Köyhän naisen kranssit
0Uusavuttomien askartelukerhosta päivää. Uskon maininneeni jo aiemmin, että en ole kummoinenkaan askartelija. Intoa ja taitoa riittää kyllä, mutta viitsimistä ei. Jos minulle laitetaan kaikki nenän eteen valmiiksi ja sanotaan, että tee, niin aika moni juttu onnistuu. Ongelmana onkin se etten viitsi tai jaksa lähteä tekemään mitään itse. En saa askartelusta niin paljoa mielihyvää, että jaksaisin nähdä vaivaa.
Mutta välillä, kun tilaisuus sattuu kohdille, saatan tehdä itse jotain…
Haaveilen nyt toista vuotta kransseista meidän vitriinien oviin. En vain ole löytänyt sopivia. Haluaisin runsaat kranssit, jotka olisivat kuitenkin riittävän pienet, enkä ole vielä löytänyt vastaavia.
Kun asettelin viime viikkoisen the Floral Societyn kukkalähetystä maljakoihin, minulla jäi reilusti yli pieniä eukalyptyksen ja orjanlaakerin oksia yli. Siis sellaisia, jotka olen leikannut irti isommista oksista, jotta ne mahtuvat maljakkoon. Laitoin näitä pienempiä oksia myös minimaljakoihin, mutta niitä jäi silti yli. Ei mennyt lopulta kauaakaan, kun keksin mitä niistä voi.
Hain ompelulaatikosta valkoista lankaa, kieputin sillä nipun kiinni. Jätin langan sen verran pitkäksi, että se toimisi myös ripustusnaruna kasvinipuille. Sen jälkeen kaivoin kätköistäni esiin vaaleanpunaista, leveää puuvillanauhaa ja solmin nippuihin rusetit. Lopuksi ripustin niput kaapinoviin. Aikaa meni ehkä kaksi minuuttia per nippu ja kaikki tarvikkeet löytyivät kotoa. Tällainen tekeminen minulta sujuu hyvin.
Nyt köyhän naisen kranssini ovat ilahduttaneet minua useamman päivän. Esikoiseni esittelee niitä vieraille ja kertoo ylpeänä, että äiti on tehnyt ne itse. Ihanaa olla tyttären ihailun kohde näinkin pienellä vaivalla.
Omistan tämän postauksen kaikille teille kaltaisilleni, jolla ei riitä viitseliäisyys itse tekemiseen. Ei aina tarvitsekaan. Ei kannata ottaa stressiä tällaisesta asiasta, johon maailma ei todennäköisesti kaadu. Ohjataan se energia johonkin sellaiseen, joka meitä miellyttää.
Joulunajan perinteet
Lupasin teille eilen, että kirjoittaisin postauksen meidän joulunajan perinteistämme. Minulle perinteet ovat rakkaita tapoja, joista osa on peruja omasta lapsuudenkodistani. Vielä isompi osa meidän perinteistä on meidän itsemme kehittelemiä ja sellaisia, jotka sopiva meille. Esimerkiksi, meidän on paljon helpompi mennä katsomaan Stockmannin jouluikkunaa, kuin mennä aatonaaton iltana kuusimetsälle. Ja varmasti näitä perinteitä tulee vielä lisää. Koska perinteet ovat parhaimmillaan silloin, kun voi sekoittaa vähän uutta ja vanhaa.
Muistan omasta lapsuudestani kivoja, hupsuja ja sitten niitä ei niin kivoja perinteitä. Aikuisena olen voinut tässä suhteessa raapia kermat kakun päältä ja ottaa meille ne kaikkein kivoimmat perinteet. Samalla toivon, että meidän tyttäremme jatkavat edes joitain näistä perinteistä. Kuten kerroin, meidän perheen pikkujouluja on vietetty jo isoäitini lapsuudenkodissa ja olisi mieletöntä, jos meidän lapsen lapsemmekin odottaisivat tonttua vierailulle joulukuun ensimmäisenä.
