Minulla on ollut jo varmaan vuoden päivät etsinnässä uusi uimapuku. Edellinen ei ollut kovin käytännöllinen ja aika huonolaatuinen rimpula. Se, että käytin uimapukua koko raskauden ajan taisi olla vikatikki kyseiselle vaatekappaleelle. Ihan vähän harmittaa, että tuli aikanaan ostettua niin huonolaatuinen uimapuku, mutta virheistä onneksi oppii. Nyt löysin onneksi aivan ihanan ja paremman uimapuvun!

Selasin jo keväällä Elloksen uimapuku* valikoimaa, jolloin bongasin tämän kyseisen uikkarin*. Tästä on olemassa myös musta versio, joka sekin on oikein kaunis, mutta jotenkin tämä turkoosin ja leo-printin yhdistelmä vetosi minuun. Tämä on ihan super kaunis. Ja jotenkin minusta uikkariin sopii kauniit kukkakuviot. Voi olla, että ostan jossain vaiheessa vielä kokomustan uimapuvun vaihtelun vuoksi, mutta toistaiseksi mennään tällä.

Uimapuku on paksua, hyvän tuntuista kangasta. Sen olkaimet ovat kivan leveät, eli myös tukevat. Uimapuvusta ei vilku mikään läpi. Koko minulla on tästä 54. Käytän paljon 52:sta, joten tämä on ehkä aavistuksen pientä mitoitusta.

Tästä tuli muuten mieleen vinkata Elloksen ja Linda-Marien yhteistyömallistosta*. Linda-Marie on upea plusvaikuttaja Ruotsista. Hän on tehnyt yhteistyössä Elloksen kanssa upean malliston, jossa on otettu huomioon kaiken kokoiset ihmiset. Mallistosta löytyy myös useampi uimapuku, joten suosittelen vilkaisemaan, jos olet myös pluskokoinen.

Koodilla JENNIKES24 saat alennusta Elloksella. Koodin avulla voit päivittää vaikka oman uimapukusi tähän päivään.

Nämä kuvat on ottanut ystäväni Hanna Poikkilehto. Kuvaushetki oli aivan ihana. Minulla oli hyvä, voimaantunut fiilis, mikä mielestäni näkyy myös kuvissa. Minulle tällaiset alus- ja uimapukukuvat ovat yleensä todella voimaannuttavia. Niiden ottaminen on ollut myös tärkeä osa itseni ja kehoni hyväksyntää. Kehoni on tällainen. Siitä on tullu tällainen monen asian summasta. Ja näin on hyvä.

Tähän loppuun tuli pieni itsetunto buusti. Joka tapauksessa, suosittelen tätä uimapukua.

-Jenni

KUVAT: Hanna Poikkilehto / EDITOINTI: Minä

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Kevätasu pluskoossa

Kun tunsin itseniseksikkääksi

Vihreä neuletakki ja kellohame

Neuleliivillä lämpöä mekon kanssa

Väriä elämään ja mukavimmat housut

Olen seurannut nyt mielenkiinnolla keskustelua niin syntyvyyden laskusta, kuin myös synnytystalkoista ja sukupuolien erilaisista arvoista. Mikään tässä keskustelussa ei varsinaisesti yllätä minua. Deittailin itse aktiivisesti kaksi vuotta, jonka aikana sain melkoisen syväluotauksen kyseiseen maailmaan. Deittailumaailma kiinnostaa minua edelleen, vaikka ei samalla tavalla kuin silloin, kun etsin itselleni kumppania.

Deittailuun liittyy paljon erilaisia uskomuksia, joista osa on ehkä nykyään aikansa eläneitä. Deittailu tuntuu olevan eräänlainen peli, jossa kukaan ei tunnu olevan täysin perillä säännöistä. Kuulin sinkkuaikan todella paljon erilaisia sääntöjä, kuten ”nainen ei aloita keskustelua” ja ”ensimmäisillä treffeillä ei puhuta vielä yhteisestä tulevaisuudesta”. Muutamat jutut, kuten ekat treffit julkisella paikalla ovat ihan turvallisuuskysymyksiä, mutta paljon on tuollaisia edellä mainittuja sääntöjä, jotka eivät ole ihan täysin relevantteja.

Älä säikäytä miestä

Itse kokeilin jos jonkinlaista lähestymistapaa deittailurintamalla. Muun muassa tuon, että minä en laittanut yhtään aloitusviestiä, koska halusin miehen näyttävän kiinnostumisensa. Tähän yksi perustelu tuntui olevan, että miehet monesti svaippaavat aina oikealle ja tekevät valinnan vasta matchin sattuessa. Hieman ironista on, että löysin oman kumppanini vasta, kun laitoin mykille matcheilleni sen ensimmäisen viestin. Tämä ehkä osoittaa sen kuinka höpsö esimerkiksi tämä ajatus on.

