Hei pitkästä aikaa ja ihanaa alkanutta elokuuta!
5Hei, pitkästä aikaa! 💖 Katsoin, että olen päivittänyt blogia viimeksi huhtikuussa. Tämä taitaa olla pisin aika, jonka olen ollut päivittämättä blogia sen kohta 11-vuotisen historian aikana ja se on ollut minulle vaikeaa. Blogi on ollut kyllä jatkuvasti mielessä, en ole unohtanut sitä, mutta kuten olen aikaisemminkin kertonut ajanhallinta on tuonut itselleni haasteita. En ole se kaikkein järjestelmällisin ihminen ja yritän tehdä yleensä kaikkea sillä lopputuloksella, että en saa tehtyä mitään.
Sen lisäksi omat aivoni haluavat keskittyä mieluiten siihen, mikä on sillä hetkellä kaikkein kivointa. Viime marraskuusta asti se on ollut kirjakäsikirjoitukseni, joka on juuri nyt esilukijoilla luettavana. Tein kuitenkin tuossa kesällä päätöksen, että kesän keskityn ennen kaikkea tuohon romaanikäsikirjoitukseen ja elokuussa on pakko raivata aikaa somelle, blogille ja myynnille. Joten tässä sitä ollaan. Sain Marian Someneuvolasta aivan super hyviä aikataulutusvinkkejä ja aion ottaa ne käyttöön tänä syksynä.
Olen tänä kesänä innostunut uudelleen myös valokuvaamisesta. Olenkin viettänyt tänä kesänä monta hetkeä lukien valokuvausvinkkejä, ja yrittänyt sitten ulkona ollessa ottaa vinkkejä käyttöön. Sen myötä olen alkanut kaivata uudelleen paikkaa, johon voisin laittaa näitä ottamiani kuvia ja blogi on ollut minulle aina se paikka. Blogi on monella muullakin tapaa niin erilainen paikka kuin muu some ja itselleni äärimmäisen tärkeä.
Mitä meille kuuluu?
Kesä on ollut meille todella hyvä. Taloudellinen tilanne ei ole tänä vuonna mahdollistanut mitään kovin erikoista, mutta se ei ole meitä haitannut. Ollaan pyritty tekemään sellaisia juttuja, jotka on olleet meille mahdollisia. Ollaan muun muassa testailtu Helsingin uusia leikkipuistoja. Lisäksi meillä oli isojen kanssa kaupungilla shoppailupäivä, jolloin he saivat käyttää omia rahojaan haluamiinsa juttuihin. Samalla käytiin koko perhe syömässä Toten synttärien kunniaksi. Ollaan myös hyödynnetty ahkerasti läheisen leikkipuiston puistoruokailua.
Omasta mielestäni tämä on ollut oikein hyvä kesä. 💖
Me ollaan Toten kanssa unelmoitu isosti ja kehitelty bisnesideoita, joista kerron ihan varmasti myöhemmin lisää. Tällä hetkellä tuleva vuosi tuntuu ihan älyttömän hyvältä ja ollaan kumpikin innoissaan siitä, mitä kaavaillaan meidän yhteisellä tulevaisuudella. Musta tuntuu, että rakastun Totteen joka päivä enemmän. Hän on täysin minun ihmiseni, enkä voisi toivoa itselleni parempaa kumppania. Hän rakastaa minua kaikista vioista ja epätäydellisyyksistä huolimatta, tukee ja rohkaisee. Sen lisäksi meillä on todella hauskaa yhdessä ja fiilistellään samoja asioita. Olen tänä kesänä miettinyt monta kertaa, että hitto millainen tuuri minulla on käynytkään.
Lasten kanssa
Kuopus täytti juuri kolme vuotta ja kyllä tässä huomaa sen, että arki on alkanut muuttumaan ihan todella paljon sen myötä. Isosisaruksista on tullut pienelle entistä tärkeämpiä, mitä he ovat olleet kyllä ihan alusta asti. Nyt sisarusten merkitys tuntuu kuitenkin korostuvan. Aamuisin ensimmäinen asia mitä taapero haluaa nähdä, ovat siskot ja heidän perään kysellään paljon silloin kun he eivät ole kotona. Kolmevuotias alkaa olla jo todella osaava ja tarvitsee koko ajan vähemmän apua, mikä helpottaa meidän aikuisten elämää. Sen lisäksi hän viihtyy myös paljon itsekseen omissa leikeissään. Hänellä on myös selkeitä omia mielenkiinnon kohteita.
Isojen kanssa aletaan pikku hiljaa tottua siihen, että heillä on omia menoja ja he alkavat olla koko ajan itsenäisempiä. Onneksi he kaipaa edelleen meitä aikuisia. Ollaan isojen kanssa väritetty yhdessä cozy värityskirjoja, mikä on ollut kivaa yhteistä tekemistä.
En lupaa mitään tarkkaa postaustahtia tänne blogin puolelle, mutta lupaan antaa sille taas enemmän aikaa,
joten kuullaan taas!
