Tämä postaus on odottanut jo useamman kuukauden kirjoittamistaan. Tuntuu, että koko ajan ollut jotain sellaista, joka on mennyt tämän postauksen edelle. Mutta nyt puhutaan hieman meidän nukkumisjärjestelyistä ja makuuhuoneen tämän hetkisestä järjestyksestä.

Järjestin meidän makuuhuonetta uudelleen noin puolessa välissä kesää. Silloin alettiin nukuttamaan taaperoa iltaisin omaan sänkyyn. Nukuttamisesta tuli vähän helpompaa, kun pinnasänky ei ollut parisängyn ja seinän välissä. Tämä tosin tarkoitti sitä, että parisänky piti työntää seinää vasten. Mistä en ole järin innoissani, mutta tällä hetkellä tämä järjestys tuntuu parhaalta.

Makuuhuoneen matto on ostettu Ellokselta*. Ollaan oltu todella tyytyväisiä tähän mattoon. Elettiin useampi vuosi ilman makuuhuoneen mattoa, mutta onhan se oikeasti tosi ihanaa, kun aamulla voi laskea jalat ensimmäiseksi tälle pehmeälle matolle.

Tämä matto on myös sellainen, jossa lapset tykkäävät kölliä ja oleilla. Tämä on itseasiassa aika hauskaa ja suloista. He hakeutuvat nimittäin säännöllisesti köllimään meidän makkarin lattialle. Matto on siis kaikkien suosikki. Ja lapset ovat toivoneet samanlaista myös omaan huoneeseensa.

Nukkumisjärjestelyt tällä hetkellä

Sitten ne nukkumisjärjestelyt. Me asutaan kolmen huoneen kerrostaloasunnossa. Eli jaamme kolme huonetta parhaimmillaan viiden ihmisen kesken. Koska asumme Helsingissä, koen että meillä on tilaa hinta-laatusuhteessa aika hyvin. Meidän vuokrakoti on sieltä edullisimmasta päästä. Sen lisäksi koemme, että mahdumme tähän kotiin mukavasti näin. Todennäköisesti jossain vaiheessa meidän täytyy miettiä isompaa kotia, mutta juuri nyt on hyvä näin.

Isommilla lapsilla on yhteinen huone, jonka he jakavat pääasiassa sovussa. Taapero nukkuu makuuhuoneessa. Oma kokemukseni on se, että niin kauan, kun lapsi on pieni ja heräilee öisin, on helpompaa kun hän nukkuu samassa huoneessa. Matka lohduttamaan ei ole kovin pitkä. Toki tällä hetkellä taapero siirtyy aina osaksi yöksi minun viereeni nukkumaan.

Mites se unikoulu?

Meillä on edelleen se tilanne, että taapero on rinnalla 2-3 kertaa yössä ja hän nukkuu minun vieressäni noin puolesta yöstä eteenpäin. Ollaan keskusteltu tästä monet kerrat. Olen myös etsinyt tietoa eri unikouluista. Mutta loppujen lopuksi ollaan vain todettu, että juuri nyt on hyvä näin. Tässä hetkessä meillä ei ole kiire muuttaa tilannetta. Meillä kaikki saavat nukkua tällä tavalla niin hyvin kuin mahdollista. Taaperokin herää sen pari kertaa ja rauhoittuu tissi suussa.

Viimeksi kun puhuttiin, niin sovittiin, että jos 1,5-vuotis neuvolaan mennessä, yöunissa ei ole tapahtunut kehitystä, niin otan sen puheeksi siellä. Mutta mikäli esimerkiksi yöimetykset harvenevat tänä aikana 1-2, niin en aio ottaa asiaa puheeksi. Meille sopii mennä lapsen tahtisesti.

Toki, jos Totte kyllästyy nukkumaan meidän vuodesohvalla aiemmin, niin sitten mietitään asiaa uudelleen. Mutta tällä hetkellä on hyvä näin.

Puhuttiin siitäkin, että vaikka Totte nukkuisi nyt kaksi vuotta sohvalla, me aiotaan olla yhdessä ihan loppu elämä, niin sillä mittapuulla se kaksi vuotta on aika vähän. Meillä on tulevaisuudessa ihan riittämiin niitä samassa sängyssä nukuttuja öitä.

Toisella puolella makuuhuonetta on yhä meidän hoitopöytä, joka pitäisi itsea asiassa myydä eteenpäin, sillä emme vaihda vaippoja enää sen päällä. Meidän liikkuvainen taapero ei todellakaan pysy enää hoitopöydän päällä niin kauaa, että selvittäisin toimituksesta ilman sotkua tai harmaita hiuksia.

Tällä hetkellä pöytä nimittäin toimii lähinnä vaatekaapin jatkeena. Tästä syystä haluan saada sen eteenpäin, sillä viikatut vaatteet jäävät helposti lojumaan hoitopöydälle ja huone näyttää vain epäsiistiltä.

Tuo Ikean yksinkertainen hoitopöytä oli kyllä todella kätevä sen aikaa, kun sitä tarvittiin. Kyseisessä mööpelissä on todella hyvä hinta-laatusuhde.

Tällä tavalla meillä nukutaan tällä hetkellä. Ja juuri nyt näin on hyvä. Taapero kasvaa ja kehittyy koko ajan, joten emme tiedä, kuinka kauan näin jatkuu.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Sisustusideoita etsimässä

Mitä lahjaksi tänä keväänä

Mattokriisi ja mitä mieltä olemme makuuhuoneen matosta

Kaunis sohvapöytä

Mistä teidän makuuhuoneen matto on?

