Nyt on vuorossa odotetuin postaus hetkeen. Tämä oli myös sellainen kotiprojekti, jonka valmistumisesta olen haaveillut pitkään. Meillä mikään ei tapahdu nopeasti jo sen vuoksi, että minä mietin ja vatvon mahdollisuuksia ihan loputtomiin. Niin tälläkin kertaa. Enkä tällä kertaa selvinnyt valinnasta itsenäisesti, sillä sain sisustuskonsultointia idoliltani Lauralta. Nyt olen kuitenkin enemmän, kuin tyytyväinen lopputulokseen. 

Lähtötilanne olohuoneessa oli sellainen seitsemänkymmentäluvun tv-tason ja kirjahyllyn yhdistelmä, joka on ollut jo monta vuotta liian pieni kirjakokoelmalleni. Vaikka karsinkin tasaiseen pokkareita pois ja käytän nykyään yhä enemmän kirjastoa, iso osa kokoelmastani koostuu sellaisista kappaleista, jotka olen metsästänyt yksi kerrallaan antikvariaateista. Nyt ei kuitenkaan puhuta mistään hienosta, kattavasta ensipainoskokoelmasta, vaan läjästä old school-fantasiaa. Blogia pitkään seuranneet saattavat ehkä muistaa sen, että olen pohjimmiltani fantasianörtti. Valtaosaa näistä kirjoista ei enää löydy muuten kuin hyvällä tuurilla, jos tietää mistä etsiä, vaikka ne eivät olekaan harvinaisia ensipainoksia. Näin ollen, luopuminen ei tullut kysymykseenkään. Harras toiveeni on, että jonain päivänä voisin jakaa tyttärieni kanssa nämä fantasiamaailmat. 

Koska kirjoista luopuminen ei tullut kysymykseenkään, mietin ratkaisuksi aluksi umpinaisia, matalampia kaappeja. Tuntui, että kaipaisin umpikaappien tuomaa rauhaa ja seesteisyyttä punertavan tiikkiviilutuksen jälkeen. Mutta kuten sanoin, sain sisustuskonsultointia sellaiselta melko luotettavalta taholta. Laura linkkasi joskus vuosi sitten Ikean Billy-ratkaisun oman bloginsa kommenttiboksiin ja siitä se ajatus sitten lähti. Puolivitriiniovet eivät tuntuneetkaan yhtään niin vieraalta ajatukselta. Arvoin pitkään mustanruskean ja valkoisen välillä. Mutta koska kaipasin olohuoneeseen vähän enemmän valoisuutta ja raikkautta, valkoinen voitti. Nyt en osaa edes kuvitella umpinaista säilytyskokonaisuutta. Puolivitriiniovet ovat ihan täydelliset. 

Tv-tason valitseminen oli hieman haastavampaa. Meillä oli mieheni kanssa asiasta eri näkemys. Minä olisin halunnut matalan ratkaisun. Miehelleni muulla ei ollut väliä, kunhan taso olisi niin korkea etteivät lapset pääse sille. Taaperomme on kova kiipeämään ja läpsimään televisiota, joten ymmärrän huolen. Koska minä määräsin projektissa muuten, mieheni päätti tason korkeudessa, sillä se oli oikeastaan ainoa asia, johon hänellä oli mielipide. Tason väriksi tuli mustanruskea, joka sopii hyvin asunnon muuhun sisustukseen. Eikä tämä ole yhtä iso ja hallitseva, kuten kirjahylly, joka toimii paremmin valkoisena. 

Yksi mikä, minua harmittaa ihan valtavasti, on tv-tason ovet. Vielä sinä viikonloppuna, kun kävimme Ikeassa, sarjaan ei saanut peilitettyjä ovia, jotka olivat poistuneet joitain viikkoja sitten valikoimista. Nyt viikkoa myöhemmin, peilitetyt ovet ovat tulleet sarjaan uudelleen uutuutena. Näillä ovilla ilme olisi heti klassisempi. Todennäköisesti päädyn seuraavalla ikeareissulla päivittämään ovet niihin peilitettyihin versioihin. 

Rakastan olohuoneen päivitettyä ilmettä. Valkoisen kirjahyllyn ansiosta se on niin paljon raikkaampi ja lattialta vapautunut tila tuntuu valtavalta, vaikka sitä on tullut lisää ehkä 20 senttiä. 

Tein tässä ig-storyyn (@bigmamashomeblog) pienimuotoisen kyselyn, kun mietin kummasta kirjoitan ensin, kirjahyllyprojektista vai kodistamme vuosi sitten. Äänestitte todella kivasti ja tällä kerran pidemmän korren veti kotikuvat vuoden takaa. 

Minusta tämä sopii itse asiassa aika kivasti. Ensin muistellaan vanhoja ja seuraavaksi pääsette näkemään, miltä meillä näyttää nyt, kun kirjahylly on pystyssä.