Yöllinen ahdistus
0Olen vuosia kärsinyt yöllisestä ahdistuksesta. Ja vuosilla tarkoitan yli viittä vuotta. En muista tarkalleen milloin se alkoi. Minulla ahdistuneisuushäiriö on oireillut muutenkin vahvimmin juuri ilta- ja yöaikaan, kun omien ajatusten kanssa on joutunut jäämään kaksin eikä niitä ole voinut peittää tekemisellä. Sänkyyn mennessä ja rauhoittuessa kaikki ahdistusta aiheuttavat ajatukset ovat vyöryneet päälle. Pahimmillaan ne ovat estäneet minua nukahtamasta.
Näitä ajatuksia ovat olleet erilaiset pelot ja murheet, jotka ovat liittyneet kulloiseenkin elämäntilanteeseeni. Olen pelännyt väkivaltaa, miettinyt menevätkö sähköt tänä yönä poikki maksamattoman laskun vuoksi tai miten rahat riittävät ruokaan. Samoin olen miettinyt, onko tämä se yö kun vainoajani löytävät ovelleni. Olen myös murehtinut sitä miten jaksan seuraavan päivän töissä, kun voimavarat ovat olleet täysin loppu ja sitä saanko työkykyäni enää ikinä takaisin, kun arkikin on tuntunut uupumuksen vuoksi mahdottomalta. Iltaisin ja öisin myös huomattavasti helpompaa sortua katastrofiajatteluun ja viedä ne huolet ja pelot aivan uudelle levelille.
Apua ASMR:ästä
Pahimmillaan nämä ajatukset ja kasvava ahdistus estävät minua nukahtamasta. Olen siitä onnellisessa asemassa, että kun nukahdan, saan kyllä nukuttua. Mutta pahimmillaan tämä kaikki esti minua nukahtamasta. Sängyssä rauhassa makaaminen tuntui mahdottomalta kun ahdistus ja pelko vain yltyivät, mutta ylös nouseminen ja touhuaminen ei ollut mahdollista, kun unta olisi pitänyt kerryttää useampi tunti.
Jossain vaiheessa törmäsin ASMR:ään. ASMR on lyhenne englanninkielen sanoista autonomous sensory meridian response. Nämä ovat ääniä ja ärsykkeitä, jotka laukaisevat hyvän olon tunteita, kihelmöintiä, väristyksiä ja rauhoittavia aistielämyksiä. Moni ahdistunut on saanut apua ASMR:ästä. Minä myös. Nukkumaan mennessä laitoin pitkään YouTubesta tällaisen videon päälle ja se auttoi minua rauhoittumaan ja nukahtamaan.
Jos olen herännyt yöllä vessaan, ahdistus on yleensä iskenyt uudelleen. Se on nostanut heti valmius- ja vireystilaani, mikä on tehnyt uudelleen nukahtamisesta haastavampaa. Ja vaikka illalla nukahtaminen olisi esimerkiksi pitkän päivän jälkeen sujunut ongelmitta, niin yöllinen ahdistus on valvottanut minua senkin edestä. Se on ollut seuranani joka yö vuosien ajan. Olen oikeastaan tottunut siihen.
Nyt helpottaa
Näin raskaana ollessa olen herännyt vessaan usein. Tällä viikolla havahduin siihen, että jotain puuttui. Iltojen pelot ja ahdistus ovat hälvenneet pikku hiljaa tämän uuden suhteen myötä. Aluksi ne yöt, kun menimme samaan aikaan nukkumaan kumppanini kanssa, olivat niitä helpompia. Pikku hiljaa rauha saavutti myös ne illat kun menin yksin nukkumaan. Ja nyt, jo joitain viikkoja, myös se yöllinen ahdistu on ollut poissa.
Tämä tuntuu nyt oikeastaan aika uskomattomalta. Yöllinen ahdistus on ollut elämässäni läsnä niin kauan, että olen jopa tottunut siihen. Vaikka tämä ei ole ehkä se asia, johon pitäisi tottua. Mutta selkeästi elämäni alkaa olla hiljalleen sellaisella mallilla, että minulla ei oikeasti ole juurikaan pelättävää. Mikä on ihan suunnaton helpotus. Asiat muuttuvat koko ajan pikku hiljaa paremmiksi. Tästä myös iso kiitos puolisolleni, joka on tuonut elämääni ihan valtavan määrän turvaa ja vakautta.
Tämä muutos ei ole tapahtunut yhdessä yössä. Kuten huomaatte. Lisäksi olen tarvinnut ahdistuksen hallintaan myös niitä apukeinoja, ennen kuin elämäni on ollut siinä pisteessä, että olen alkanut toipumaan. Tämä on hyvä muistaa, kun kamppailee mielenterveyden ongelmien kanssa. Ja kaikilla tämä ei helpota koskaan. Toki toivoisin ihan jokaiselle rauhaa jatkuvat ahdistuksen sijaan.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Armoton väsymys
Jatkan vielä postauksen verran mielenterveysteemalla. Viimeisimmän lääkärinkäynnin jälkeen olen harjoittanut jonkin verran itsetutkiskelua oman vointini suhteen. Jos jotain olen huomannut tässä viimeisten vuosien aikana niin sen, että ihminen (ainakin itse) yrittää selkeästi vakuutella itselleen olevansa paremmassa kunnossa kuin onkaan. Hoitotyössä törmäsin tähän jatkuvasti ja välillä mietin, miten ihmiset voivat olla niin sokeita omalle voinnilleen. Nyt kun olen itse vastaavassa tilanteessa, huomaan jatkuvasti vakuttelevani itselleni, että olisin paremmassa kunnossa kuin olenkaan.
Tämän luokan väsymys ei ole normaalia
Tänään on lapsiviikonlopun jälkeinen maanantai. Eli ollaan touhuttu tauotta kaksi päivää lasten kanssa. Mikä on ihanaa. Mutta siitä huolimatta olen pystynyt tänään oikeastaan vain makaamaan sohvalla ja katsomaan telkkaria. Näin on yleensä nimenomaan viikonloppujen jälkeen ja lasten lähdettyä toiseen kotiin. Seuraavana päivänä olen todella väsynyt. Niin väsynyt, että minun on vaikeaa päästä sohvalta ylös. Oivalsin tänään, että tämä ei ehkä olekaan ihan normaali tilanne.
Vanhemmat ovat monesti väsyneitä. Erityisesti pienten lasten kanssa unet saattavat olla vähissä ja aika lasten kanssa on hyvin intensiivistä. Mutta omassa tilanteessani, lapset ovat alusta asti nukkuneet hyvin ja elämä ei ole enää koululaisen ja viittä vaille eskarilaisen kanssa ihan yhtä intensiivistä, kuin kaksivuotiaan kanssa. Lisäksi, saan säännöllisesti omaa aikaa. Tähän tilanteeseen nähden, tämän tasoinen väsymys ei tunnu enää normaalilta.
Koen edelleen jaksavani arjessa kohtuu hyvin. Jaksan hoitaa lapset, olla heidän kanssaa, pitää kodin järjestyksessä ja huolehtia ruuan valmiiksi. Toki puolisoni auttaa parhaan kykynsä mukaan ollessaan kotona, mutta minulla on oma osuuteni kotitöistä. Sen lisäksi minun lapseni ovat käytännössä kokonaan vastuullani, kun minä olen se joka hoitaa lääkärit, neuvolat, kouluasiat ja oikeastaan kaiken muunkin. Saan kaiken tehtyä. Näinä viimeisinä vuosina on ollut myös hetkiä kun kaiken hoitaminen ei ole meinannut onnistua, joten siitä ollaan tultu eteenpäin.
Tämä oivallus on tuonut taas perspektiiviä omaan tilanteeseeni. Minulla on kova kiire toipua ja vakuutella itselleni, että olen kunnossa. Mutta ilmeisesti se ei käykään ihan niin helposti, kuin olisi voinut kuvitella. Ilmeisesti tästä kaikesta ei toivukaan ihan muutamassa kuukaudessa. Yritän ottaa iisisti ja ajatella, että tässä ei ole kiire. Se ei ole kuitenkaan helppoa. Tunnen vahvasti tämän yhteiskunnan paineet siitä, miten koko ajan pitäisi olla tekemässä ja suorittamassa. Kun kerron olevani tällä hetkellä sairauslomalla mielenterveysongelmien vuoksi, ihmiset menevät vaikeaksi. Siitä huolimatta minun tehtäväni on nyt toipua.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Miten uskallettiin yrittää juuri nyt