Vuoden 2024 tilinpäätös
0Palaan vielä hetkeksi vuoteen 2024 ja samalla mietin myös tulevaa. Vuodenvaihde on meille luonnollinen hetki miettiä omaa elämäänsä. Sitä mitä on saavutettu ja mitä ei ehkä ihan vielä. Millaisia haaveita meillä on tulevalle? Tämä on hyvä hetki tehdä oman elämän tilinpäätös.
En tee koskaan uudenvuodenlupauksia. Niissä on paha kaiku ja maku. Nuorempana tein niitä joka vuosi ja yleensä ne rikkoutuivat tammikuun aikana. Tuntuu siltä, kuin ne kuuluisi rikkoa, sillä ne ovat monesti niin ehdottomia, että niiden noudattaminen ei ole yksinkertaisesti mahdollista.
Paljon mieluummin asetan itselleni lempeitä tavoitteita, joita kohti pyrkiä. Mietin sitä, mistä asioista haluan pitää kiinni ja mitä jättää pois. Ja jos niitä ei saavuta, se ei ole maailmanloppu. Vuoden päästä voi miettiä sitä, miksi asiat menivät toisin En halua määritellä sitä, miten minun pitäisi elää vuoden ensimmäisestä päivästä lähtien. Se ei vain sovi itselleni.
En usko siihen, että itseään pitäisi aina parantaa ja kehittää. Joskus tilanne on ihan varmasti hyvä myös niin. Mutta tunnustan, että en ole täysin tyytyväinen siihen, miten asiat menivät viime vuonna. Viime vuosi oli ja ei ollut ihan sellainen kuin odotin.
Vanhempainvapaalla uppouduin täysin vauvakuplaan. Oli ihanaa seurata lapsen kasvamista päivästä toiseen, mutta paluu työelämään oli haastava. Yritin yhdistää hoitovapaata ja yrittäjyyttä, mutta huomasin pian, että se ei ollutkaan niin helppoa kuin olin kuvitellut. Taaperon pyöriessä jatkuvasti jaloissa oli vaikea erottaa työ- ja äitiminää. Tämä näkyi myös taloudessamme.
Vuoden loppua kohti aloin löytämään tasapainoa työn ja perheen välille. Tämä vaati myös keskusteluja puolison kanssa ja yhteisten pelisääntöjen linjaamista. On nimittäin ollut todella helppoa vain hoitaa taaperoa yhdessä, silloin kun olemme olleet molemmat kotona. Mutta se on ollut asia, jonka on pitänyt muuttua. Harjoiteltiin sitä ja nyt se alkaa jo sujua.
Siitä huolimatta odotan jo vähän sitä, että taapero voisi aloittaa päiväkodin.
Blogi ja uutiskirje
Uusin aluevaltaukseni on uutiskirje. Monet vaikuttajat ovat jo huomanneet, että tämä on erinomainen tapa syventää yhteyttä omaan yleisöönsä. Sen avulla saa jaettua ihan uudelaista sisältöä, pääsee lähemmäs seuraajia ja sen lisäksi sähköpostilista on sovelluksista riippumaton. Uutiskirje on myös juuri sellaista hidasta mediaa, jonka perään kuulutetaan taas.
Löysin Substackista itsellni aivan täydellisen alustan uutiskirjeelle. Sen myötä perustin kyseiselle alustalle blogini oman pienen sisäpiirin. Alusta tarjoaa kaikki mahdolliset työkalut uutiskirjeiden kirjoittamiseen ja jakamiseen. Substackin avulla voin luoda tiiviin yhteisön, jossa voin keskustella lukijoiden kanssa kommenteissa ja vastata heidän kysymyksiinsä. Julkaista helppoja pieniä päivityksiä. Olen erittäin innoissani tästä! Alusta tuntuu omiin tarpeisiini aivan täydelliseltä.
Tulevaisuudessa tarjoan sekä ilmaista että maksullista sisältöä. Olen avoin ehdotuksille siitä, millaista maksullista sisältöä haluaisit nähdä.
Tämä on vasta alkua, mutta olen innoissani siitä, miten blogi ja uutiskirje tulevat kehittymään yhdessä.
