Uupuminen uudelleen
0Viime viikolla alkoi taas koulu. Tuntui oikeastaan ihan kivalta juoda kahvia keittiönpöydän ääressä ja kuunnella webinaari luentoa. Olin niin helpottunut siitä, että kesätyöt loppuivat. Viimeisinä viikkoina herääminen oli ollut todella vaikeaa ja huomasin unentarpeeni lisääntyneen merkittävästi. Ajattelin sen helpottavan nyt kun olen taas koulussa. Päivät eivät ole yhtä rankkoja ja minulla on enemmän vapaa-aikaa. Selviän kyllä.
Viime maanantaina meillä oli koulutussopimus jakson infotilaisuus. Harjoittelun alkuun oli siinä vaiheessa kaksi viikkoa aikaa. Kurkkuani alkoi kuristaa, hengittäminen tuntui vaikealta. Ihoni muuttui hikiseksi ja kuumottavaksi. Sydän alkoi takoa ja muljahdella. Minulla oli voimakkaita ahdistusoireita. Luulin näiden helpottaneen jo viime keväänä.
Kun ajattelinkin harjoittelua, ensimmäinen ajatus, joka nousi mieleeni oli; “En pysty tähän. En jaksa.” Noin vuorokauden kuluttua varasin ajan lääkäriin ja terveydenhoitajan ohjeesta myös ajan Miepin psykologilta. Ei mennyt montaa tuntia, niin minulla oli sairaslomalappu ja aika psykologille.
Lääkäri totesi minut uupuneeksi. Hän myös mainitsi, että ahdistusta helpottava lääkitys voisi olla paikallaan. Kun pääsin lääkäriltä kotiin, ylitseni vyöryi aivan valtava helpotuksen tunne. Romahdin lattialle itkemään ja itkin siinä varmaan puoli tuntia. Olin helpottunut siitä tiedosta, että minun ei tarvitse enää jaksaa. Ei tarvitse esittää reipasta ja pitää palettia kasassa. Saan sanoa, että olen väsynyt ja tarvitsen lepoa.
Uupuminen
Tämä on nyt toinen kerta, kun tunnen selkää, vahvaa uupumusta vuoden sisään. Toinen kerta oli viime syksynä. Sen jälkeen päädyin irtisanoutumaan työstäni ja jäämään päiväopiskelun puolelle. Tuo päätös oli ollut aivan äärimmäinen helpotus ja kulunut puoli vuotta meni hyvin. Tunsin toipuvani. Tiedostin uupumukseni olleen jonkin asteinen burn out. Olin helpottunut, että selvisin siitä ilman sairaslomaa. Keväällä huomasin kuitenkin, että sairaalassa suoritettu harjoittelujakso otti melko koville. Pistin sen kuitenkin sen piikkiin, että olin harjoittelussa vaativalla osastolla ja uuden oppiminen sellaisella vauhdilla saattaa olla kuluttavaa. Kun olin selvinnyt harjoittelusta, ei mennyt montaa viikkoa, kun aloitin kesätyöt. Ja tein töitä koko kesän putkeen, ilman kunnollista lomaa. Viimeisinä viikkoina kesätöissä, oli todella vaikeaa herätä aamulla töihin ja monet kerrat tuli mietittyä, että haluan vain jäädä kotiin nukkumaan. Jaksoin lopussa sen voimalla, että laskin päiviä töiden päättymiseen.
Ehkä minun hälytyskellojen olisi pitänyt soida jo tässä vaiheessa. Minulla on vain paha tapa yrittää jaksaa, vaikka se tuntuisi vaikealta. Olen jaksanut vuosia, joten ei ihme, että jossain vaiheessa tulee stoppi. Monesti se tulee siinä vaiheessa, kun tilanne on helpottanut.
Uupumisen oireet
Uupumuksen oireita minulla on ollut jo jonkin aikaa. Olen todella väsynyt. Pystyn nukkumaan yössä yhdeksän tuntia, vaikka tavallinen unen tarpeeni on kuusi tuntia. Ja siihen päälle tarvitsen vielä päiväunia. Sen lisäksi minulla oli niitä ahdistusoireita. Sen lisäksi asioiden aloittaminen on vaikeaa, samoin loppuun saattaminen. Ja kaiken muun lisäksi, en osaa huolehtia omasta syömisestäni. Söin suurin piirtein kerran päivässä ja todella epäterveellisesti. Energiatasoja pidin yllä sokerilla. Ja vaikka tiedostin ruokailutottumuksiini liittyvät epäkohdat, en pystynyt muuttamaan niitä.
