Ihanaa juuri alkanutta heinäkuuta! Kesäkuu meni todella nopeasti. Tuntuu, että viimeiset viikot on menneet aivan pikakelauksella.

Meillä alkaa juhlakuukausi, sillä tässä kuussa on sekä minun, että vauvan syntymäpäivät. Minä täytän puolipyöreitä ja vauva täyttää yhden vuoden. Ihan uskomatonta, miten nopeasti koko vuosi on mennyt.  Pieni on niin kiinteä osa meidän perhettä, että vaikeaa ajatella ettei häntä ollut tässä meidän kanssa vielä vuosi sitten. Hän on tuonut meidän perheeseen uskomattoman paljon iloa, naurua ja rakkautta. Pieni on valloittanut täysin isosisarustensa sydämet. On maailman ihaninta seurata sisarusten touhuja ja sitä, miten isommat juoksevat aina ensimmäisenä vauvan luokse, oli sitten aamu tai kodin vaihtopäivä. 🩷

Mutta tuleva kuukausi tulee olemaan yhtä juhlaa. Mietin tässä, että riittääkö minulla resurssit omien synttärien järjestämiseen ja juhlimiseen. Katri kuitenkin kannusti minua juhlimaan myös omia syntymäpäiviäni ystävien kanssa. Joten ehkä tässä täytyy järjestää jotkin pienet juhlat. Mahdollisesti nyyttikestiperiaatteella taas. Ehkä otan revanssin parin vuoden takaisesta syntymäpäivä brunssista.

Neule / Nanso saatu*

Kauluspaita / H&M

Farkut / H&M

Kengät / Rieker second hand

Laukku / New Look

Korvakorut / Design by Kieto

Klassisesti kauluspaidassa

Puhuin juuri Katrin kanssa siitä, miten tyylini on muuttunut. Pidän siitä, että vaatteissani on klassinen, hyvin neutraali pohja, hillityllä väripaletilla. Sen päälle olen alkanut hankkimaan ihania, harkuttuja väripilkkuja ja niitä kukkakuoseja. Haluan, että välillä voin pukeutua täysin neutraalisti ja välillä sitten pukea päälleni sen ihanan kukka kuosisen mekon. En lähde mukaan ihan joka trendiin, mutta joihinkin kyllä. Nimimerkillä, olen katsellut sillä silmällä niitä uusia, ei perinteisiä, crockseja.

Tämä asu menee mittapuullani siihen klassiseen päähän. Viihdyn tässä todella hyvin. Ostin tuon paidan synnytyksen jälkeen, kun kaipasin vaatekaappiin lisää kauluspaitoja, jotka palvelivat sitä imetyksen alkutaivalta. Toki katsoin sellaisia vaatteita, joita käyttäisin myös ihan muutenkin ja tämä on kyllä sellainen. Yhdistän kauluspaidat kaikkein mieluiten hameisiin tai sitten farkkuihin, kuten tässä. Ja siis, mihin milleniaali pillifarkuistaan pääsisi? No ei mihinkään.

Asiasta hiusväriin

Päivittelin myös Katrille sitä, miten tumma oma hiusvärini nykyään on. Tämä tuntuu uskomattomalta. Aloitin nuorena hiusten värjäämisen juuri siksi, kun oma tukkani ei ollut juuri minkään värinen. Siis sellainen maantienruskea. Nyt se on lähes musta. Ja siis kyllä, tuo on minun oma värini. Nyhkyään se on sellainen tumman suklaan ruskea ja mielestäni mielettömän kaunis. Olen tosi onnellinen, että en ole nyt värjännyt hiuksiani useaan vuoteen. Vaikka aina silloin tällöin haaveilenkin siitä.

Kuvat: Katri Konderla

Kuvissa näkyvät sitruunakorvikset ovat viime vuoden syntymäpäivälahja Totelta. Viime kesänä eivät päässeet hirveän usein käyttöön, mutta kesäkuussa niitä on käytetty kyllä senkin edestä. Ne ovat kotimaisen Design By Kieton sitrus-korut. Taisin nähdä nämä ensimmäisen kerran Iinalla. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Onneksi Totte otti vinkistä vaarin.

Toinen isommista lapsista kysyi muuten juuri tänään; ”Äiti, miksi sä olet nykyään niin ihastunut sitruunoihin? Sulla on nykyään joka paikassa sitruunoita.”  En oikein osannut vastata, mutta jonkin niissä nyt vaan ihastuttaa.

