”Minä esimerkiksi peräännyin ihmissuhteista, jos tilanne alkoi näyttää yhtään vakavammalta, koska olin ihan varma, että uusi ihminen kohtelisi minua myös kaltoin ja satuttaisi.

Teille tuskin on jäänyt epäselväksi se, että olen nyt todella sukeltanut tunnelukkojen maailmaan. Kaikki alkoi siitä, kun huomasin käyttäytyväni tietyissä tilanteissa tietyllä tavalla ja ajattelevani ettei toimintatapani ole lainkaan järkevä, mutta se tulee siitä huolimatta jostain todella syvältä. Tunnelukot syntyvät traumoista ja ovat käyttäytymismalleja, jotka ohjaavat käyttäytymistä tilanteessa, joka aktivoi traumat. Minä esimerkiksi peräännyin ihmissuhteista, jos tilanne alkoi näyttää yhtään vakavammalta, koska olin ihan varma, että uusi ihminen kohtelisi minua myös kaltoin ja satuttaisi.

LUE MYÖS: Tunnelukkokäsittelyn verkkokurssi

Tunnelukkoja on 18 erilaista. Ne ovat:

Omat tunnelukkonsa voi testata helposti tätä kautta, jos aihe kiinnostaa. Minä testasin myös omat tunnelukkoni. Entuudestaan tiesin, että minulta löytyy ainakin alistumisen ja hylkäämisen tunnelukko. Silti testin tulos pääsi yllättämään. Testin mukaan minulla on erittäin vahvoina tunnelukkoina kaltoin kohtelu, alistuminen, hylkääminen, vajavuus, tunnevaje ja uhrautuminen. Vahvoja tunnelukkoja on rankaisevuus ja hyväksynnän haku. Keskivahvoja tunnelukkoja minulla on ulkopuolisuus, riippuvuus ja riittämätön itsekontrolli.

LUE MYÖS: Pelot uuden edessä

Ensimmäinen reaktio oli lievä shokki. En todellakaan ajatellut, että minulla olisi näin paljon erilaisia tunnelukkoja. Toinen ajatus oli, että miten näitä lähtee nyt selvittämään ja availemaan. Mutta positiivista on, että ajalla, kärsivällisyydellä ja oikeilla käsittelytavoilla, tunnelukkojen avaaminen on täysin mahdollista. Mutta onhan tässä sulateltavaa ja käsiteltävää.

Uskon suurimman osan omista tunnelukoistani syntyneen haitallisten suhteiden aikana. Erityisesti nuo erittäin vahvat tunnelukot menevät niihin. Osa tunnelukoista on varmasti syntynyt lapsuudessa ja nuoruudessa. Ne tuntuu kuitenkin vaikeilta nimetä ja yhdistää menneisiin tapahtumiin. Se auttaa varmasti, että perehdyn paremmin tunnelukkoihin ja niiden kuvauksiin. Ja palaan niiden kanssa myös tänne.

Millaisia ajatuksia tunnelukot teissä herättää? Tuntuuko teistä, että joku toimintatapa tuntuu ihan järjettömältä, mutta et vain osaa muuttaa sitä?

Minä olin ainakin teini, joka koki suuria tunteita, niin hyvässä, kuin pahassakin. 

Kirjoitinkin jo aiemmin, että olen päässyt kokemaan ensimmäistä kertaa elämässäni aikuisseurustelun ihmeellisen maailman. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, en ole tainnut seurustella ikinä kunnolla.

Silloin, kun olin viimeksi sinkku, vielä “seukattiin” ja suhteet olivat huomattavasti erilaisia. Jo ihan siksi, että kaikki asiat tuntuivat maailman isoimmilta ja olin tunteideni kanssa melkoinen tuuliviiri. Myöhäinen anteeksipyyntö sen aikaisille poikaystävilleni. Suhteeni kestivät pääsääntöisesti alle kolme kuukautta, jolloin ihmiseen ei ehdi edes kunnolla tutustua. Sen lisäksi, silloin oltiin koko ajan kiinni toisen iholla ja päivänkin ero tuntui tuskalta.

Näin aikuisena on mahdotonta sukeltaa suhteeseen yhtä tiiviisti, kuin sitä teininä yritti. Omassa elämässäni on nyt paljon pysyviä, isoja asioita, samoin kuin myös toisella osapuolella. Minulla on työ, opiskelu, blogi, lapset, harrastukset, ystävät. Uusi suhde sovitetaan tähän pakettiin, kun taas teininä se poikaystävä tuntui menevän kaiken muun edelle. Muistatteko te sen? Kun ensimmäinen poikaystävän kanssa tuntui siltä, että tiesit miltä rakkaus todella tuntuu ja te olette yhdessä ikuisesti. Minä olin ainakin teini, joka koki suuria tunteita, niin hyvässä, kuin pahassakin.

Vaikka uusi suhde ei saa maata järisemään samalla tavalla, kuin silloin kahdeksantoista vuotiaana, olen korviani myöten ihastunut ja onnellinen. Pelkoni tarvitsevat tätä aikuista seurustelua, johon kuuluu säännöllisiä tapaamisia, yhdessä oloa, rauhallista etenemistä, vakautta… Pelkääminen, epäonnistumiset ja lukuisat treffit saivat minut hieman kyyniseksi. Nyt uskallan kuitenkin haaveilla ja toivoa. Mikä on sekin ihanaa. Tuoreeseen suhteeseen kuitenkin kuuluu se kaikesta yhteisestä haaveilu. Tällä kertaa kaikki on edennyt niin luonnollisesti ja rauhallisesti, että uusi suhde on kuin vaivihkaa asettunut osaksi elämääni.

Koen olevani parisuhdeihminen. Vaikka sinkkuelämässä onkin puolensa ja olen mieluummin sinkku, kuin huonossa suhteessa, olen tyytyväisimmilläni parisuhteessa. Rakastan uutta itsenäisyyttäni, mutta parisuhde ei onneksi sulje sitä pois. Minulle vain yksinkertaisesti sopii paljon paremmin vakavampi kumppanuus ja tällä hetkellä minä todella nautin tästä elämäntilanteesta. Aikuisseurustelu on kivaa.