Meidän joulu ja välipäivät 2024
1Moikka ihana! Ja hyvää uutta vuotta! Erään seuraajani kanssa Instagramissa todettiin, että nyt sitä voi jo toivotella ihan hyvillä mielin, kun tätä vuotta on ihan muutamia päiviä jäljellä.
Mä pidin tosiaan lomaa ja somelomaa viikon verran. En ole pitänyt lomaa aiemmin, kuin jonkun kriisin sattuessa ja en nyt tiedä lasketaanko sitä. Enkä ole kyllä aina pitänyt silloinkaan. Muistan kun naputtelin instastooreja pimeässä turvakodin huoneessa samalla, kun lapset nukkuivat vieressä kerrossängyssä. 😅
Loma oli kiva. Olin piilottanut tietyt sovellukset kännykästä, jolloin niihin ei tullut vahingossa hakeuduttua. Ei tehnyt lopulta edes vaikeaa olla erossa somekanavista, mikä oli positiivinen yllätys. Luin paljon ja vietin aikaa lasten, sekä Toten kanssa. Meillä oli todella harvinaislaatuisesti tilanne, että oltiin koko perhe monta päivää yhdessä kotona ja vapaalla, mikä oli aivan ihanaa.
Pitkä joulu
Tänä vuonna joulu tuntui kestävän todella pitkään. Mikä todennäköisesti johtui siitä, että viikonloppuun ennen sitä oli kasaantunut joulupuuhaa. Lisäksi syötiin ensimmäinen jouluateria perheen kesken jo 23 päivä. Oltiin nimittäin ehditty ostaa jo jouluruokia kotiin ennen, kuin saatiin kutsu mummilaan aatoksi.
Viikonloppuna ennen aattoa juhlistettiin pienesti perheen kesken yhdeksänvuotiaan syntymäpäivää. Meidän joulun lapsi oli toivonut aamupalalle prinsessakakkua ja lahjaksi hän oli pyytänyt tarvikkeet therian maskin askartelua varten. Tämä ilahdutti minua jotenkin erityisen paljon. Esikoinen on selkeästi käsillä tekijä ja tuen todella mielelläni hänen harrastuksiaan.
Ja siis, miten hienon maskin hän onnistui tekemään pienillä avuilla. Ja ehkä voitte päätellä, että meillä suhtaudutaan aika rauhassa ja rennosti tähän lasten therian-leikkiin. Omat lapset ovat leikkineet eläimiä oikeastaan siitä lähtien, kun ovat tajunneet, että niin voi tehdä.
Viikonloppuna saatiin myös kutsu Heidin luokse hänen uuteen kotiinsa glögille ja tortulle. Samalla taapero sai matkaan joululahjan kummitädiltä. Heidin luona oli taas niin kaunista ja tunnelmallista. Meidän kummankin koululaiset viihtydät jo niin hyvin keskenään. Isot lähtivät glögin päälle vielä ulkoilemaan porukalla.
Vähän naureskeltiin, että Heidin koti ei ole enää mitenkään taaperoystävällinen, mutta illasta selvittiin hyvin. Varsinkin, kun kummitädillä oli jemmassa vielä muutamat kivat lelut.
Me aloitettiin tosiaan joulun vietto jo 23 päivä nauttimalla kotona jouluruokaa ja katsomalla joululeffa. Koululaiset keksivät haluavansa kumpikin myös otsatukat, jotka sitten myös leikattiin. Kumpikin on ollut tosi innoissaan tästä muutoksesta, joten sanoisin sen kannattaneen. Ja jos he kyllästyvät, otsatukka kasvaa kyllä pois aikanaan.
Meidän menu oli tänä vuonna feta-granaattiomena-saksanpähkinä salaatti, lihapullia, bataattimuussia, kinkkua, maksa- ja porkkanalaatikkoa ja jälkiruuaksi Annin uunissa ohjeella tiramisupavlova. Ruoka oli niin hyvää ja meidän näköistä. Nautin siitä ihan tosi paljon. Oli myös ihanaa syödä koko perheen kesken.
Lapset kokosi illalla olohuoneeseen joulupukille pienelle tarjottimelle herkkuja ja poroille porkkanaa. Meillä kun lahjat avataan yleensä aattoaamuna ihan vain, jotta vältetään sellaista turhaa kihinää ja stressiä siinä päivän mittaan. Aamu on yleensä tämän jälkeen tosi rento ja kiva, kun kaikki tutustuvat lahjoihin.
