Voin ilokseni kertoa teille, että kadoksissa ollut joulutunnelma alkaa löytyä. Meidän kodissa alkaa tuntua myös joululta. Minusta myös tuntuu, että me elämme tällä hetkellä Kokkikartanon riisipuurolla. Ihan parasta puuroa, mitä tiedän. Aivan toista luokkaa, kuin minun keittämät kuivat ja palaneet sotkut. 

Kiitos muuten kaikille teille, jotka olette laittaneet minulle viestiä ja ehdotelleet vinkkejä siihen, miten joulumielen voi löytää. Niitä on ollut ihana lukea ja niitä on tullut yllättäen paljon. Kiitos jokaiselle. Viestit ovat piristäneet valtavasti. 

Nyt päivän aiheeseen. Listasin teille lempiasioitani joulukuussa. 

Joulukuussa on aivan omanlaisensa odottava tunnelmansa. Huomaan sen erityisesti lapsissa, jotka odottavat joulua. Minulle tämä odotus itsessään on sitä joulun parasta aikaa, jonka vuoksi harmittelen kuluvaa aikaa. Lapset sen sijaan odottavat joulukalenterien luukkujen avaamista, piparien leipomista, joulupukkia ja joululomaa. Samaan aikaan joulukuu tuntuu seesteisemmältä, kuin mikään muu kuukausi. Pitkät pimeät illat kynttilänvalossa, joulumusiikkia kuunnellen. Joulusatuja lukuvalon loisteessa. 

Jouluun liittyy valtavasti ihania tuoksumuistoja. Hyasintti, pipari, tortut, kaneli, glögi ja myöhemmin sitten kinkun ja kuusen tuoksu. Me vielä vähän keskustelemme tästä kuusiasiasta. Lapset eriyisesti toivovat oikeaa kuusta, mutta katsotaan nyt. Mies puolestaan on sitä mieltä, että tuli meille kesto- tai aito kuusi niin, se tulee vasta hieman ennen aattoa. 

Tällaisen kukkahullun kohdalla on pieni ihme, että mainitsen kukat vasta listan kolmantena. Rakastan joulun sesonkikukkia, hyasinttia ja ritarinkukkaa. Kummastakin suosin valkoista versiota. Tänä vuonna ostin myös ensimmäistä kertaa jouluruusun. 

Jouluna on lupa katsoa hömppää. Ei haittaa vaikka hömppä olisi vähän kämäistäkin. Katsoin tänään Netflixin elokuvan Jouluprinssi Kuninkaallinen vauva ja itkin lopussa. Minua vähän nauratti se, että katsoin täyttä hömppää ja itkin. Tosin kaikki vauvajutut saavat minut itkemään äärimmäisen helposti. Sen lisäksi, joka jouluun kuuluu Holiday-elokuva. 

Vuorotyössä ei ole itsestäänselvyys olla lomalla tai edes vapailla joulun aikaan, mutta tänä vuonna minä olen. Olen niin joulun, kuin uudenvuoden pyhätkin kotona. Joulu on minulle ainoa pyhä, jolloin haluan olla kotona. Muuten ilmoittaudun monesti töihin lisien toivossa. 

Jouluun ja sen odotukseen liittyy aivan ihania perinteitä, joiden toteuttamista odotan vähintään yhtä innoissani kuin lapset. Kirjoitan meidän jouluperinteistämme vielä ihan oman postauksensa, mutta siitä huolimatta ne ansaitsevat maininnan tässä. Perinteet tuovat olemassaolollaan ihanaa jatkuvuutta. Esimerkiksi meidän pikkujoulujamme on vietetty jo isoäitini lapsuuden kodissa. Todennäköisesti pidempäänkin. Ja nyt omat tyttäreni saavat nauttia samasta perinteestä joka joulukuun ensimmäinen. Sen lisäksi olemme kehitelleet myös omia perinteitämme. Toivon, että tyttäreni vievät edes osan näistä perinteistä omiin koteihinsa, kun sen aika koittaa. 

