Haluaisin vielä ihan nopsaan palata jouluun, tai oikeammin joululahjoihin. Tyttöjen aattoaamun paketeistä paljastui nimittäin pari sellaista juttua, jotka haluan esitellä teillekin. Tytöt saivat kumpikin lahjaksi kirjat, joita on nyt luettu aktiivisesti joulusta lähtien.

Henkilökohtaisesti haluan rohkaista lapsiani lukemaan ja rehellisesti, olen kasvattanut heitä varten satukirjastoa, ennen kuin kummastakaan on ollut tietoakaan. Mietin monesti millaisia kirjoja haluaisin lukea lapsilleni, kun heitä saisin. Lapselle lukemisen on tutkittu tukevan kielellistä kehitystä, vahvistavan sosiaalisia taitoja, sekä empatiakykyä ja parantavan keskittymiskykyä. Meille ja monelle muulle lapsiperheelle, iltasadun lukeminen on myös tehokas tapa rauhoittua ennen nukkumaan menoa.

Kirjojen avulla voi matkustaa eri maihin, tutustua kulttuureihin, eri aikakausiin, saada tietoa ja oppia ymmärtämään ympäröivää maailmaa. Kirjojen avulla voidaan myös käsitellä vaikeita asioita.

En näe lukemisessa huonoja puolia. Tämän vuoksi kirja on loistava lahja lapselle. Nyt esittelen teille meidän joululahjakirjat.

Prinsessa Pikkiriikki on hurmaava kirjasarja lapsille. Sen on kirjoittanut espoolainen Hannele Lampela ja kustantaja on Otava. Kuopuksen paketista paljastui Prinsessa Pikkiriikin astetta paremmat iltasadut. Me ihastuimme ennen kaikkea Pikkiriikin asteeseen ja tapaan kertoa iltasadut. Saduissa on myös tärkeitä sanomia. Miksi esimerkiksi prinssin pitää pussata prinsessa Ruususta ilman lupaa? Punahilkka oppii tärkeän läksyn jakamisesta ja Tuhkimo pistää ilkimykset kuriin ja lähtee tanssiaisiin omalla luvalla.

Prinsessa Pikkiriikin jutut ovat myös lasten mielestä hauskoja. Pari kertaa on illan rauhoittumishetki mennyt ihan hepuloinniksi, kun sadussa on tullut vastaan vähän turhan hauska juttu.

Esikoisen paketista puolestaan paljastui Fanni ja suuri tunnemöykky-kirja. Fanni-sarja on luotu nimenomaan lasten tunnetaitojen oppimiseen. Kirjojen avulla lapsen on mahdollista oppia tunnetaitoja helpolla ja hauskalla tavalla. Tämä kirja on ollut nelivuotiaan kanssa hitti ja aion hankkia meille myös muut sarjan kirjat.

Jokaisessa Fanni-kirjassa on ihana tarina. Sen lisäksi kirjoissa on myös kattava tietopaketti aikuisille ja lopuksi tunnetaitotehtäviä lapsille. Kirjoissa seikkailee ihana Fanni-norsu ystävineen. Fanni elää yhdessä äitinsä kanssa. Hänen ystäviään ovat Ralf-tiikeri, jonka äiti on tiikeri ja isä leijona, sekä mustajoutsen kaksoset, jotka elävät yhdessä kahden isänsä kanssa. Eläinlapsien perhetaustat ovat minusta ihana lisä, joka opettaa lapsia ymmärtämään erilaisia perheitä.

Tuotteiden takana on kaksi psykologia Julia Pöyhönen ja Heidi Livingston. Kirjojen kauniit kuvat on luonut uskomattoman lahjakas Linnea Bellamine. Kirjat on kustantanut Kumma kustannus. Meidän kirjamme, Fanni ja suuri tunnemöykky, on tarkoitettu nimenomaan tunteiden tunnistamisen ja nimeämisen harjoittelemiseen.

Juuri nyt parasta lukemisessa on se, että kumpikin meidän tytöistä jaksaa jo kuunnella oikeita tarinoita. Ihan aina ei jakseta lukea koko satua. Varsinkin, jos se on pitkä. Mutta jääpähän jotain odotettavaa seuraavaan iltaan. Erityisesti kaksivuotiaan keskittyminen tuppaa olemaan kortilla, mutta se kehittyy koko ajan.

Tämä postaus menee ehdottomasti niiden muutamien vaikeimpien tekstieni joukkoon, joita olen tänne kirjoittanut. Siitä huolimatta haluan kirjoittaa tämän. Kannattaako? Ei ehkä, mutta minusta tästäkin pitää puhua. Kovin moni ei halua tästä puhua, mutta minua ei hävetä ottaa asiaa esille.

Instagramin tarinoita aktiivisesti seuranneet ovat tietoisia tilanteestamme, mutta muuten olen puhunut siitä vähän kaarrellen. Osittain sen vuoksi, että olen saanut jo palautetta, että tästä pitäisi olla ihan hiljaa. Osittain siksi, että olen etsinyt oikeita sanoja. Ja osittain siksi, että olen jo valmiiksi ahdistunut mahdollisista ikävistä kommenteista.

Haluan siitä huolimatta kirjoittaa tämän. Aihe on raskas, eikä vähiten minulle. Mutta ehkä joku, joka on samankaltaisessa tilanteessa, saa tästä vertaistukea.

Kun nyt kirjoitan tätä, olemme jo päässeet tyttöjen kanssa kotiin. Mutta ennen tätä iltaa me vietimme viikon verran turvakodissa. En mene yksityiskohtiin sen enempää, mutta tilanne kotona oli lopulta sellainen, että katsoin parhaaksi lähteä hetkeksi pois kotoa. Meidät otettiin onneksi avosylin vastaan ja saatiin tilanne lopulta rauhoittumaan tällä tavalla.

Kun me menimme turvakotiin, olin ihan varma, että vihellän pelin poikki ja alan etsiä tyttöjen kanssa omaa asuntoa. Yksi kriisityöntekijöistä neuvoi minua kuitenkin miettimään rauhassa ja välttämään nopeita, shokissa tehtyjä päätöksiä. Vaikka ero on juuri nyt enemmän tapetilla, kuin koskaan, päätimme käsitellä tämän yhdessä ammattilaisten kanssa. Meillä kun jatkuu lasten kautta yhteys siitä huolimatta, olemmeko yhdessä vai emme.

Niin ja tytöt, he ovat pärjänneet tämän kaiken kanssa todella hyvin. Olemme puhuneet heille avoimesti koko tilanteesta. Kerroin heti, että me menemme turvakotiin, koska äidillä ja isällä on iso riita, eikä lasten tarvitse kuunnella sitä. Isomman tytön kanssa ollaan juteltu tilanteesta aika paljonkin. Hän ymmärtää jo asioita ja kaipaa selityksiä. Nuorempi on mennyt menossa mukana ja ollut tyytyväinen kaikkeen. Tytöt ovat saaneet myös tukea ammattilaisilta. Olen huojentunut, että vaikka tilanteemme on mikä on, niin tytöt tuntevat ilmeisesti olonsa yhä turvalliseksi.