Kaupallisessa yhteistyössä Helka Belt ja Tunnelukko kurssi

Olen kirjoittanut teille siitä, miten eron jälkeinen aika on ollut todellista itsetutkiskelua. Ihan kaikesta löytämästäni en ole pitänyt ja osa on tullut yllätyksenä. Sitä haluaisi ajatella, että on vahvempi kuin onkaan ja vaikka olenkin onnellinen, niin silti oma historiani on jättänyt minuun jäljen. Kirjoitin teille samalla hylätyksi tulemisen pelostani ja siitä, miten olen aivan paniikissa uusien ihmissuhteiden edessä. Nämä kertovat tunneluikoista. Olen todennut, että kärsin ainakin hylkäämisen ja alistumisen tunnelukoista. Sanotaan, että tunnelukot syntyvät suojaamaan meitä, mutta kääntyvät meitä vastaan. Tästä hyvänä esimerkkinä omalla kohdallani on se, että pelätessäni hylätyksi tulemista, jarrutan ihmissuhteissa. Se suojaa minua uudelta surulta, mutta näin ollen en voi saada takaisin mitään hyvääkään.

Koska nämä ovat minulle täysin uusia asioita, olen lukenut näistä viime aikoina paljon. Tunnelukoista on saatavana melkoisesti tietoa. Yksi hyvä sivusto, jonka voisin tässä mainita on Mielenterveystalo. Sieltä löytyy oma artikkeli tunnelukoista.

Tunnelukot esiintyvät voimakkaina reaktioina, jotka tuntuvat liian isoilta tilanteeseeseen nähden. Minäkin tajuan sen miten tilanteessa pitää ajatella ja toimia ja silti ajaudun toimimaan tunnelukon sanelemalla tavalla. Ne saattavat myös synnyttää toisia tunnelukkoja suojaamaan. Sanotaan esimerkiksi, että juuri hylkäämisen tunnelukko saattaa synnyttää alistuvuuden tunnelukon selviytyimiskeinoksi. Minä jarruttelen ihmissuhteita, mutta joissain tilanteissa ihminen saattaa alistua, jotta ei tulisi taas hylätyksi. Minä en tiedä kumpi itselläni on tullut ensin, mutta kumpikin on selkeästi olemassa.

Olen viime aikoina huomannut, että olen alkanut kapinoimaan kun koen, että minua alistetaan. Alistumisen sanotaan perustuvan jonkinlaiseen koston pelkoon. Kun ihminen kokee, että hänen täytyy toimia kuin kokee toisen vaativan. Alistuneena kokee, että omat tunteet ja tarpeet eivät ole tärkeitä ja peittää ne. Tämä saattaa aiheutta parisuhteessa ansaan joutumisen tunnetta.

Voisin puhua näistä vaikka kuinka paljon. Tärkeintä tällä hetkellä on se, että tunnistan omat tunnelukkoni ja nyt niitä pitäisi lähteä avaamaan.

Siksi olin niin innoissani, kun Helka Belt tarjosi minulle mahdollisuutta tähän yhteistyöhön. Me ollaan tutustuttu Helkan kanssa jo joitain vuosia sitten, kun blogattiin kumpikin Vauvalla. Helka kirjoittaa suosittua Etä-äiti-blogia ja on vetänyt jo ennestään erokursseja. Tunnelukkokäsittelyn verkkokurssi on täysin uusi kurssi valikoimassa. Helka kehitteli kyseisen kurssin, koska tunnelukot ovat iso syy parisuhdeongelmiin ja eroihin. Minä pääsen nyt osallistumaan tälle kyseiselle viiden viikon kurssille ja kohtaamaan omat tunnelukkoni. Kurssi alkaa ensi viikolla, enkä voi sanoa etteikö omien pelkojen kohtaaminen jännittäisi.

Yhteistyön merkeissä jaan omia fiiliksiäni kerran viikossa Instagramin storeissa ja kurssin jälkeen kirjoitan vielä postauksen, jossa kokoan kaikki omat fiilikseni ja havaintoni. Jännittävää nähdä mitä kaikkea seuraavat viisi viikkoa tuovat tullessaan.

Fiilistelin aiemmin Instagramissa sitä, miten statukseni on ehtinyt muuttua tässä tyttöystäväksi. Mikä on ehkä maailman ihaninta juuri nyt. Mutta hitto, kun minun tapauksessani se ei ole pelkkää ruusunpunaista hattarapilveä. Se on myös järkyttävää epävarmuutta, pelkoa ja paniikkikohtauksia. Kerroin aiemmin siitä, miten koen hylätyksitulemisen pelkoa ja erityisesti näin uuden suhteen kynnyksellä se nostaa päätään hyvin vahvasti.

Olisi ihanaa sukeltaa siihen suloiseen, kutkuttavaan tunteeseen ja nauttia täysin rinnoin siitä toisesta. Mutta olen huomannut, että aina ei voi tietää mikä pelon laukaisee. Osaan jo ennakoida tiettyjä tilanteitta ja puhua itselleni järkeä. Mutta sitten tapahtuu jotain yllättävää, joka aktivoi pelon. Pahimmalla hetkellä meinaan lyödä hanskat tiskiin ja epäilen suurinpiirtein kaikkea ja kaikkia. Pelko on jotenkin äärimmäisen käsin kosketeltavaa ja todellista sillä hetkellä. Vaikka siihen ei välttämättä olisi yhtään perusteltua syytä.

Vakuuttelen jatkuvasti itselleni, että vaikka minua on aiemmin kohdeltu huonosti, se ei tarkoita sitä, että jokainen vastaantulija on valmis tekemään näin. Asiat voivat muuttua. Minä voin muuttaa asioita.

Omien pelkojen lisäksi mielessä pyörii ajatus siitä, että tilanne on epäreilu myös toiselle osapuolelle. Minä tulen uuteen suhteeseeni omine, massiivisilta tuntuvine ongelmineni, jotka eivät johdu hänestä. Olen kertonut kokemastani ja tutemuksistani avoimesti. Uskon, että avoimuus on kaikessa avain onnistumiseen. Joistain asioista puhuminen on ihan myös äärimmäisen pelottavaa, mutta tarpeellista. Ja onnistumiset tuovat varmuutta. Minuun on valanut varmuutta se, että kuinka kipeästä asiasta olenkaan puhunut, siihen on suhtauduttu rauhassa ja asenteella, että se on osa minua. Vaikka itse odotin sellaista käsien pystyyn nostamista ja “kiva, kiitti, moi”-repliikkiä. Kumpaakaan ei ole tullut.

Samaan aikaan minua hävettää, että tunnen näin. Tuntuu, että ylireagoin kaikkeen ja pilaan näin itse itseltäni mahdollisuudet onneen. Vaikka yritänkin tehdä myös oikeita asioita.