Raskausviikko 14 (13+0 – 13+6)
0Beben koko: Sitruuna
Oireet: Liitoskivut, väsymys, nälkä ja arat nännit.
Raskausviikko 14
Ollaan selkeästi ylitetty jonkinlainen raja, koska minä en kyttää enää jatkuvatsti raskaussovellustani ja äärimmäisen hitaasti kuluvia päiviä. Uskon, että riskiviikkojen mentyä ja kun ultrassa oli kaikki hyvin, niin olen voinut rentoutua raskauden suhteen. En pelkää jatkuvasti keskenmenoa tai verenvuotoja. Saatiin myös seulontatulokset ja niiden perusteella vaikuttaa siltä, että vauvalla on kaikki hyvin. Tämä on aina huojentava tieto. Huomaan stressanneeni hieman omaa ikääni ja sen tuomioa mahdollisia riskejä. Vaikka enhän minä ole vielä mitenkään vanha saamaan lapsia.
Ensimmäiset liikkeet
Nyt uskallan väittää tunteneeni ensimmäiset pienet vauvasta lähtöisin olevat hipaisut. Toistaiseksi liikkeiden kanssa pitää olla kaikki tähtien asennosta lähtien kohdallaan, koska vauva on vielä niin pieni. Mutta hiljalleen ne liikkeet siellä voimistuvat vauvan voimistuessa. Odotan kovasti liikkeiden säännöllistymistä. Se konkretisoi vauvaa paljon ja tuo itselle myös sellaista tiettyä huojennusta siitä, että kaikki on hyvin. Nyt toistaiseksi odottelemme vielä sitä, että tähdet ovat suotuisassa asennossa.
Liitoskivut ovat myös alkaneet. Eli isomman osan ajasta kävellessäni olo on sellainen, kuin joku tökkisi puukolla pimppiin. Aluksi mietin, mitä kummaa tämä oli ja ihmettelin, miksi lantionseutuni ja nimenomaan pimppini tuntuu erillaiselta. Kunnes tajusin, että liitoskipujahan nämä ovat. Aika on selvästi kullannut muistot, vaikka odotinkin näitävähän aikaisemmin. Aiempien lasten kohdalla nämä ovat tulleet paljon aiemmin, joten otan tämän ainoastaan positiivisena juttuna.
Huomaan väsyväni edelleen tavallista herkemmin. Päiväunet tuntuvat olevan tälä hetkellä enemmän sääntö kuin poikkeus. Mutta muutoin alkuraskauden oireet ovat helpottaneet. Mikä on helpotus. Jaksan taas käydä lenkeillä, enkä ole ihan koko aikaa kärttyinen. Mistä puolisoni on kiitollinen. Toki, tässä on vielä monta kuukautta edessä. Vastoinkäymisiä tulee vielä. Esikoista odottaessa minua vaivasi ennenaikaiset supistukset ja molemmissa aiemmissa raskauksissa minulla oli raskaus hepatoosi. Joten nautin tästä lähes oireettomasta vaiheesta, kun sellainen nyt on.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Raskausviikko 13 (12+0 – 12+6)
Raskausviikko 12 (11+0 – 11+6)
Raskausviikko 13 (12+0 – 12+6)
Beben koko: Persikka
Oireet: Verenvuoto, liitoskivut
Raskausviikko 13
Tämä raskausviikkopostaus tulee aika nopeasti edellisen jälkeen. Mutta me käytiin ultrassa, jossa vauvan laskettuaika muuttui hieman aikaisemmaksi. Joten myös raskausviikkojen laskenta muuttui hieman. Neljän päivän hyppäys eteenpäin tuntuu yllättävän isolta, kun yhtäkkiä hypätään viikon alusta, sen loppuun. Olin tosin osannut odottaa sitä, että laskettu aika tulee muuttumaan, koska vauva oli jo varhaisultrassa neljä päivää isompi ja ovulaationi oli ollut aikainen. Muistan hämmästelleeni aikaista ovista, kun tikutin sitä.
Iso verenvuoto
Ehdin säikähtää tällä viikolla aivan valtavasti. Olin puhelimessa, kun tunnen miten jalkojeni välistä valahtaa jotain. Seuraavassa hetkessä tajuan, että se jokin valuu myös jalkojani pitkin. Tajusin nopeasti sen olevan verta. Ryntäsin vessaan ja pöntölle, jonne lorisi lisää verta. Sen verran shokissa olin tilanteessa, että en osannut lopettaa kesken ollutta puhelua. Puhuin sen loppuun, siinä vaiheessa kädet ja jalat veressä, samalla kun sitä kuului valuvan lisää pönttöön. Puhelun aikana vuoto tyrehtyi tiputteluksi, mutta sitä oli silti ehtinyt tulla melkoisesti. Olin ihan varma, että tästä se keskenmeno alkaa.
Siistiydyin, laitoin siteen ja siivosin lattioille valuneen veren. Sitten soitin Naistenklinikalle. Positiivista toki oli ettei minulla ollut kipuja. Sovittiin, että tilannetta seurataan vielä kotona, sillä minulla oli kahden päivän päähän sovittu ensimmäinen seulontaultra. Tästä alkoi aika piinallinen, mutta onneksi ei niin pitkä odotus. Lepäsin aika paljon ennen ultraa, varmuuden vuoksi.
Ensimmäinen seulontaultraääni
Ultraäänen aamuna minusta tuli enää sellaista ruskeaa tuhruttelua. Mikä ei siis enää ole vuotoa, vaan aiemman vuodon jämiä. Tutkimus oli onneksi heti aamusta. Ja melkein heti, kun kätilö painoi laitteen vatsalleni, kuvaruudussa näkyi vauva, joka liikehti ja jonka sydän sykki. Helpotus oli aivan valtava. Verenvuodolle ei löytynyt selkää syytä, mutta kätilö veikkaili ettei niitä enää juuri tulisi, viikkojen kasvaessa. Kohdunkaulani oli kova, kiinni ja pitkä, kuten kuuluu, eikä istukkakaan ollut sen päällä. Verenvuodon syytä, voidaan siis vain arvailla. Mutta pääasia minulle on, että vauva voi hyvin, eikä kohdussa näkynyt mitään vaaran merkkejä.
Tämä on ollut kyllä stressaavin raskaus. Vanhempia lapsia odottaessa stressasin vaarallista ja epävarmaa elämäntilannetta, enkä niinkään raskauksia. Kai se on niin, että stressin määrä on vakio. Nyt kun elämäntilanteeni on turvallinen ja rakastava, niin raskaus tuo omat huolensa mukanaan.
Tästä eteenpäin jatketaan taas normaalissa viikkorytmissä. Enää laskettu aika ei tule muuttumaan.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Raskausviikko 12 (11+0 – 11+6)