyse on ennemmin jostain suolen kuplinnoista, kuin liikkeistä. Tosin eihän sitä tiedä. Odotan kovasti vauvan liikkeitä. Ne kuitenkin kertovat sitten paljon siitä, miten pikkuinen kohdussa voi. Sekin voi olla, että koska odotan niitä kovasti, olen kuvitellut jotain liikkeiden kaltaista. Mutta ehkä kohta alan tuntemaan oikeasti niitä hipaisuja.
Nt-ultra
Meillä on ensi viikolla nt-ultra. Se on alkanut jännittää. Paljon mietin ikääni ja sitä, onko vauvalla kaikki hyvin. Olen puhunut puolison kanssa siitä, että minulla ei välttämättä riitä voimavarat, mikäli vauvalla olisi joku vamma. Nämä pelot ovat varmasti enemmän ja vähemmän normaaleja tässä vaiheessa. Haluaisin uskoa, että myös turhia. Ja minulla ahdistuneisuushäiriö lyö tähän omat mausteensa sekaan. Uskon kuitenki, että näistä on hyvä puhua yhdessä jo ennakkoon. Jos huono onni sitten sattuisikin kohdalle. Mieluummin niin, että on joku suunnitelma valmiina. Mutta haluan uskoa, että hyvin tässä käy ja ultrassa kaikki on niin kuin pitääkin.
Ihan vähän jännittää myös siirtyykö laskettu aikani ultran jälkeen. Vauva oli jo varhaisultrassa hieman odotettua isompi ja ovulaationi oli tosi aikaisessa. Joten voi olla, että laskettu aikani kuuluisi olla aikaisemmin. Joten jännä nähdä miltä ultrassa ensi viikolla näyttää.
Mutta oireet alkavat selkeästi tasoittua tuota tukkoista nenää lukuunottamatta. Joten keskiraskautta odotellessa. 😀
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit