Viikko sairaslomaa takana
0Takana on nyt vähän reilu viikko saraslomaa uupumisen takia. Yksi merkittävä muutos on ainakin se, että ahdistusoireet ovat helpottaneet suurimmaksi osaksi, enkä usko että syy sille on pelkästään lääkkeissä. Samaan aikaan olen huomannut sen, kuinka väsynyt oikeasti olen ja olen ollut. Väsyn todella helposti melkein kaikesta tekemisestä, vaikka se olisi hauskaakin.
Tuntuu, että se kun viimein tunnistin olevani uupunut ja väsynyt ja hain viimein sairaslomaa, ettei minun tarvinnut enää jaksaa ja yrittää. Se oli äärimmäisen helpottavaa. Alussa nukuin enemmän, kuin tein mitään muuta. Väsyin ihan kaikesta. Ja vaikka nukuin noin yhdeksän tuntia yössä, niin iltapäivällä viimeistään tarvitsin päiväunet, koska en enää yksinkertaisesti pysynyt hereillä. Tulee vähän mieleen raskauksien ensimmäiset kuukaudet. Paitsi, että silloin meinasin nukahtaa koko ajan pystyyn vaikka nukuin kuinka paljon. Nyt päiväunet ja yöunet helpottavat väsymystä aina hetkeksi.
Mitä olen tehnyt?
Olen yrittänyt keskittyä suurimmaksi osaksi kivaan tekemiseen. Sen vuoksi olen kirjoittanut blogiakin aina, kun olen jaksanut, koska minä ihan todella nautin tästä. Olen myös käynyt Katrin kanssa kuvaamassa, koska se on kivaa ja vaikka nukahdan heti kuvauksien jälkeen, niin silti nautin siitä. Kotona yritän olla ottamatta stressiä mistään. Pyrin siihen, että koti on suht järjestyksessä ja lapsilla on puhtaita vaatteita ja ruokaa ja saan itse syötyä. Muuten menen puhtaasti oman jaksamisen mukaan. Tällä periaatteella olen jaksanut kohtuu hyvin, näin sairaslomalla.
Ilokseni olen myös huomannut, että valoa näkyy tunnelin päässä. Olen viimeisinä päivinä jaksanut paremmin. Mikä on toki vähän kostautunutkin, kun en malta pysyä paikoillani. Totesin viime viikolla, että psykologin käynti, labrat, vauvan moikkaaminen, parit juoksevat pikku asiat ja kukkakaupassa käynti oli aivan ehdottoman liikaa puolikuntoiselle minulle. Olin aivan loppu. Samaan aikaan, kun koen oloni kohenevan ja koen jaksavani, haalin päivälle tottuneesti liikaa tekemistä. Se kostautui nyt sillä, että olen ollut nyt alkuviikosta todella väsynyt. Tyttöjen ollessa päiväkodista, en juuri meinannut päästä sohvalta ylös, kun olin niin väsynyt.
Ystävien merkitys
Haluan myös mainita miten isona apuna ystäväni ovat olleet. Kaikki ovat ottaneet tilanteeni äärimmäisen ihanasti. Moni on kehottanut minua ottamaan aikaa itselleni ja harjoittamaan kaikenlaista self carea sun muuta yhtä ihanaa. Mutta samaan aikaan minua on pyydetty mukaan tekemään. Vaikka pyyntöön on aina sisältynyt jatkolause; ”Jos jaksat.” Silti minua on pyydetty. Kukaan ei ole antanut minulle sairastamisrauhaa sillä oletuksella, että nyt minun täytyy saada olla yksin. Mikä on äärimmäisen ihanaa. Tämä on auttanut minua voimaan entistä paremmin, kun saan olla ystävieni seurassa. Vaikka se onkin väsyttävää, mutta voin onneksi levätä jälkeen päin.
Joten sairaslomani jatkuu. Yritän hyvinä päivinä himmata ja ottaa rennosti ja toivoa, että oloni alkaa tästä pikku hiljaa kohentua. Tuleva viikonloppu on minulla jälleen lapsivapaa, joten yritän rentoutua ja rauhoittua parhaani mukaan. Ainoa tavoitteeni on käydä uimassa viikonloppuna, koska se rauhoittaa ja koen sen tekevän monella muullakin tapaa minulle hyvää, kuin että se on pelkkää tehokasta liikuntaa.
Pikkuhiljaa hyvä tulee. Täytyy muistaa vain malttaa.
-Jenni
Lue myös
Seuraa myös
Viikon parhaat 33/21
Viikon paras päätös oli varata sekä lääkärin, että psykologin aika. Se oli alkuviikkoa, kun minusta tuntui, että seinä nousi vastaan mitä tuli tulevaan harjoitteluuni. Kun olin saanut käytyä lääkärillä itkin puoli tuntia eteisen lattilalla helpotustani siitä, että olin vihdoin saanut suorittamisen kierteeni katki. Tunne siitä, että minun ei tarvitsisi enää jaksaa jatkaa, oli äärimmäisen helpottava. Tämä on vasta alkua sille, että toivun uupumuksestani.
Viikon upein elämys oli metsäravintola Nielun viiden ruokalajin illallinen Nuuksion metsässä. Ystäväni Heidi oli ostanut illallisen ja pyysi minua aveciksi. Keskellä metsää nautittu illallinen oli monella tapaa aivan täydellinen. Metsä tuntui äärimmäisen rauhoittavalta, mikä sopi täydellisesti rauhoittamaan omaa mieltäni. Meidän illalliseemme kuului vielä Vestan keikka. Vestan musiikki sopi täydellisesti hämärtyvään iltaan keskellä metsää, joten elämys oli monella tapaa aivan täydellinen.
Viikon paras ostos oli Granitista oksa-/kukkasakset. Minulla on ollut kukkaveitsi, joka hävisi joku aika sitten käsittämättömästi jonnekin enkä ole löytänyt sitä. En ole saanut aikaiseksi ostettua uutta veistä. Onneksi, sillä nämä sakset ovat aivan huiput. Kukkipuuhat helpottivat entisestään. Ja näiden ansiosta voin pitää sidotut kimput pidempään sidottuina, kun varsien leikkaaminen käy helposti. Pidän myös näiden Granirin saksien ulkonäöstä ja valkoisista kahvoista.
Viikon paras omaa hyvinvointia edistävä asia oli alunperin psykologin idea. Koska minulla on syömisen kanssa ongelmia ja olisi tärkeää saada siitä säännöllisempää ja terveellisempää, psykologini ehdotti ruokapäiväkirjan pitämistä. Hänen mielestään olisi viisasta seurata ainakin hetken aikaa syömistäni, mutta olisi tärkeää etten ottaisi siitä liikaa paneita. Kaikkein tärkeintä minulle olisi nyt syödä säännöllisesti ja monipuolisesti. Ennen kaikkea säännöllisesti, että ruokailujen välillä ei olisi 22 tuntia ja en eläisi pelkästään kahvilla. Ruokapäiväkirjaan ei merkitä mitään määriä, vaan sen ainoa tarkoitus on säännölistää syömistä.
-Jenni