Ihanaa ystävänpäivää
0Ihanaa ystävänpäivää ja laskiaissunnuntaita! Toivottavasti sinulla on ollut ihana päivä, vietit sitä sitten miten tahansa. Minulla on ollut lapsivapaa viikonloppu, joka on tullut todella tarpeeseen. Viime viikko oli todella hektinen, kun lapset olivat kotona nuhassa ja yritin samaan aikaan opiskella. Loppuviikosta olin melkoisen loppu. Paussi arkeen tuli siis tarpeeseen ja on tehnyt hyvää. Nyt en malta odottaa, että saan minit takaisin kotiin ja omaan kainalooni.
Perjantaina kävin kampaajalla. Hiukset olivat päässeet latvoista ihan hirveään kuntoon. Kävin Vuosaaressa Makeassa Hertalla, joka on ihan huippu. Suosittelen Herttaa ja Makeaa todella lämpimästi. Meinasin nukahtaa kesken hiusten pesun, koska Makeassa on pesupaikoilla hierovat tuolit, mikä on aivan taivas. Ja yksi lisä syy käydä Makeassa. Kampaajan jälkeen hain postista tilaamani ring lightin ja vietin illan sitä tutkaillen.
Lauantaina lähdin sitten ihastukseni luokse, leikittyäni aamupäivän ring lightin kanssa. Suunnitelmissa oli katsoa leffoja ja viettää aikaa yhdessä, ilman sen ihmeellisempiä suunnitelmia. Tai toki Marvel-elokuvamaratonia voi sanoa suunnitelmaksi. Sinulle, joka et tiedä sitä, niin minä rakastan supersankarielokuvia. Mutta sain huutia, koska en ole katsonut näitä kysesisiä elokuvia oikeassa kronologisessa järjestyksessä. Ymmärrän toki miksi, nyt kun olen nähnyt ne oikeassa järjestyksessä. On muuten mielenkiintoista katsoa elokuvia yhdessä leffanörtin kanssa. Olen kuullut paljon sellaista tietoa, mitä en tulisi muuten etsineeksi ja minulle on selitetty kärsivällisesti niitä elokuvan piiloviestejä, joita en olisi välttämättä itse huomannut.
Parasta viikonlopussa oli se, että minulla oli koko ajan turvallinen ja hyvä olla. Se oli oikeasti enemmän, kuin osasin toivoakaan. Meidän ensimmäisenä yhteisenä viikonloppuna minua jännitti ja ujostutti ja pelotti. En oikein tiennyt, miten päin olisin ollut, mitä tehnyt, enkä oikein uskaltanut koskeakaan häneen. Varmasti osittain sen meidän tauon ja viime viikon aktiivisen juttelun jälkeen oloni oli tällä kertaa paljon varmempi. Se ei toki tarkoita, etteikö minulla olisi edelleen niitä tunnelukkoja ja pelkoja, joita minulla on ollut tässä koko ajan. Nyt olen vähän varmempi siitä, että hän on ihan yhtä tosissaan minun suhteeni, kuin minä hänen.
Yritän nyt olla vain onnellinen siitä, mitä minulla on juuri nyt. En halua pelätä liikaa huomista.
-Jenni
Lue myös
Millaisilla treffeillä olen käynyt
Mikä järki tässä treffailun oravanpyörässä on?
Seuraa myös
Henkisen väkivallan jäljet
Eräs teistä seuraajista kysyi minulta, millaisia jälkiä pitkään jatkunut väkivalta on minuun jättänyt, kun kerroin kokeneeni lähisuhdeväkivaltaa. Lupasin harkita aiheesta kirjoittamista. En vain oikein tiennyt, mistä kaikesta kirjoittaisin. Sitten aloin miettiä mitkä asiat aiheuttavat minussa tällä hetkellä pelkoa, mihin tilanteisiin pelkoni liittyvät. On muutamia juttuja, jotka liitän edelleen vahvasti kokemaani väkivaltaan. Tarkoitukseni on nyt kertoa nimenomaan niistä asioista, jotka ovat seurausta omalla kohdallani pitkään jatkuneesta henkisestä väkivallasta. En voi puhua kenenkään muun suulla kuin omallani ja vain omista kokemuksistani. Jokainen kokee väkivallan eri tavalla ja reagoi siihen eri tavoin. Minulla on kokemusta vain itsestäni.