Pääset tilaamaan uutiskirjeeni tästä.
Perhe-elämä ja parisuhde
Me ollaan eletty jo puolisen vuotta melko mielenkiintoista aikaa perhe-elämän saralla. Kotona elää kaksi isompaa, hiljalleen itsenäistyvää lasta, jotka hakevat sitä omaa paikkaansa tässä maailmassa. Koululaisten arki on hyvin erilaista, kuin meidän kotihoidossa elelevän taaperon arki. Miten teillä on onnistuttu yhdistämään eri-ikäisten lasten tarpeet?
On ollut ihana huomata miten arki lasten kanssa on muuttunut sujuvammaksi. Isosta ikäerosta huolimatta lapset leikkivät yhdessä ja erikseen. Tarvittaessa vanhemmat lapset vetäytyvät omaan huoneeseen leikkimään isommille sopivia leikkejä. Mutta aika usein kaikki kolme riehuvat keskenään niin, että meillä on pudonnut verhotkin katosta.
Vaikka koululaiset ovat koko ajan itsenäisempiä, he ovat kuitenkin niin pieniä, että tarvitsevat vanhempien läsnäoloa ja hoivaa edelleen ihan joka päivä. Eivät joka hetki, kuten pienin, mutta kuitenkin joka päivä.
Olen päättänyt aloittaa isoille lasteni kanssa joka ilta ennen iltapalaa niin sanotun läksypiirin. Silloin voisin keskittyä heidän tarpeisiinsa 100 % ja koululaiset saisivat jakamattoman huomioni. Läksypiirissä voitaisiin tehdä yhdessä läksyjä, lukea kokeeseen tai sitten lukea esimerkiksi omaa kirjaa. Tämän läksypiiri idean bongasin Kotimatka-tilin Viiviltä Instagramissa.Viivin idea läksypiiristä inspiroi minua, koska se tarjoaa mahdollisuuden tukea lasteni koulunkäyntiä entistä paremmin.
Haluan tulevana vuonna antaa edelleen mahdollisimamn paljon ajastani perheelleni. Tämä on iso syy sille, miksi haluan saada yrittäjyyteni todella toimimaan. Uskon sen mahdollistavan sen, että saan olla mahdollisimman läsnäoleva vanhempi omille lapsilleni.
Mitä tulee meidän parisuhteeseen, se on puhjennut viime vuoden aikana aivan uuteen kukoistukseen. Rakasuaika oli meille molemmille haastava, mutta olemme hoivanneet suhdettamme niin, että voimme nyt nauttia toistemme seurasta täysillä.
Vaikka suhde voikin tällä hetkellä hyvin niin, sitä huoltamista ei voi lopettaa. Myös tulevana vuonna tullaan antamaan toisillemme aikaa ja resursseja. Tänä vuonna on ostettu S-haasteita ja suihinottokursseja. Ollaan järjestetty aikaa keskellä arkea ja päästiin kertaalleen myös kahdestaan ulos syömään. Tätä kaikkea haluan myös ensi vuodelle.
Sen lisäksi haluan haastaa itseäni ja meitä miettimään, mitä me voidaan tehdä vielä meidän parisuhteen eteen. Parisuhde ei ole koskaan itsestään selvyys, enkä halua ottaa sitä sellaisenaan. Tällä hetkellä meillä tuntuu olevan resursseja panostaa siihen enemmän, joten miksi ei tehtäisi niin?
Teemoja tulevalle vuodelle
Elvytän vanhan rakkaan harrastuksen ja luen enemmän. Tämä alkoi jo ennen vuodenvaihdetta suhteellisen lupaavasti, sillä joulukuussa luin ja kuuntelin seitsemän kirjaa. (Näistä on tulossa oma postauksensa.) Lukeminen on lasten ja tämän sometyön muuta jäänyt paitsioon. Aina välillillä innostun siitä uudestaan ja luen kirjan tain kaksi, mutta en ole saanut siitä pysyvää tapaa. Sen vuoksi aion kiinnittää tulevana vuonna tähän aivan erityistä huomiota.