Kun lapset oli menneet nukkumaan, me katottiin Toten kanssa yhdessä Joulutarina ja syötiin karkkitaateleita. Mulla noi taatelit ovat käytännössä korvanneet perus karkin.
Aattoaamuna
Aattoaamuna herätettiin isot lapset samaan aikaan aamuvirkun taaperon kanssa ja ryhdyttiin avaamaan lahjoja. Lahjoja taisi olla kuusen alla kolme lasta kohden, mutta isommat lapset totesivat, että parhaat lahjat ikinä. Siinä sitten mietin itsekseni, että ei oikeasti se lahjojen määrä vaan laatu. Pari hyvin toivottua lahjaa on parempi, kuin monta ei yhtä toivottua.
Aamupäivä menikin sitten lahjoihin tutustuen. Sain Toten vanhemmilta Taru Sormusten Herrasta trilogian uusintapainoksen, jota lueskelin aamulla. Uusintapainos on mielettömän kaunis ja sen kansi mukailee Tolkienin omaa visiota kirjojen kansista. Jos saisin tässä pikku hiljaa luettua kyseisen opuksen toisen kerran, kun tekstiä on myös modernisoitu.
Olen muuten lukenut joulukuussa todella, todella paljon. Ajattelin listata omaan postaukseen kaikki kirjat, jotka olen saanut loppuun. Joten jos aihe kiinnostaa, kannattaa jäädä odottamaan.
Taaperon päiväunien jälkeen kerättiin kimpsut ja kampsut kokoon ja lähdettiin kohti mun äidin kotia. Meitä oli siellä taas koolla useampi sisarus ja lapsenlapsi joulupöydässä. Meidän perhe jäi illan päätteeksi mummilaan yöksi ja nukuttiin koko perhe rivissä isolla vuodesohvalla. Taapero kukkui melkein yhdeksään asti, mikä taitaa olla nykyinen ennätys. Hänelläkin oli vissiin niin hauskaa, että ei malttanut ruveta nukkumaan.
Seuraavana päivänä lähdettiin mummilasta hyvissä ajoin kotiin.
Taapero sai pukilta eli isovanhemmilta lahjaksi potkupyörän, jolla päästään sitten kevällä menemään. Esikoinen sai lahjaksi virkkuukoukkuja ja lankaa, minkä seurauksena, molemmat koululaiset ovat intoutuneet nyt virkkaamaan. Tätä on ollut tosi ihana seurata ja olla myös avuksi. Kumpikin pääsi tosi nopeasti jutun juonesta kiinni ja saa nähdä, mitä kaikkea he onnistuvat vielä tekemään. Mietin, että pitääköhän tässä alkaa katsella kohta ohjeita sellaisiin virkattuihin pehmoleluihin.
Mutta meillä oli kaikenkaikkiaan aivan ihana ja täysi joulu. Nautitaan Toten kanssa kyllä ohan täysillä tästä elämänvaiheesta. Tuossa yhtenä iltana puhuttiin siitä, että miltäköhän meidän elämä näyttää 11 vuoden päästä. Huomautin, että silloin lapset ovat 20, 18 ja 12 vuotiaat, joten elämä on todennäköisesti hyvin eri näköistä. Totte vain totesi, että hän ei ole vielä yhtään valmis siihen, että silmänräpäyksessä nuo lapset ovat jo isoja. 😂 Mutta näinhän se vaan menee. Lapset ovat meillä vain hetken lainassa.
Miten sinun joulusi on sujunut? Entä onko uuden vuoden suunnitelmia?
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @plustyylit
Podcast: Kaverin kanssa
LUE MYÖS
Joulupuuhia ja muita kuulumisia viikonlopulta
Hyvää joulua! Me mentiin kihloihin!
Joulupuuhia ja muita kuulumisia viikonlopulta
Hei ihanat! Kirjoittelen tätä postausta iltasella, kun viimeiset päivät ovat olleet todella täynnä töitä ja toimintaa perheen kanssa. Meillä on taas kolmen lapsen viikko, mikä tarkoittaa puhtaasti sitä, että tekemistä piisaa. Sen lisäksi sain itselleni taas jonkin sortin flunssan, joka lykkää töitä ja muita suunnitelmia eteenpäin. Mutta eipä näille taudeille valitettavasti mitään voi.
