Hei. Tulin tällä kertaa kertomaan teille, että pidän pienen tauon blogista ja palaan päätteen äärelle viimeistään heinäkuun alussa. 

Kulunut kevät on ollut monella tapaa todella rankka ja juuri nyt tuntuu siltä, että oma takki on täysin tyhjä. Kirjoittaminen ei luonnistu, enkä oikein saa kiinni postausideoistakaan. Olen kuullut monesti sanottavan, että luovuus tarvitsee tyhjää tilaa ja juuri nyt tarvitsen sitä tyhjää tilaa ajatuksilleni. 

Olen viimeisen vajaan vuoden aikana joutunut myös jakamaan omaa aikaani uudella tavalla ja blogiin käytetty aika on ollut aivan eri tavalla rajallinen, kuin aiemmin. Kun aloitin blogin olin jäänyt jo sairaslomalle raskaudenaikaisten selkävaivojen ja ennenaikaisten supistusten vuoksi. Kun äitiysloman jälkeen palasin töihin, tein vuoden osa-aikatöitä ja sitten jäin taas äitiyslomalle. Nyt minulla on ollut ensimmäistä kertaa blogin aikana kokopäivätyö, joka syö leijonanosan ajastani. Tilanne on siis ollut minulle siinäkin suhteessa uusi. Se on saanut minut miettimään postaustahtiani ja ajankäyttöäni. En kuitenkaan halua tuhlata koko lasteni lapsuutta koneen ääressä, mutta töitäkin pitää tehdä. 

Olen pyöritellyt ajatusta vapaasta jo hetken. Puoli vuotta sitten en osannut kuvitellakaan, että pitäisin lomaa blogista. Nyt se on pyörinyt jatkuvasti mielessäni. Kai se kertoo omaa kieltään pienestä tauon tarpeesta. 

En ole lopettamassa. Siitä ei kannata huolestua. Rakastan tätä liikaa lopettaakseni, mutta tuumaustauko on nyt paikallaan. Tämä on ollut alusta asti tärkeä henkireikä hektisen lapsiperhearjen keskellä, enkä ole valmis luopumaan siitä. Tämä on ollut minulle myös kanava kanavoida luovuuttani johonkin konkreettiseen. Olen kokenut mielettömiä onnistumisen kokemuksia, ahaa-elämyksiä ja päässyt kokemaan asioita, joita en olisi osannut kuvitella ennen tätä. Toisekseen olen saanut myös mielettömän upeita ystäviä tätä kautta. 

Haluan miettiä kirjoittamistani ja blogin tulevaisuutta. Olen kokenut jo jonkin aikaan, että junnaan paikoillani. Uskon, että tauko selventää ajatuksiani ja sitä, mihin suuntaan haluan blogiani viedä. Tulen varmasti tekemään muutoksia blogiin tulevan kesän ja syksyn aikana. En vain vielä tiedä millaisia. Olen kyllästynyt tähän paikallaan seisovaan tunteeseen ja jonkin täytyy muuttua. Tämän suhteen olen heinäkuussa varmasti paljon viisaampi. 

Olen viimeaikoina tuskastellut ajanhallintani kanssa. Nyt, kun olen äitiysloman jälkeen palannut takaisin vuorotyöhön, olen havahtunut krooniseen ajan puutteeseen. Suurelta osin tämä heijastuu suoraan blogiin, koska niin moni muu asia menee sen tekemisen edelle, enkä ole valmis ottamaan siihen vaadittavaa aikaa esimerkiksi yöunistani. Rakastan nukkumista, joten tämä ei tule kuuloonkaan. Haluaisin silti kirjoittaa hyvää ja laadukasta blogia. 

Olen nyt useamman viikon miettinyt, mitä minun pitäisi tehdä. 

Mielessä on pari kertaa käynyt ajatus blogin lopettamisesta ja siirtymisestä kokonaan instabloggaamiseen, mutta se ei tuntunut omalla kohdallani tarpeeksi hyvältä vaihtoehdolta. Rakastan kirjoittamista ja tämän perhearjen kesekellä blogi on terapiaa myös minulle. Eli blogin lopettaminenkaan ei ole vaihtoehto. 

Pitkän pohdinnan jälkeen olen omaksi harmikseni todennut, ettei minulla ole aikaa toetuttaa joka kuukausi uutta teemaa ja siihen kuuluvia postauksia, kuten haluaisin. Kun keskityn teemapostauksiin, kaikki muu jää roikkumaan. Minulla on koneella esimerkiksi kahdet asukuvat, sohvapöydän esittely ja juttu lasten perhepäivähoidosta, jotka ovat vain siirtyneet ja siirtyneet. Olen tämän stressin vuoksi kokenut myös tyhjän paperin kammoa, mikä ahdistaa entisestään ja näin oravanpyörä on valmis. Joten, vaikka tämä harmittaa itseäni aivan valtavasti, minun on pakko palata takaisin perusasioihin. Olisi ollut hienoa toteuttaa koko vuosi teemoittain, mutta minun on pakko ottaa huomioon omat resurssini. 

Jatkan blogini kirjoittamista työn ja perheen sanelemalla tahdilla. Yritän tietysti keksiä teitä kiinnostavaa lukemista, vaikka hieman hölläänkin. Päivä meidän kanssa-postaus oli todella suosittu. Kiitos palautteesta, jota olen teiltä saanut. Ajattelin, että voisin yrittää toteuttaa sellaisen noin kerran kuussa. On muutenkin kivaa saada teiltä palautetta, joten antakaa sitä ihmeessä lisää. Pyrin aina vastaamaan teidän kaikkiin kommentteihin, mutta välillä vastaaminen saattaa tulla viiveellä. 

Tämän postauksen kirjoittaminen ja ajanpuutteen myöntäminen tuntuu helpottavalta. Olen pitkään ajatellut, että kyllä minä ehdin. Tuntuu huojentavalta myöntää, etten välttämättä ehdikkään. Uskon tämän olevan myös hyvä juttu. Kokeilin jotain uutta, mutta tiedän nyt mihin kannattaa keskittyä. Kuten sanoin, minulla on paljon postauksia rästissä, joiden kirjoittamista olen odottanut. Joten lukeminen ei varmasti tule loppumaan. Ensin yritän kuitenkin selvitä tästä mokomasta flunssasta, joka iski minuun täysin puun takaa.