Olen pyöritellyt silmiäni, kun olen nyt useampaan kertaan törmännyt keskusteluun lasten huoneista. Viimeisimpänä Kotimatka Viivin somesta. (Tähän väliin seuranta suositus: Viivillä on tosi hyvää sisältöä rahasta, sijoittamisesta, parisuhteesta, seksistä ja suurperhearjesta, joten jos aiheet resonoi, etkä vielä seuraa, niin suosittelen.) Olen myös itse saanut ihmettelyjä siitä, miten meidän taaperolla ei ole omaa huonetta.

Omat taustani ovat sellaiset, että minulla on ollut oma huone ensimmäistä kertaa 31-vuotiaana. Ja sitä herkkua kesti suurinpiirtein vuoden päivät. Olen aina jakanut makuuhuoneen. Joten näistä lähtökohdista en näe omaa huonetta välttämättömyytenä.

Oma rauha ilman omaa huonetta

Uskon siihen, että jokainen meistä tarvitsee omaa rauhaa. Meistä jokainen kuormittuu eri tavalla eri ärsykkeistä ja välillä sitä omaa rauhaa on pakko saada. Ja silloin sitä järjestetään. Me jaetaan lapsia eri huoneisiin ja näissä tilanteissa meillä saa mennä myös akuisten makuuhuoneeseen ovi kiinni rauhoittumaan.

Isommille tosin toimii myös kerrossänky hyvin. Parhaimmillaan kumpikin pötköttelee omassa sängyssään kirjan ja kuulokkeiden kanssa, eikä kumpikaan sillä hetkellä näe toisiaan. Oma kupla yhteisessä huoneessa.

Taapero ei tarvitse huonetta

Mitä meidän taaperoon tulee, oma huone olisi hänen kanssaan täysin turha. Taapero nukkuu 2/3 yöstä minun kyljessäni kiinni ja päiväunet menee rattaissa. Sen lisäksi pidän hänen leikkinsä mieluiten olohuoneessa meidän aikuisien valvovan silmän alla. Hän ei siis oikeasti olisi ikinä omassa huoneessaan, joten siinä menisi tilaa täysin hukkaan.

Esikoinen nukkui kanssani samassa makuuhuoneessa neljävuotiaaksi. Kaikki meni paremmin kuin hyvin, vaikka samaan huoneeseen tuli lopulta myös nuorempi sisarus. Satunnaiset yöheräilyt olivat helpompia, kun oltiin samassa huoneessa. Ja lopulta, kun muutettiin heidän kanssaan tähän nykyiseen kotiin, aika usein he nukkuivat patjoilla minun makuuhuoneessani. Että se siitä omasta huoneesta.

Tällä hetkellä meillä ei ole mikään kiire siirtää taaperoa omaan huoneeseen. Kun ei meillä ole varsinaisesti edes kiirettä tai tarvetta siirtää häntä edes koko yöksi omaan sänkyyn. Harjoitellaan hänen kanssaan edelleen myös sitä omaa sänkyä, mutta hän pääsee minun viereeni joskus puolen yön aikoihin. Tällä järjestelyllä mennään niin kauan kuin hyvältä tuntuu.

Me luovuttiin myös unikouluhommista, koska nukutaan loppujen lopuksi hyvin näinkin. Todettiin keskustelun jälkeen, että meillä ei ole lopulta mitään syytä olla menemättä lapsen tahtisesti näissä uni asioissa.

Seksielämä kuolee

Tasaisin väliajoin kuulee myös sitä, että parisuhde ja seksielämä kärsii siinä kun pieni lapsi nukkuu samassa huoneessa ja/tai perhepedissä. Mutta eipä meillä ole kärsinyt. Seksiä voi harrastaa muuallakin kuin sängyssä ja läheisyyttä voi antaa niin monilla muilla tavoilla, kuin pelkästään vierekkäin nukkumalla. Nämä pikkulapsivuodet ovat niin lyhyt aika ihmiselämässä, että me ehditään nukkua lusikassa vielä vuosikaudet, kun aiotaan kuitenkin olla pitkään yhdessä ja mennä naimisiinkin.

Eräs seuraajani kertoi minulle, että oli törmännyt ajatukseen siitä, että seksiä ei voisi harrastaa edes samassa asunnossa, missä on lapsia. Ja tästä olin puhtaasti järkyttynyt. Tämä menee johonkin äärikonservatiiviseen ajattelutapaan siitä, että seksi on vain ja ainoastaan lasten saamista varten.

Tätä perusteltiin sillä, että jokainen lapsi herää joskus öisin ja saa traumoja, kun näkee vanhemmat harrastamassa seksiä. Väitän, että tämä ei liity edes siihen itse tapahtuman näkemiseen vaan siihen, että asiasta ei puhuta riittävän avoimesti. Lasten kanssa voi puhua seksistä ikätasoisesti. Meilläkin on kerrottu, että se on sellaista aikuisten leikkiä ja sillä tuotetaan hyvää oloa toiselle. Avoin puhe on mielestäni äärimmäisen tärkeää.

Summa summarum, meillä taapero ei ole hetkeen saamassa omaa huonetta. Tämän hetkisessä taloustilanteessa ei haluta edes etsiä isompaa asuntoa. Varsinkin kun mahdutaan tänne. Jonain päivänä todennäköisesti halutaan yksi huone lisää, mutta sen aika ei ole ihan vielä.

Mitä ajatuksia tämä teissä herättää? Oletteko törmänneet vastaavaan keskusteluun?

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Perheessämme on kaksi koululaista

Lasten kesäloma ja miten se koettelee parisuhdetta

Rakkaalle 1-vuotiaalle!

Päivä (lähes) 1-vuotiaan kanssa

Viime päivinä: Podcast äänityksiä ja perhearkea