Pakko sanoa, että rakastan tätä meidän lapsiperhearkea. Olen katsellut taas paripäivää lasten yhteisiä leikkejä ja sitä, miten koululaiset jaksavat päivästä toiseen touhuta taaperon kanssa. Taapero oppi juuri sanomaan toisen isomman nimen. 🩷 Minä itseasiassa ounastelinkin, että hän oppisi sen ensimmäisten sanojen joukossa, sillä nimi on sellainen pienelle helppo oppia.
Jos lapset ovat jotain tuoneet tähän elämään, niin juuri sellaista hyvää täysinäisyyttä ja merkityksellisyyttä. Isot alkavat olla sillä tavalla isoja, että heillä on paljon omia ajatuksia ja näkemyksiä, joita on ihana kuunnella. Samaan aikaan heillä on aivan uskomaton tiedonjano ja halu oppia ihan kaikesta. He pitävät myös valtavan hyvää huolta pikkuveljestään. Tänäänkin toinen heistä syötti pienelle iltapuuron. Sisarussuhteiden kehittymisen seuraaminen on ollut aivan käsittämättömän ihanaa. Olen niin kiitollinen tästä.
Joulupuuhia
Koristeltiin viikonloppuna kuusi. Se on saanut olla valoineen olohuoneen nurkassa marraskuun alusta, mutta nyt ripustimme koristeet oksille. Soitettiin samalla joululauluja. Lapset kiljahtelivat riemusta, kun laatikosta otettiin esille tuttu joulukoriste toisensa perään. Annoin lasten ripustaa ne muuten suhteellisen vaapaasti, mutta neuvoin, mitkä kaikki kannattaa suosiolla laittaa taaperon ulottumattomiin.
Taapero rikkoi neljä palloa, mikä on mielestäni aika maltillinen saldo. Lisäksi ne saatiin korjattua, joten kaikki on sen suhteen hyvin. Taapero ei ole myöskään mitenkään erityisen kiinnostunut kuusesta. Hän on käynyt muutaman kerran tutkimassa palloja, mutta on jättänyt ne muuten rauhaan. Katsotaan miten tilanne jatkuu.
Kuusen lisäksi koristeltiin myös pipareita. Tämä on jotain, mitä lapset odottavat aina yhtä innoissaan. Leivottiin tänä vuonna piparit omalla reseptillä, eikä turvaudutttu kaupan taikinaan. Yllätyin siitä, miten helppoa piparitaikina on tehdä. Ja miten hyvältä kotitekoinen taikina voi maistua. Me tehdään jatkossakin piparit omalla taikinalla.
Ja tämä ei ole syyllistys niille, jotka tekevät kaupan taikinasta. Siitäkin tulee vallan mainioita pipareita.
Rakkaiden täyteinen sunnuntai
Sunnuntaina nähtiin ystäviä. Hei aamusta käytiin Katrin kanssa kuvaamassa keskusttassa. Sää ei ollut täysin meidän puolella. Säätiedostus lupaili puolipilvistä ja auringon pilkahduksia, mutta me saatiin sellainen kunnon lumikuuro. Mikä näytti kyllä äärimmäisen kivalta kuvissa, mutta pilasi kyllä meidän molempien kiharat. 😂 Saatiin onneksi otettua oikeasti kivoja kuvia. Nyt ne pitäisi vielä editoida.
Iltapäivällä saatiin kylään mun bestis ja haltiakummilapsi. Lapset touhusi jo keskenään ihan sujuvasti, jolloin me saatiin Erikan kanssa höpöteltyä. Totte oli leiponut koko porukalle lettuja.
Totte ei muuten juurikaan ollut kokannut silloin, kun alettiin seurustelemaan. Nyt hän on kehittynyt viime vuosina ihan valtavasti. Mikä on aivan ihanaa. Rakastan kokkaavaa miestä. Sen lisäksi hän on petrannut myös leipojana. Onnistuin todella löytämään kultakimpaleen aikanaan Tinderistä.
Ilta sujui todella mukavasti meidän porukan voimin. Naurettiin Erikan kanssa sitä, miten ollaan onnistuttu tekemään itseämme paljon fiksumpia lapsia. Lisäksi saatiin viimein tavata bestikseni uusi kumppani ja kuulla tarina siitä, miten he tapasivat. Rakkaus on aivan ihanaa ja olen niin onnellinen ystäväni puolesta.
Tästä on hyvä jatkaa kohti uutta viikkoa ja toivoa, että tämä flunssa hellittäisi pian.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @plustyylit
Podcast: Kaverin kanssa