Toinen mitä naisena on saanut kuulla on se, että yhteisestä tulevaisuudesta ei saa puhua liian aikaisin, koska se saattaa säikäyttää miehen. Siis mitä?! Minä ainakin deittailin löytääkseni nimenomaan pitkäiaikaisen kumppanin, jonka kanssa rakentaa yhteistä elämää. Joten minun mielestäni tulevaisuuteen liittyvät keskustelut ovat enemmän, kuin relevantteja. Ensimmäiseksi ei kannata ehkä miettiä, mille asuinalueelle muutetaan yhdessä, mutta sellaiset ”missä näet itsesi viiden vuoden päästä” ja ”näetkö itsesi vanhempana” tyyppiset kysymykset voidaan käydä läpi siellä ensitreffeillä.

Minä nimittäin tein senkin virheen, että en ottanut niitä mahdollisia yhteisiä lapsia puheeksi erään ihanan tyypin kanssa. Hän oli aivan ihana tyyppi. Me juteltiin ja tapailtiin joitain viikkoja, kunnes jossain sivulauseessa tuli sitten esille ettei hän halua lapsia uuden kumppanin kanssa. Tämä oli itselleni musertavaa. Minä nimittäin halusin. Siinä vaiheessa olin kuitenkin aika ihastunut ja punnitsin sitä, voisinko tämän ihmisen vuoksi luopua siitä haaveesta. En pystynyt. Niinpä päädyttiin jatkamaan eri teille. Mutta tältäkin olisi vältytty, jos asia olisi tullut puheeksi aiemmin.

Suoraa puhetta

Syntyvyyden laskun myötä syitä tälle on pohdittu paljon. Ja tästä on syytetty pitkälti naisia, jotka haluavat luoda uraa, eivätkä keskittyä perheeseen. Mutta itse näin tinderissä niitä nelikymppisiä miehiä, joiden profiilissa luki lasten kohdalla ”mietin vielä”. Sanoisin, että tuossa kohtaan se juna on jo mennyt. Hyvin usien ne nelikymppiset deittailevat kuitenkin ihan oman ikäisiään daameja, joilla se hedelmällinen aika on tullut tiensä päätökseen. Siinä kohtaan ei mietitä enää.

Tähän päälle vielä se, että miehillä ja naisilla on toisistaan poikkeavat arvot. Naiset muuttuvat entistä liberaaleimmiksi ja miehet konservatiivisemmiksi. Tämä on kärjistynyt erityisesti tässä nuoremmassa sukupolvessa. Itsekin olen miettinyt sitä, että miten niitä parisuhteita enää muodostuu, kun naiset haluavat tasa-arvoa ja miehet haluavat itselleen piian ja äidin.

Kun mietitään näitä seikkoja, sanoisin, että kannattaa oikeasti puhua niistä lapsihaaveista silloin ekoilla treffeillä. Ja kaikenlaisista muistakin haaveista, että onko se toinen oikeasti sillä tavalla realistinen match, että sille yhteiselle tulevaisuudelle voisi olla mahdollisuudet. Siis, jos etsii pitkäaikaista kumppania. Jos etsii pelkkää seksiä, sekin on ok, mutta kannattaa niistä toiveista ja haaveista puhua silloinkin.

Minä olin kolmekymppinen, lapsista haaveileva sinkku, joten koin kaikille osapuolille reiluksi sen, että toin haaveet esille heti kättelyssä. Kolmekymppisenä se oma hedelmällinen aika alkaa olla varsin rajallinen ja siinä vaiheessa ei ole aikaa kattella miten homma menee. Silloin kun alettiin Toten kanssa viestittelemään toin hyvin nopeasti esille sen, että se yhteinen lapsi olisi todennäköisesti ajankohtainen asia aika pian. Eikä Totte sitä säikähtänyt. Ja tässä me ollaan, vahvempina kuin koskaan. Meillä on äärimmäisen hyvä parisuhde, joka ei kaatunut siihen, että ei pelattu niitä pelejä, vaan oltiin täysin rehellisiä alusta asti.

Mitä ajatuksia tämä herättää sinussa? Kuulostaako deittailun erilaiset säännöt tutuilta?

-Jenni

KUVAT: Henria Kotamäki

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Aion ajatella 21 päivää seksiä

Makuuhuoneen uusi matto

Viime aikojen arkisia kuulumisia

Kihlat ja sormuksen tarina

Seksi raskauden ja synnytyksen jälkeen