Voi sisustushepulit. Siinä oli 3-vuotiaskin ihmeissään, kun mama alkoi yhtäkkiä siirrellä kalusteita kotona. Lopulta se oli hänestä todella hauskaa ja hän alkoi pörrätä tielläni ”auttamassa”. Siirsin 

Näille sisustushepuleille oli syynsä. Me olemme nimittäin tekemässä olohuoneen kalustukseen isoja muutoksia tässä tammikuun aikana ja mietin, miten muu sisustus saadaan toimimaan. Meidän kaksiossamme aika lailla kaikki neliöt on jo käytetty hyödyksi ja muutosten tekeminen tarkoittaa yleensä jostain luopumista. Tällä kertaa harkitsin tuosta valkoisesta lipastosta luopumista. 

En pidä itseäni ihmisenä, joka kiintyisi kovasti tavaroihin, mutta lipasto on ainoa perintökalleuteni. Vaikka sillä taitaakin olla enemmän tunnearvoa, kuin rahallista. Siksi olenkin iloinen etten päätynyt myymään sitä Torissa tai Facebookissa kolmellakympillä. 

Lipaston päällä ollut sohvapöydän osanen pääsi omalle paikalle, osaksi sohvapöytää. Kerroin jo silloin, kun kirjoitin postauksen Coffee table, että sohvapöytä on kaksiosainen. Toinen osa on tähän asti toimittanut sivupöydän virkaa. Mutta nähtyäni kyseisen pöydän ihan livenä ja oikein koottuna, päätin antaa kaksiosaiselle pöydälle uuden mahdollisuuden. Ja kyllä se toimii oikein kivasti. 

Sisustushepuleilla, eli tavaroiden siirtämisellä, on todella hyvä tapa saada freesattua oman kodin ilmettä. Seuraava osuus olohuoneen muutosta on alkaa käydä tavaroita hieman läpi. Tämä prosessi hieman ahdistaa, koska allekirjoittaneella on todella paljon kirjoja ja nyt pitäisi päättää, mistä olisi hyvä hetki luopua. Fantasiakirjakokoelmani pidän, koska kyseisiä kirjoja ei oikeastaan löydy enää mistään ja itsekin olen kerännyt ne vuosien aikana antikvariaateista. Kokoelma on minun perintöni lapsilleni. Toivon mukaan myös he hurahtavat fantasiaan. Heh heh. 

Jokainen äiti tietää, millainen tavaravyöry tulee vauvan mukana. Siinä on vähän pakko tehdä tilaa vauvalle ja sen tavaroille. Omat tavarat saattavat joutua hetkeksi syrjään ja sinne, minne mahtuu. Varsinkin pienessä asunnossa näin käy helposti. Little E:n ensimmäiset puoli vuotta minulla ei ollut mitään selkeää paikkaa esimerkiksi koruilleni. Kuopuksen kanssa minun oli hieman helpompaa pitää kiinni pienestä omasta pukeutumistilastani.

Mustan lipaston laatikoissa ovat Little E:n vaatteet, mutta sen päällä on minun korujani, kynsilakkojani ja Laa Laa Livingin seinäristikko, jossa roikkuu aurinkolasini ja korvakorujani. Ristikko on saatu yhteistyön yhteydessä.

Minut tuntevat tietävät, että rakastan isoja statement korvakoruja. Tarttumaan oppineen ja kaikesta kiiltävästä kiinnostuneen vauvan kanssa, niiden pitäminen on tosin vähän hankalaa. Onneksi tämä vaihe ei kestä kauaa.

H&M Homen lasisessa lippaassa minulla on riipukset, rannekorut ja pienemmät nappikorvikset. Töissä ja vauvan kanssa pienemmät korvikset sopivat isoja statement koruja paremmin.

Aikaisemmin koruni olivat sellaisella simppelillä tarjottimella, mutta se oli todella epäkäytännöllinen. Pienet korvikset hukkuivat riipusten sekaan ja taapero pääsi turhan helposti niihin käsiksi. Lasinen lipas auttaa pitämään korut järjestyksessä ja

Kesän aikana olen alkanut käyttämään yhä enemmän rannekoruja. Ne ovat kivoja, rentoja ja tuovat ilmettä asuun, kuin asuun. Kiinnostaisiko teitä postaus suosikki rannekoruistani?

Toivoisin, että löytäisin jostain tähän vielä pienen peilin. Sellaisen katsetta kestävän meikkipeilin. Jos tiedätte mistä sellaisen voisi löytää, otan mielelläni vinkkejä vastaan.