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok / YouTube
Podcast: Kaverin kanssa
LUE MYÖS
Hei hei maaliskuu!
Hei ihana! 🩷 Mitä kuuluu? Tuntuu ihan uskomattomalta, että nyt on maaliskuun viimeinen päivä. Minusta tuntuu, että maaliskuu vasta alkoi ja nyt jo huomenna alkaa huhtikuu. Olen ihan varma, että juuri äsken sanoin lapselle, että pääsiäinen on vasta kuukauden päästä. Nyt se onkin jo viikonloppuna. Hullua.
Meidän arki on ollut tosi tavallista ja ihanaa. Päiväkotihommat pyörii jo rutiinilla siinä missä isompien koulutkin. Tuntuu että arki on just nyt tosi kivaa ja vaivatonta.
Neule (Ulla Popken) ja korvakorut (Tikka Visuals) saatu markkinointitarkoituksessa*
Isoin juttu tässä kuukaudessa on ollut tietysti se, että kirjoittamani käsikirjoitus lähti kustantamokierrokselle, mikä tuntuu aivan uskomattomalta. Minä olen innostunut kirjoittamaan kokonaisen tarinan, jossa on useita lukuja ja monta sataa liuskaa tekstiä. Aivan uskomatonta. Sitä olen jännittänyt tässä viimeiset viikot. Yksi hylkäysviesti on jo tullut, muut ovat vielä vastaamatta. Kustantamokierrosta jännitetään nyt jonkin aikaa.
On muuten ollut super ihanaa miten hyvin tätä käsikirjoitusta ja mun kirjailijahaavetta on tuettu somessa. Olen aivan häkeltynyt siitä vastaanotosta, jonka se on saanut. 🥹 Moni on sanonut ostavansa kirjan heti kun se on julki, mikä merkkaa itselleni tosi paljon. Toivon todella, että tää tarina saadaan pian kaikkien saataville.
Isojen lasten vanhempana
Yksi positiivinen juttu, jonka olen huomannut näin isojen lasten vanhempana on se miten oma-aloitteisia meidän koululaiset on. Nyt he olivat organisoineet yhdessä virpomistreffit kavereiden kanssa. Koska me asutaan kerrostaloalueella ja perheenjäsenet asuu sen verran kaukana, niin me ei olla käyty virpomassa varmaan kertaakaan isojen ollessa pieniä. Nyt he kuitenkin ilmoittivat menevänsä virpomaan ja niin he menivät. On ihanaa, kun ihan kaikkea ei tarvitse järjestää ja organisoida itse, varsinkin kun meillä on edelleen yksi pieni viemässä huomiota.
Muutenkin olen huomannut kuinka mahtavaa on olla isompien lasten vanhempi. Heidän kanssaan pystyy keskustelemaan ihan eri tavalla asioista, kuten esimerkiki politiikasta. Yhtä isoista kiinnostaa valtavasti ympäristöasiat, joten ollaan puhuttu siitä millä tavoilla näihin asioihin voi vaikuttaa ja miten politiikka vaikuttaa ympäristöasioihin.
Maaliskuussa Totte tarjosi minulle myös reilun vuorokauden verran omaa aikaa, kun hän lähti taaperon kanssa mummolaan. Totte sai samalla reissulla moikattua omia kavereita, taapero pääsi junamuseoon (mikä oli hänestä paras juttu varmaan ikinä) ja minä sain ladata akkuja aivan rauhassa.
Olen niin iloinen, että minulla on puoliso joka ymmärtää tarvettani olla välillä yksin ja järjestää minulle sellaisia hetkiä. Se tuntuu tosi arvokkaalta. Ja nimenomaan se, että saa on olla yksin omassa kodissa. Ainahan sitä voisi lähteä jonnekin yksinään, mutta ei se olisi sama asia. Vuorokauden jälkeen oli ihanaa napata taapero kainaloon halailtavaksi.
Vaihdoin tässä isolle osalle meidän viherkasveista mullat. Tää talvi oli niille rankka, sillä meille iski ripsiäisinvaasio lähes kaikkiin viherkasveihin, kun olin liikutellut niitä paikasta toiseen. Siinä sitten testattiin niin kotitekoisia torjuntaineita, mutta kaupan suihke vei lopulta voiton. Nyt ehkä uskallan sen suhteen huokaista helpotuksesta. Ehkä. Meillä oli myös harsosääskiä kasvien kiusana ja nyt niistäkin on ehkä päästy viimein eroon.
Toivon, että uusien multien vaihto teki kasveille myös hyvää. Tein tällä kertaa seoksen orkideamullasta ja viherkasvimullasta, jotta siitä tulisi vähän ilmavampaa. Toivotaan, että se toimii. Voin raportoida sitten.
Mutta tällaista tänne. Mitä sinulle kuuluu? Aivan ihanaa alkavaa huhtikuuta!
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok / YouTube
Podcast: Kaverin kanssa