Masennusoireita minulla ei onneksi ole. Olen edelleen onnellinen, näen tulevaisuudessa toivoa, mutta olen vain todella väsynyt. Ja sitä tiettyä kyynisyyttä ei voi lukea masennuksen oireeksi, vaikka sitä minulle ilmenee jatkuvasti perus positiivisuudestani huolimatta.
Nyt olen sairaslomalla joitain viikkoja. Opinnot odottavat sen aikaa. Oma opettajani oli jälleen kerran maailman ymmärtäväisin tämän suhteen. Hän sanoi, että opinnot odottavat ja pääasia on, että saan itseni kuntoon ja levättyä. He löytävät kyllä minulle uuden harjoittelupaikan, kun olen siinä kunnossa, että voin mennä harjoitteluun. Nyt minä kuitenkin lepään ja teen asioita, joista nautin. Keskustelen lääkärini kanssa mahdollisesta lääkityksestä ja katson rauhassa, milloin olen valmis palaamaan kouluun.
-Jenni
KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Lue myös
Seuraa myös
Kesätyöt on loppu
Nyt se on ohi. Nimittäin allekirjoittaneen kesätyö. Tein eilen viimeisen työvuoron ja sanoin heipat niin asiakkaille, kuin työkavereilleni. Jätin myös nimen keikkalistaan ja työvuorokordinaattori kyseli jo haluaisinko tulla tekemään viikonloppuna pari vuoroa. Tällä kertaa kieltäydyin kohteliaasti, sillä minulla on viikonloppusuunnitelmia ystävieni kanssa.
Kulunut kesä on ollut älyttömän kiireinen ja tuntuu, että olen ollut töissä kellon ympäri. Huomasin, että en selkeästi ole vielä toipumunut uupumuksestani kunnolla. Työnteko oli välillä äärettömän raskasta. Onneksi työpaikka oli ihana ja työkaverini olivat ihania. Minulla oli alusta asti sellainen olo, että olin tervetullut töihin. Alan kuitenkin ymmärtää niitä, joilla menee vuosia palata töihin burn outin jälkeen. Välillä mietin, miten ihmeessä olen onnistunut kaikesta huolimatta pärjäämään näin hyvin.
Oman uupumukseni taustalla oli ero, yksin jääminen lasten kanssa, eron jälkeinen vainoaminen ja sen lisäksi se, että edellisessä työpaikassani ei tuettu minua. Koin, että minusta tuli ongelma ja taakka firmalle siinä vaiheessa, kun jäin yksin lasten kanssa. Kun erosin ja otin kolmen viikon sairasloman asioiden selvittämistä varten, oppisopimukseni yrityksessä yritettiin purkaa viikon jälkeen. Stressi ja työpaikan menettämisen pelko alkoi siitä hetkestä. Samaan aikaan yritin käsitellä todella isoa elämänmuutosta, sekä sitä kun tajuan sen millaista väkivaltaa olen kokenut.
En myöskään pystynyt enää joustamaan, jäämään ylitöihin tai tekemään extravuoroja. Esimies nimesi tämän suoraan ongelmaksi. Kun huomautin monien hoitoalalla työskentelevien naisten olevan yksinhuoltajia ja kysyin, miten he tekevät tämän kaiken, hän totesi ettei tiedä ja kehotti minua vaihtamaan alaa. Siinä vaiheessa työstä tuli vain yksi taakka lisää.
Viime vuoden lopulla minua lopulta ahdisti tulla töihin. Minusta alkoi tuntua, että työkaverini juorusivat minusta selkäni takana. Olin todella ahdistunut. Lopulta totesin, että tilanteelle oli tultava loppu. Silloin keskeytin itse oppisopimukseni ja jättäydyin päiväopiskelijaksi. Elämäni parhaimpia päätöksiä. Vaikka elämä helpottui monella tapaa töistä lähdön jälkeen, olin edelleen uupunut ja olen toipunut uupumuksesta samalla, kun olen opiskellut. Pariin otteeseen olen miettinyt, olisiko ollut järkevämpää aloittaa sairaslomalla. Mutta ryhmäni aloitti pian töissä lopettamiseni jälkeen, joten oli helpompaa aloittaa suoraan opiskelut.
Olen kuitenkin toipunut siitä huolimatta, koska en ollut enää kuormittavassa ympäristössä ja vainoaminenkin helpotti.
Nyt kun kesätyörupeama on ohi, huomaan olevani todella väsynyt. Olin ehtinyt sopia yhtä, jos toista tekemistä tälle vapaalle viikonlopulle. Mutta kun ehdin hetken istahtaa, nukahdin käytännössä pystyyn. Joten yritän kuunnella nyt kroppaani ja levätä parhaani mukaan pari päivää. Tiistaina alkaa taas koulu.
-Jenni
Kuvat: Mortianna / Editointi: Minä