Meillä on siirrytty taas lapsiperheen lomarytmiin isompien lasten tultua taas kahdeksi viikkoa meille. Joten sen ehdoilla mennään. Vielä kerran ihanaa heinäkuuta!

Onko sinulla jotain suunnitelmia tulevalle kuukaudelle?

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Paluu nollarille ja ala-asteen limudiskoon farkkuhameen kanssa

Toppi, josta pidän, mutta jonka olen meinannut myydä

Pinkki t-paita ja festarihame

Oodi nahkatakille ja siniselle mekolle

Blogi on ollut vuosia minulle se kaikkein rakkain kanava. Rakastan kirjoittamista ja kirjoittaminen on ehdottomasti minun vahvuuteni vaikuttajana. Mutta huomaan, että tämä rakas, rakas ilmaisumuoto on jäänyt nyt keväällä ja kesällä kasvavan Instagramin (@jennisanssi) ja videoiden tekemisen jalkoihin. Olen tosiaan kasvattanut Instagram tiliäni tuhansilla seuraajilla kuluneiden parin kuukauden aikana ja siihen on liittynyt tosi vahvasti videoiden tekeminen. Niiden teko ja ideointi on ollut aikaa vievää puuhaa, joka on syönyt luovuutta ja mielenkiintoakin blogin puolelta.

Tämän lisäksi suunnittelen podcastia ystäväni kanssa. Meillä on nyt myös studio varattuna äänittämiselle, joten se tulee tapahtumaan. Kerron tästä lisää, kun tiedämme asioista enemmän. Mutta pian pääsette myös kuulemaan mun ajatuksia.

Vaikka olen innoissani podista, niin tämä tarkoittaa toki lisää työtä, mikä on pois blogiltani. Eli turhautumisen määrä sen kuin lisääntyy.

En ole lopettamassa blogia

Jos henkäiset siellä jo peloissasi siitä, että olen lopettamassa, niin ei hätää. Minä en lopeta blogia. En ikinä saa Instagramiin mahtumaan niin paljoa tekstiä, mitä minulla olisi asiaa. Sen lisäksi joissain asioissa kyseinen kanava on aivan liian nopea. Joten ei hätää, blogi ei ole loppumassa. Olen puhunut tästä ennenkin, että blogi on ainoa todellisesti oma kanavani. Me emme voi tietää, mitä Instagramille tapahtuu huomenna. Voi olla, että minulla ei ole huomenna sitä, mutta blogi minulla on. Vaikka se on nykyään Vaikuttajamedian alla, niin voin siirtää sen periaatteessa koska tahansa omille sivuilleen. Viihdyn tosin Vaikuttajamedian alla sen verran hyvin, että en ihan heti ole täältä lähdössä.

Olen tottunut siihen, että kirjoittamiseen tulee tasaisin väliajoin vaikeita hetkiä. Välillä se sanainen arkku tuntuu vain loppuun ammennetulta. Ja koska nämä eivät ole vieraita hetkiä niin tiedän näiden helpottavan ajan kanssa. Näitä on viimeisen lähes yhdeksän vuoden aikana tullut ja mennyt ja aina nämä ovat helpottaneet ajallaan. Joten niin tulee todennäköisesti menemään nytkin.

Olen vähän tuskaillut sen kanssa, että kirjoitustahtini on hieman harventunut. Minusta olisi ihanaa julkaista teksti joka päivä, mitä tein ennen vauvan syntymää. Nyt se ei vain tunnu onnistuvan. Mutta eiköhän senkin aika vielä taas tule. Näillä näkymin vauva on kotihoidossa ainakin pari vuotta ja sitten me mietitään mitä tehdään. Ehkä silloin saan postaustahdin taas tiheämmäksi. Siihen asti olen iloinen siitä, että saan julkaistua kuitenkin useamman kerran viikossa.

Joten olen iloinen siitä, että pystyn tällä tavalla pitämään yllä säännöllistä postausrytmiä. Ja ihanaa, kun sinä siellä pysyt mukana matkassa.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Miksi kirjoitan yhä blogia?

6 syytä, miksi perustaa oma blogi

Pilalle menneitä otoksia

Mitä jäi käteen Menesty lempeästi valmennuksesta?