Miltä meidän viikonloppu näytti
0MAINOS/POSTAUKSESSA NÄKYY SAATUJA TUOTTEITA*
Miten ihana viikonloppu meillä olikaan! Sää oli aivan ihana, lämmin, mutta ilmassa oli selvästi jo syksyn tuntua. Meillä oli yhden lapsen viikonloppu ja Totte ehti olla päivisin enemmän kotona, joten minä käytin tämän ajan suurimmaksi osaksi kirjoittamiseen. Teen nykyisin alkuviikosta, taaperon ollessa päiväkodissa, sometöitä ja loppuviikosta kirjoitan. Tällä hetkellä kirjoitan romantasiasarjan toista osaa. Voisin tehdä oman blogipostauksen kirjoituskuulumisista.
Tällä hetkellä lasten kanssa tuntuu, että eletään jokaisen kanssa sitä parasta aikaa. Tältä on toki tuntunut varmaan jokaisessa kehitysvaiheessa. Meidän isot on niin upeita, taitavia, kekseliäitä ja hauskoja, ja niin omanlaisia persooniaan, että ihmetellään sitä joka päivä.
Taaperon myös tosi osaava ja hauska tyyppi. Viikonloppuna hän muun muassa kasteli meidän kukkia paloautollaan. Hänellä on siis paloauto, jolla voi ruiskuttaa oikeasti vettä. Siinä sivussa hän kävi kastelemassa myös minut.
Huomaan, että ollaan hänen kanssaan nyt todella siinä kolmen ikävuoden pisteessä, kun elämä alkaa oikeasti helpottamaan. Kolmevuotias alkaa olemaan jo aika itsenäinen. Hän ei tarvitse vanhempia ihan koko ajan ja monesti riittää, että me ollaan lähellä ja läsnä, mutta hänellä on omat juttunsa. Se vaikuttaa arkeen suunnattomasti. Hänellä on myös valtava halu tehdä asioita itse, mikä tarkoittaa välillä ekstrasotkua sen ohella, että taidot kehittyvät.
Tämän lisäksi Ryhmä Hau-fanituksen uusi aalto on saapunut viimein meille. Isot eivät ole välittäneet sarjasta pitkään aikaan, mutta nyt se vaihe on alkamassa uudelleen. Hei hei Bluey, terve Vainu ja Riku! Meillä on katsottu viikonloppuna kerran jos toisenkin Ryhmä Haun Mahtipennut erikoisjaksoa. Se oli myös isojen lemppari.
Ristiriitaisia tunteita
Ja siis, vaikka on maailman siisteintä millaisia tyyppejä näistä lapsista on kasvanut ja kasvaa koko ajan, aina välillä sitä toivoisi että ainakin tämä pienin pysyisi ikuisesti pienenä. Tänäkin aamuna hän on unisena kömpinyt tiukemmin kainaloon nukkumaan, jolloin olen saanut hetken aikaa nuuhkia hänen lapsen tuoksuaan. Hetken päästä hän on sanonut vähän ajan päästä ”äiti herätään”.
Samaan aikaan mietin, miten upeaa on nähdä millainen tyyppi hänestä lopulta kasvaa ja toivon, että saan kasvatettua hänestä empaattisen, tunnetaitoisen aikuisen.
Uskon, että moni vanhempi samaistuu tähän tunteeseen.
Tällä hetkellä luen
Luen tällä hetkellä WSOY:lta arvostelukappaleena saatua Hanne Kettusen Orikideahuijausta (mainos*). Olen ollut aina sitä mieltä, että Hanne on tosi taitava kirjoittaja ja tarinankertoja. Valeäiti-blogi on yksi suosikkejani vuosien ajalta.
Kirja on ollut mukaansa tempaava ja viikonloppuna luin Leena-nimisen hahmon ensimmäisen luvun ja rakastuin päätä pahkaa. Haluan olla Leena 30 vuoden päästä. 💖
Luin myös kirjastosta lainaamaani kirjoitus opasta, joka on Liken kustantama Anders Vacklin ja Janne Rosenvallin Käsikirjoittamisen taito. Minulle kehuttiin tätä ja toistaiseksi tämä on vaikuttanut tosi hyvältä. Luin viikonlopun aikana osuuden, jossa käsiteltiin pahisten kirjoittamista.
Rakastan hyvin luotuja pahiksia, jotka eivät ole yksiselitteisesti pahoja. Hyvänä esimerkkinä Marvelin Thanos, joka haluaa pelastaa koko universumin tuhoamalla puolet sen väestöstä. Näen hyvää hänen tavoitteessaan, mutta en keinoissa, joilla hän sen toteuttaa. Olen tämän vuoksi käyttänyt paljon aikaa miettien omien pahisteni taustoja ja motiiveja.
Kävin lauantaina myös mun perus noin kuuden kilsan lenkin, jonka aikana kastuin kunnolla, koska sade yllätti. Sunnuntaina sen sijaan pidin tietoisesti lepopäivän urheilusta. Mulle on tullut vähän paha tapa puskea väkisinkin se kuusi kilsaa, joten jos saisin edes kerran viikossa annettua itselleni luvan levätä, se olisi jo iso juttu.
