Tunnelukkoterapia
0Kaupallinen yhteistyö: Helka Belt
Olen tässä eron jälkeen ja aloitettuani deittailun alkanut tutkimaan itseäni ja omia käyttäytymismallejani. Joskus alkusyksystä aloin perehtymään tunnelukkoihin. Olin alkanut huomaamaan, että tietyt tilanteet aiheuttavat minussa reaktioita. Osallistuin silloin Helkan tunnelukkokurssillekin kaupallisen yhteistyön merkeissä. Se auttoi ymmärtämään paremmin sitä, mistä tunnelukot syntyvät ja miten ne vaikuttavat. Opin ymmärtämään paljon paremmin esimerkiksi vajavuutta, josta kirjoitin aikaisemmin. Oma vajavuuden tunteeni peittyi kuukausia saamani positiivisen huomion alle ja pilkisteli esiin vain tietyissä tilanteissa.
Se miksi olen halunnut perehtyä tunnelukkoihin on se, että en haluaisi viedä haitallisia käytösmalleja eteenpäin uuteen suhteeseen. Niistä kun on kuitenkin mahdollista opetella pois, kun niitä oppii ymmärtämään.
Tunnelukkoterapia
Seuraavaksi pääsen syventämään omaa käsitystäni tunnelukoista, sillä pääsen osallistumaan Kimmo Takasen kehittämään tunnelukkoterapiaan. Kimmo Takanen on Suomen skeematerapian edelläkävijöistä. Hän on myös kirjoittanut monta kirjaa tunnelukoista, joista tunnetuin on todennäköisesti Tunne lukkosi: Vapaudu tunteiden vallasta.
Tunnelukkoterapia on siis oma terapiamuotonsa. Sen juuret ovat vahvasti skeematerapian perusteissa, mutta sen työskentelymalli laajenee myös perinteisen skeematerapian ulkopuolelle. Terapiassa on tarkoitus avata lukkoja ja opetella keinoja käsittelemään lukkoja, jolloin haitalliset selviytymiskeinot vähenevät. Terapiaan liittyvät mielikuvaharjoitteet, joissa mennään lapsuuden ja menneisyyden ahdistaviin tilainteisiin.
Kuka voi olla tunnelukkoterapeutti?
Kun kerroin tästä muutamille ihmisille, niin pari heistä suhtautui todella epäilevästi koko touhuun. Kysyttiin, että mihin huuhaahan minä olen lähtemässä mukaan. Tiedänkö varmasti mitä teen ja millä meriiteillä ihminen voi pitää tunnelukkoterapiaa.
Tunnelukkoterapeutti ei ole suojattu ammattinimike. Sen voi saada kuka vain, joka on käynyt vuoden mittaisen tunnelukkoterapian koulutuksen. Koulutuksen suorittaa itse Kimmo Takanen ja siihen on pääsykokeet, sekä -vaatimukset, eli koulutukseen ei pääse ihan kuka vain. Yleensä koulutukseen hakeutuvat ovat pohjakoulutukseltaan psykologeja, terapeutteja tai toimivat muuten auttamisammatissa. Eli minäkin voisin hyvin hakeutua tunnelukkoterapeutin koulutukseen, jos haluaisin.
Eli vaikka tunnelukkoterapeutin koulutus ei ole verrattavissa esimerkiksi psykoterapeutin koulutukseen, siihen kuitenkin käydään koulutus, johon on tietyt pääsyvaatimukset. Eli ihan kuka tahansa ei voi olla tunnelukkoterapeutti.
En kiellä lapsuuden vaikutusta omiin tunnelukkoihin. Minulla on ollut joitain merkittäviä kokemuksia, jotka ovat vaikuttaneet tunnelukkojeni syntyyn. Mutta minulla on myös takana hyvin traumaattinen parisuhde, joka on vain vahvistanut omia haitallisia käytösmallejani. Joten odotan sitä, miten pääsen tällä tavalla työstämään näitä asioita.
Sekä tunnelukkokurssista, että tunnelukkoterapiasta pääsee lukemaan lisää Helkan sivuilta. Kannattaa ottaa seurantaan myös Helkan instagramtili. Kommenteissa voi myös kysellä. Vastaan parhaani mukaan ja jos en osaa itse vastata, kysyn ensin Helkalta.
-Jenni
Lue myös
Mitä ihmettä minä oikein pelkään?
Seuraa myös
Vajavuuden tunnelukko
Haluan kirjoittaa teille ja vajavuuden tunnelukosta. Se on siinä mielessä merkittävä tunnelukko, että se on niin kutsuttua kardinaalitunnelukko. Näin ollen se voi ikään kuin olla muiden tunnelukkojen pohjalla. Vajavuus toimii oivana kasvualustana hylätyksi tulemisen pelolle, alistumiselle ja muille tunnelukoille. Se syntyy, kun olemme kokeneet olevamme kelpaamattomia ja arvottomia. Meitä on kritisoitu ja arvosteltu. Myöhemmät kokemukset elämässä ovat voineet vahvistaa tätä kelpaamattomuuden ja arvottomuuden tunnetta.