Sisustusblogeissa on kiertänyt viimeisen kuukauden aikana Inspired by Love-blogin Sannan aloittama haaste. Haaste on ihana ja hyvä syy kurkistaa vähän taakse päin. Me olemme asuneet tässä asunnossa 2010 kesästä lähtien. (OMG! Kymmenen vuotta!) Niin pitkältä ajalta en ole jouluja dokumentoinut, joten keskityn tällä kertaa vain blogivuosiini. Aloitin kirjoittamaan (ja kuvaamaan) blogia, vuonna 2015, kun odotin esikoistamme. 

Tänä vuonna en laittanut joulua kovinkaan paljon. Ensinnäkin silloin minulla oli Eristäjän kanssa sopimus, jonka mukaan saan aloittaa jouluhullutukset vasta joulukuun ensimmäisenä. Toisekseen, olin aivan viimeisilläni raskaana. Laskettu aika oli 18.12, joten emme voineet tietää olemmeko joulua edes kotona. Lopulta kotiuduimme vauvan kanssa sairaalasta 24.12. Olin kuitenkin vaihtanut pöydälle ruudullisen liinan, sekä joulutähden ja askarrellut adventtikynttilät. Silloin sisustin runsaammin väreillä. Näitä helmiä löytyy varmasti lisää vuoden 2015 joulukuulta. En ole poistanut postauksia. 

Joulu vaaperon kanssa. Olin aivan innoissani ja minulla oli kova kiire suorittaa uusia perinteitä tyttäreni kanssa. Sen lisäksi olin alkanut havahtua sen suhteen, miten todella haluan oman kotini sisustaa ja sillä tiellä ollaan edelleen. Olin löytänyt viimein kunnolla sisustusblogien ihmeellisen, inspiroivan maailman. Tällöin ostin ensimmäisen pikkukuusen ja ihastuin joulun leikkokukkiin. Itse jouluksi matkustimme pohjoiseen isäni luokse, joten kuusta meillä ei ollut. 

Tämä oli ensimmäinen joulumme kahden lapsen kanssa. Pikkusisko syntyi marraskuussa, joten hän pääsi hienosti mukaan joulun tohinoihin. Tai ennemminkin, joulun tohinat tapahtuivat hänen nukkuessaan ja syödessään. Joulun sisustus ja koristelu muuttui edellistä vuotta vähäeleisemmäksi. Luotin pieniin harkittuihin yksityiskohtiin, sekä joulukuuseen. Sisustustyylini oli vielä vähän haparoivaa, mutta koko ajan selkeämpää. 

Viime vuosi. Joulu rakennettiin taas kukin, kynttilöin ja yksinkertaisin koristein. Hyvin samalla kaavalla, kuin tänä vuonna. Viime jouluna päätimme ostaa kotiin myös oikean joulukuusen, ensimmäistä kertaa meidän yhdessä olon aikana. Lapset, erityisesti esikoinen, oli tästä aivan haltioissaan. Enkä voi kieltää ettenkö itsekin olisi ollut. Kuusi tuo ihan omanlaisensa joulun tunnelman. Toki tuntui aavistuksen uhkapeliltä tuoda kuusi vuoden ikäisen taaperon kanssa samaan taloon, mutta hyvin he pärjäsivät keskenään. 

Tänä vuonna tunnelmointi on vaatinut pientä käynnistelyä. Mutta olen ilokseni huomannut, että alan olla paljon paremmassa kunnossa kuin esimerkiksi pari viikkoa sitten. Kun uupumus on hiljalleen lähtenyt hellittämään, joulutunnelmointiakin on jaksanut ihan eri tavalla. Haistelen parhaillaan maljakossa olevien hyasinttien tuoksua, mikä on omiaan tuomaan joulun tunnelmaa. Tänä vuonna meidän joulun somistukset ovat hyvällä mallilla. Mitään isompaa ei tarvitse hankkia (paitsi kuusi!!). Kävin ostamassa Vepsäläiseltä muutaman ihanan Shishin koristeen, mutta tuskin ostan mitään isompaa. 

Lisäksi näyttäisi siltä, että tämä on viimeinen joulu tässä kyseisessä kodissa. Hyvin todennäköisesti vietämme ensi joulun hieman isoimmissa neliöissä. Toivotaan, että vuoden vaihde vie asuntokuviot eteenpäin. 

Kiitos vielä Sannalle ihanasta haasteesta.