Kaikki, jotka minä tunnen, nimeävät sen henkisen väkivallan musertavammaksi kuin fyysisen. Samoin minä. Fyysistä väkivaltaa sattui harvoin, mutta henkinen väkivalta oli jatkuvaa. Se musertaa itsetunnon ja pirstaloi persoonallisuuden. Minä olen saanut itsetuntoni takaisin, mutta silti on jotain juttuja jotka vaikuttavat minuun tänä päivänäkin. Ja tässä ne nyt ovat.
En usko sitä, mitä minulle sanotaan
En tarkoita tätä yleisesti. En lähtökohtaisesti usko, että ihmiset valehtelevat. Mutta jos minulle sanotaan, että minusta välitetään tai minusta pidetään, en usko sitä. En ajattele suoranaisesti, että ihminen valehtelee, mutta en pysty luottamaan sanoihin. Vuosien ajan kuulin yhtä, samalla kun selän takana tehtiin aivan päin vastoin. Nyt olen sitten huomannut, että uskon paremmin tekojen kautta. Minulle toimii paremmin se, että minut otetaan lähelle, kosketaan ja näytetään sitä välittämistä. En toki kiellä etteikö sitä olisi myös kiva kuulla.
Puolustaudun perääntymällä
Sen uhan tai kokemuksen ei tarvitse olla edes todellinen, kun minä jo peräännyn. Keko Salatan kappaleessa; Koska mä pelkään, sanoitetaan tätä tunnetta todella hyvin. “Mä työnnän sua, työnnän sua, pois kun epäilen et, onks tää aitoo vai vedätätkö mua.” Puolustaudun näkymätöntä vihollista vastaan perääntymällä ihmissuhteistani. Se on helpompaa, kuin kohdata ongelmat, vaikka ne olisivat kuvitteellisia. Tätä piirrettä olen työstänyt ehkä kaikkein eniten tässä kuluneen vuoden aikana.
En pysty tekemään aloitetta seksiin
Tämä on näistä kaikkein intiimein, mutta halusin silti lisätä sen tähän, koska tämä on niin konkreettinen. Tällä hetkellä en pysty tekemään aloitetta seksiin. Saatan miettiä sitä, mutta ajatuskin siitä, että tekisin oikeasti aloitteen saa minut paniikkiin. Pelkään tässä kaikkein eniten torjutuksi tulemista. Vaikka suurin osa miehistä osaa varmasti torjua naisen ihan asiallisesti, sain monta vuotta kuulla huorittelua ja halventamista samassa tilanteessa. Jäljelle jäi vahva trauma ja sitä kautta pelko.
Pelkään riitoja
En ole koskaan ollut mikään riitelijä, mutta nyt pienikin vihje mahdollisesta riidasta, saa minut paniikkiin. Ja tämä on tilanteita, jotka saavat minut mieluummin perääntymään, kuin kohtaamaan tilanteen. Minun pitää todennäköisesti tehdä vielä pitkään töitä siihen, että pystyn jonain päivänä riitelemään rakentavasti, enkä vain hyperventiloimaan.
Tässä ne nyt ovat. Minun väkivallan jälkeni. Minun henkiset arpeni. Uskon, että näiden tiedostaminen auttaa jo paljon. Mutta minulla ei silti ole mitään käsitystä siitä, pystynkö koskaan toimimaan näissä asioissa normaalisti.
Olisi kiva kuulla millaisia ajatuksia tämä postaus teissä herättää.
-Jenni.