Vuoden 2020 teemana hyvinvointi – mitä se on minulle?
0Ei ole mikään uusi ajatus puhua hyvinvoinnista tammikuussa, jolloin salijäsenyyksien myyntiluvut kohoavat piikkimäisesti ylöspäin. Se on ehkä jopa hieman kulunutta. Mutta koska olen valinnut yhdeksi vuoden teemoista hyvinvoinnin, niin aloitan kirjoittamalla teille omia ajatuksiani kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista.
Hyvinvointi on minulle nimenomaan kokonaisuus ja monen asian summa. En koe itseäni hyvinvoivaksi pelkästään ryystämällä smoothieita tai pelkästään liikkumalla. Minulle hyvinvointi on myös iltoja ystävien kanssa, aikaa perheen kanssa, kotona riittävän siistiä, jotta hyvää sarjaa katsoessa ei tee mieli hinkata pöydänkulmaa puhtaaksi. Se on sitä, että syön monipuolisesti ja sopivasti, pidän huolta siitä, että saan riittävästi unta ja teen itselle mieluisia asioita. Minulle hyvinvointia on niin fyysistä, kuin myös henkistä. Sen vuoksi olen myös menossa työterveyden kautta puhumaan terapeutille tästä vallitsevasta tilanteesta, jotta psyykkinen kuorma ei kävisi ylivoimaiseksi. Olen puhunut siitä ennenkin, mutta minut vuosien masennus, opetti kuulostelemaan itseään ja omia voimavaroja herkällä korvalla ja toimimaan tarvittaessa.
Tänä vuonna, osana omaa hyvinvointia ja terveyttä, tavoitteeni on ottaa liikunta säännölliseksi osaksi elämääni ja pudottaa painoa. Tavoitteeni on hyvin yksinkertainen. Näin aluksi liikkua vähintään kerran viikossa kunnolla. Lajeiksi olen miettinyt lenkkeilyä ja uimista. Vähintään toisen täytyy toteutua kerran viikossa, kaikki muu on plussaa. Tähän palaan vielä omassa postauksessaan.
Iso osa omaa hyvinvointiani on myös se, että olen viimein, kaikkien vuosien jälkeen sinut itseni kanssa. Teini-iän kipuiluiden, vuosia jatkuneen masennuksen ja painoon liittyvien haitallisten ajatusten jälkeen olen onnellinen, kun voin viimein katsoa itseäni peiliin tuntematta vastenmielisyyttä. Ei ole kerta tai kaksi, kun kehopositiivisuus puheiden yhteydessä sanotaan, että minun kokoiselleni on sairasta olla tyytyväinen itseensä. Minusta tämä ajatus ei voisi olla enempää väärässä. Tiedostan kyllä painooni liittyvät terveysriskit. Mutta ei minut tarvitse olla laiha rakastaakseni itseäni. Siksi minusta tuntuu hyvältä pudottaa painoa terveys, eikä ulkonäkö edellä. Halulla voida hyvin, on paljon kauaskantoisemmat seuraukset, kuin peiliin tuijottelulla. Näin minä ainakin uskon.
Tästä on hyvä lähteä eteenpäin. Olisi todella mielenkiintoista kuulla, mitä te ajattelette hyvinvoinnista ja mitkä tekijät teistä vaikuttavat siihen?
Aina ei tarvitse jaksaa
Minun piti kierjoittaa teille joulusta, mutta koska tänään on huonompi päivä, niin kirjoitankin teille uupumuksesta. Kirjoitan tästä silläkin uhalla, että joku neropatti kommentoi johonkin somekanavaani; ”Sitä se ylipaino teettää.”
Mainitsin muutama viikko sitten Instagramissa @bigmamashomeblog, että koen olevani uupunut. En jaksa samalla tavalla tehdä asioita, edes niitä minulle mieluisia. (Kamerani on ehtinyt pölyttyä pariinkiin kertaan.) Olen äkäinen ja tavallista herkempi. Olen huono äiti ja huono avovaimo. Ja se ärsyttää entisestään. En ole masentunut. Saan edelleen iloa monesta asiasta, innostun, eikä minulla ole itsetuhoisia ajatuksia. Saan itseni ylös sängystä ja töihin meneminen ei tee tiukkaa.
Meillä on ollut super rankka kevät, kesä ja nyt vielä syksykin. Olen lakannut jo ajattelemasta, että kohta helpottaa, koska todennäköisesti ei helpota. En osaa sanoa milloin tunnelin päässä on nähtävillä valoa, mutta juuri nyt sitä ei ole. On hyviä hetkiä ja päiviä, mutta niin on huonojakin. Aina ei jaksa hymyillä ja välillä yksinkertaisesti itkettää. Nyt hyviä päiviä on ollut useampi putkeen, mutta viime viikolla itkin kokonaisen päivän. Juuri nyt joulukaan ei ole tuntunut juuri miltään, mikä vähän harmittaa. Ollaan tehty tyttöjen kanssa vähän joulujuttuja, mutta en ole päässyt oikein kunnolla vauhtiin. Ehkä se tästä. Viimeistään joulukuussa.
Joku ehdotti, että hakisin sairaslomaa, mutta juuri nyt ei tunnu siltä. Työni ei ole kärsinyt ja päin vastoin saan siitä voimaa. On helpottavaa selvittää kahdeksan tunnin ajan muiden ongelmia, kuin omia. Siinä on jotain terapeuttista. Lisäksi, pelkään edelleen masennuksen uusimista. Pelkään, että jos jättäydyn pois töistä, alamäki alkaa oikeasti. Viimeksi kuntoutumiseni lähti kunnolla käyntiin, kun sain vakituisen työpaikan ja hyvän rytmin päiviini. Lisäksi opintoni etenevät viimein. En haluaisi ottaa niistä taukoa heti kättelyssä.
Kuitenkin se, että tunnustin aiemmin niin itselleni, kuin muillekin sen, että olen uupunut, on helpottanut jo itsessään paljon. Se tuntui samalta, kuin olisin antanut itselleni luvan olla taas vajavainen ja rikki. Olen voinut jo useampana päivänä hieman paremmin sen ansiosta. Niinä päivinä, kun en jaksa, niin en jaksa. Silloin otan päiväunet, mikäli siihen on mahdollisuus. Olen aikaansaava niinä päivinä, kun minulla on siihen energiaa. Ja tähän asti tämä taktiikka on toiminut.
Taktiikkani tästä kaikesta selviytymiseen, terapian lisäksi, on siis elää päivä kerrallaan, hyödyntää ystävien tarjoamaa teetä ja sympatiaa, käydä aamulenkeillä ja ottamalla rennosti. Nyt jos koskaan ei kannata suorittaa yhtään sen enempää, kuin on oikeasti tarvis. Minulla on sovittuna yhteinen viikonloppu Erikan kanssa, mikä tekee varmasti ihmeitä. Odotan innolla laatuaikaa parhaan ystäväni kanssa.
Kuvat: Erika Huhta