Ja tähän väliin on hyvä muistuttaa, että poistan kaikki sellaiset kommentit, jotka tulkitsen epäasiallisiksi tai jotka on laitettu epämääräisistä sähköposteista. 😊 Mun kanavat on viha- ja arvosteluvapaita vyöhykkeitä, koska ikävien kommenttien lukeminen ei tee hyvää mulle, eikä myöskään seuraajille, jotka lukee niitä.
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok / YouTube
Podcast: Kaverin kanssa
LUE MYÖS
Hei hei maaliskuu!
Hei ihana! 🩷 Mitä kuuluu? Tuntuu ihan uskomattomalta, että nyt on maaliskuun viimeinen päivä. Minusta tuntuu, että maaliskuu vasta alkoi ja nyt jo huomenna alkaa huhtikuu. Olen ihan varma, että juuri äsken sanoin lapselle, että pääsiäinen on vasta kuukauden päästä. Nyt se onkin jo viikonloppuna. Hullua.
Meidän arki on ollut tosi tavallista ja ihanaa. Päiväkotihommat pyörii jo rutiinilla siinä missä isompien koulutkin. Tuntuu että arki on just nyt tosi kivaa ja vaivatonta.
Neule (Ulla Popken) ja korvakorut (Tikka Visuals) saatu markkinointitarkoituksessa*
Isoin juttu tässä kuukaudessa on ollut tietysti se, että kirjoittamani käsikirjoitus lähti kustantamokierrokselle, mikä tuntuu aivan uskomattomalta. Minä olen innostunut kirjoittamaan kokonaisen tarinan, jossa on useita lukuja ja monta sataa liuskaa tekstiä. Aivan uskomatonta. Sitä olen jännittänyt tässä viimeiset viikot. Yksi hylkäysviesti on jo tullut, muut ovat vielä vastaamatta. Kustantamokierrosta jännitetään nyt jonkin aikaa.
On muuten ollut super ihanaa miten hyvin tätä käsikirjoitusta ja mun kirjailijahaavetta on tuettu somessa. Olen aivan häkeltynyt siitä vastaanotosta, jonka se on saanut. 🥹 Moni on sanonut ostavansa kirjan heti kun se on julki, mikä merkkaa itselleni tosi paljon. Toivon todella, että tää tarina saadaan pian kaikkien saataville.
Isojen lasten vanhempana
Yksi positiivinen juttu, jonka olen huomannut näin isojen lasten vanhempana on se miten oma-aloitteisia meidän koululaiset on. Nyt he olivat organisoineet yhdessä virpomistreffit kavereiden kanssa. Koska me asutaan kerrostaloalueella ja perheenjäsenet asuu sen verran kaukana, niin me ei olla käyty virpomassa varmaan kertaakaan isojen ollessa pieniä. Nyt he kuitenkin ilmoittivat menevänsä virpomaan ja niin he menivät. On ihanaa, kun ihan kaikkea ei tarvitse järjestää ja organisoida itse, varsinkin kun meillä on edelleen yksi pieni viemässä huomiota.
Muutenkin olen huomannut kuinka mahtavaa on olla isompien lasten vanhempi. Heidän kanssaan pystyy keskustelemaan ihan eri tavalla asioista, kuten esimerkiki politiikasta. Yhtä isoista kiinnostaa valtavasti ympäristöasiat, joten ollaan puhuttu siitä millä tavoilla näihin asioihin voi vaikuttaa ja miten politiikka vaikuttaa ympäristöasioihin.
Maaliskuussa Totte tarjosi minulle myös reilun vuorokauden verran omaa aikaa, kun hän lähti taaperon kanssa mummolaan. Totte sai samalla reissulla moikattua omia kavereita, taapero pääsi junamuseoon (mikä oli hänestä paras juttu varmaan ikinä) ja minä sain ladata akkuja aivan rauhassa.
Olen niin iloinen, että minulla on puoliso joka ymmärtää tarvettani olla välillä yksin ja järjestää minulle sellaisia hetkiä. Se tuntuu tosi arvokkaalta. Ja nimenomaan se, että saa on olla yksin omassa kodissa. Ainahan sitä voisi lähteä jonnekin yksinään, mutta ei se olisi sama asia. Vuorokauden jälkeen oli ihanaa napata taapero kainaloon halailtavaksi.
Vaihdoin tässä isolle osalle meidän viherkasveista mullat. Tää talvi oli niille rankka, sillä meille iski ripsiäisinvaasio lähes kaikkiin viherkasveihin, kun olin liikutellut niitä paikasta toiseen. Siinä sitten testattiin niin kotitekoisia torjuntaineita, mutta kaupan suihke vei lopulta voiton. Nyt ehkä uskallan sen suhteen huokaista helpotuksesta. Ehkä. Meillä oli myös harsosääskiä kasvien kiusana ja nyt niistäkin on ehkä päästy viimein eroon.
Toivon, että uusien multien vaihto teki kasveille myös hyvää. Tein tällä kertaa seoksen orkideamullasta ja viherkasvimullasta, jotta siitä tulisi vähän ilmavampaa. Toivotaan, että se toimii. Voin raportoida sitten.
Mutta tällaista tänne. Mitä sinulle kuuluu? Aivan ihanaa alkavaa huhtikuuta!
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok / YouTube
Podcast: Kaverin kanssa