Pikkujoulu
Aloitetaan siitä, mistä on ollut puhetta eniten. Pikkujoulua vietetään aina ensimmäinen joulukuuta. Olen ymmärtänyt isoäitini puheista, että tämä perinne on lähtöisin Satakunnan alueelta. Pikkujoulun aattona kotiin tuodaan pieni kuusi. Se voidaan koristella tai siihen ripustetaan vain yksi koriste tai olla koristelematta, vähän perinteestä riippuen. Pikkujoulukuusi asetetaan yleensä pöydän päälle, eikä lattialle. Joulukuun ensimmäisen päivän aamuna, kuusen vierelle on ilmestynyt pienet lahjat lapsille. Lahjat saattavat sisältää pienen kirjeen joulupukin tontulta, pienen lelulahjan ja jotain syötävää, kuten pipareita tai rusinoita. Tämä on ollut jo lapsesta lähtien suosikkiperinteeni. Se käynnisti joulun odotuksen ja siinä oli ihanaa, pientä jännitystä.
Lasten kuusenkoristeet
Esikoisen ollessa vähän vajaan vuoden, bongasin tämän perinteen Iinan blogista. Heillä lapset ovat saaneet joka vuosi valita itselleen Stockmannin jouluosastolla yhden koristeen. Kun lapset muuttavat pois kotoa, he saavat tämän kokoelman mukaansa. Ja tämä perinne on todella ihana, joten apinoin sen heti silloin meille. Tänä vuonna esikoinen valitsi glitterillä päällystetyn, leopardikuvioisen pallon ja kuopus huovasta tehdyn hiiriballerinan.
Stockmannin jouluikkuna
Tämä on meidän perheen oma pieni perinne, mutta tuskin olemme ainoa perhe Helsingissä, joka tekee tätä. Stockmannin jouluikkuna on legendaarinen ja siltä reissulta nämä tämän postauksen kuvatkin ovat. Meidän tytöt ovat aivan innoissaan joka kerta, kun pääsevät katselemaan kaikkia ihania yksityiskohtia ja liikkuvia elementtejä. Jouluikkunaretkeen olennaisena osana kuuluu kaakaolla käyminen. Eli sen jälkeen, kun on hytisty katselemassa jouluikkunaa, mennään yhdessä kuumalle kaakaolle. Niin tänäkin vuonna.
Sen lisäksi meidän joulun odotukseen kuuluu piparitalkoot lasten kanssa ja omat pakettitalkooni yhtenä joulukuisena iltana vähän ennen aattoa. Perinne, jota kaipaan erityisesti, on leivinuunissa pitkään paistettu kinkku. Oma isäni paistoi kinkun monena vuona ja sitä kaipaan lähes joka vuosi. Iskän kinkku on parasta ikinä.
Perinne, jonka haluaisin ottaa vielä haltuun, on aattoaamun lahjat. Ilmeisesti perinne on lähtöisin Amerikasta, mutta minä olen bongannut myös sen Iinan blogista. Iinan lasten aattoaamun lahjat ovat sisältäneet juhlamekon illaksi, jonkun kivan kirjan ja esimerkiksi kaakaon purkissa. Minusta tämä perinne on aivan ihana ja ottaisin sen mielelläni haltuun meidän lasten kanssa. Mutta koska meillä jouluateria syödään rennosti kotivaatteissa, minä voisin laittaa tyttöjen paketteihin esimerkiksi uudet pyjamat kirjojen lisäksi.
Luulen, että olen unohtanut yli puolet meidän perinteistä. Pienimmät perinteet ovat varmasti niin sisäänrakennettuja, ettei niitä osaa edes ajatella. Nyt muistin nämä. Eristäjän puolelta meille ei ole siirtynyt yhtään perinnettä, sillä hän on elänyt hyvin erilaisen lapsuuden kuin itse. Hän on ottanut kuitenkin ilolla vastaan minun puoleltani tulevat perinteet. Lisäksi, ollaan oltu perhe niin vähän aikaa, että kyllä niitä perinteitä ehtii tässä muodostumaan vielä.
Ihanaa ja rauhallista itsenäisyyspäivää teille kaikille.