Minulla vajavuus on yksi vahvoista tunnelukoistani. Tunnelukkokurssin jälkeen opin tiedostamaan sen paremmin ja huomaan nykyään, kuinka vahvasti kyseinen tunnelukko vaikuttaa elämääni. Ennen kurssia ajattelin, että minulla suurin tunnelukko on se hylätyksi tulemisen pelko ja se vaikuttaa kaikkeen. Mutta kyllä se minullakin on tuo vajavuus.
Mistä vajavuus syntyy?
Minulla huonommuus lapsena kulminoitui nimenomaan koulumenestykseen. Olen aina ollut melko mukavuuden haluinen. Vaikka pidin koulun käynnistä, jos tehtävät eivät sillä hetkellä tuntuneet mukavilta, luistin niistä vaivattomasti. Olin aina sellainen melko vahva seiska puolen oppilas. Keskiarvoni ei siitä juuri noussut, mutta ei se koskaa myöskään laskenut. Ei edes yhdeksännellä luokalla, jonka aikana sairastuin masennukseen. Silti, sain kuulla paljon siitä, että se ei ole tarpeeksi hyvä.
Pärjäsin hyvin monessa muussa aineessa, mutta keskiarvoani laskivat kielet ja matemaattiset aineet, joissa en ollut niin vahvoilla. Myöhemmin minulle on selvinnyt, että olen itseasiassa melko taitava matikassa ja ehkä kyseisiä arvosanoja olisi voitu nostaa oikealla tuella. Kielissä olen edelleen surkea niihin vahvasti vaikuttavan lukihäiriöni vuoksi.
Pitkä parisuhteeni vain vahvisti näitä tuntemuksia. Minusta tuntui etten ollut koskaan tarpeeksi. Minusta löytyi aina joku vika. Ulkonäössä, luonteessa, tavassani puhua… Jossain vaiheessa yritin muuttua. Yritin olla parempi, ihanampi, rennompi, avoimempi. Yritin olla kaikkea enemmän, mutta en pystynyt. Isoksi osaksi siksi, että en voinut täysin kieltää omia tarpeitani. Välillä tunsin itseni epäonnistuneeksi.
Miten vajavuus näyttäytyy tällä hetkellä?
Tällä hetkellä tunnen itseni huonoksi ja kelpaamattomaksi, oman historiani vuoksi. Minulla on paljon traumoja ja pelkoja ja menneen elämän painolastia, minkä vuoksi pelkään etten kelpaa kenellekään. Olen kysynytkin ihastukseltani, eikö hän löytäsi jotain minua parempaa. Olen ennenkin kirjoittanut, että minun kanssani oleminen vaatii melkoisen paljon jo ihan alusta asti. Pelkään, että se on ihmisille liikaa. Tämä puolestaan ruokkii hylätyksi tulemisen pelkoani.
Eikä vajavaisuus näy pelkästään ihmissuhteissani. Myös esimerkiksi tehdessäni somea, tätä mistä todella välitän ja jonka tekemistä oikeasti rakastan, koen olevani huonompi kuin muut. Yritän näyttää kaikille, että minulla on homma hallussa, vaikka siltä ei tuntuisikaan.
Löysin deittielämän kautta linkin myös vajavuudesta johtuvaan sopeutumiskäyttäytymiseen. Huomasin treffailevani hyvin pitkälti kahdenlaisia miehiä. Kumpienkaan kanssa homma ei yleensä toiminut. Treffailen niitä, joita voin itse miellytttää. Tämä on selkeästi vahvempaa sopeutumiskäyttäytymistäni. Mutta etsin myös miehiä, jotka haluavat miellyttää minua. Silloin en tunne itseäni niin vajavaiseksi. Mutta miellyttäminen alkaa ärsyttää minua nopeasti ja haluan siitä eroon. Minun pitäisi siis löytää mies, joka ei ole kumpaakaan näistä, joita perinteisesti tapailen.
Avain tunnelukkoon
Mutta höpötettyäni nyt pitkät pätkät vajavuudesta, haluan sanoa, että tähänkin tunnelukkoon on avain. Se on hyvä itsetunto. Se, että tuntee itsensä hyväksi ja arvokkaaksi. Olen yrittänyt tehdä nyt harjotteita, jotka vahvistaisivat itsetuntoani. Minulla on esimerkiksi kuvankaappauksian saamistani viesteistä, joita olen saanut ihmisiltä. Sillä moni muu on nähnyt minussa sen mitä en pysty itse näkemään. Nyt opettelen näkemään sen myös itse.
-Jenni