Hyvä, monipuolinen ruoka. Tämä on itselleni sellainen sydämenasia. Olen todella ylpeä siitä, miten olemme onnistuneet lisäämään kasvisruuan määrää arjessa. Uskallan väittää tilastojen olevan jo 60 % kasvisruokaa. Kun uudet ravitsemussuositukset tulivat viime vuonna, niin olin iloinen huomatessani meidän olevan vahvasti oikealla tiellä. Jatketaan edelleen tällä linjalla ja testataan uusia kasvisruokia ja tullaan tässä entistä paremmiksi.
Liikuntasuhteen kehittäminen entisestään. Tämä on asia, jossa tulin leijonan harppauksia jo viime vuoden aikana. Löysin keinon liikkua joka päivä, mitä en olisi uskonut tapahtuvan, kun ottaa huomioon millainen liikuntasuhteeni on ollut. Tiedostan, että tämä on niin paljon enemmän, kuin se pelkkä päätös liikkua enemmän. Itselleni tämä tarkoittaa myös sitä oman keho- ja liikuntasuhteen työstämistä ja ymmärrystä siitä, mikä kaikki on johtanut tähän.
Tämä vuosi tulee olemaan kasvun ja oppimisen aikaa. Olen innoissani siitä, mitä kaikkea se tuo tullessaan. Mitä asioita haluaisit oppia lisää tänä vuonna? Mitä odotat eniten vuodelta?
-Jenni
KUVAT: Hanna Poikkilehto / EDIT: Minä
Tilaa uutiskirjeeni, niin saat säännöllisesti uusia ajatuksia ja vinkkejä arkeen.
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Podcast: Kaverin kanssa
LUE MYÖS
Miksi kirjoitan yhä blogia?
Kuulen usein sitä, että blogien kulta-aika on mennyt jo aika päiviä sitten. Blogit ovat muinaisjäänne muun, nopean sosiaalisenmedian rinnalla. Siitä huolimatta, oma blogini on ollut isoimmillaan vasta tuon niin kutsutun kulta-ajan jälkeen.
Minulla on paljon henkilökohtaisia syitä kirjoittaa blogia, sillä mikään muu kanava ei toimi samalla tavalla. Minulle kirjoittaminen on todella vahva tapa ilmaista itseäni. Mikään somen tekstikenttä ei riitä siihen merkkimäärään, jonka kirjoitan. Lisäksi tuntuu, että monesti pidemmät tekstit jäävät somessa kokonaan lukematta, kun ihmiset eivät jaksa keskittyä. Blogiin tullaan aina ajan kanssa, jolloin pidemmätkään jutut eivät haittaa. Itseasiassa täällä blogissa riittää niille pitkillekin jutuille lukijoita.
Hakukoneystävällisyys
Sen lisäksi blogi on yhteistyökumppanien kannalta todella hyvä kanava sen hakukoneystävällisyyden vuoksi. Voisin puhua SEO-optimoinnista vaikka kuinka kauan. Instagramin ja Tiktokin kaltaisissa kanavissa sisältö tavoittaa nopeasti paljon ihmisiä. Mutta blogipostaukset nousevat vielä vuosienkin päästä. Vilkaisin nopeasti, että minulla vetää porukkaa edelleen vuosi sitten kirjoitetut raskauspostaukset, sekä monet reseptit. Hyvä hakukoneoptimointi on mitä mainioin työkalu mainostajalle. Kun siihen yhdistää vielä luotettavan vaikuttajan, joka kirjoittaa rehellisen arvion tuotteesta ja palvelusta, mainostaja voi hyvin hyötyä tästä pitkäänkin.
Oma alustani
Yksi isoin syy sille, miksi haluan jatkan blogin kirjoittamista on se, että blogi on oma alustani. Se ei kuulu kenellekään muulle, kuten esimerkiksi juuri Instagram ja Tiktok. Ihan koska tahansa joku tai jotkut voivat päättää vetää nämä sovellukset pois Suomesta. Amerikassa tätä yritetään jo. Blogi puolestaan on minun omani. Voin koska tahansa siirtää sen pois Vaikuttajamedialta omalle verkkosivualustalle. Minä hallitsen tätä alustaa. Näin ollen vuosien työ ei ole täysin muiden päätösten vallassa.
Lisäksi minäkin olen saanut seuraajiltani toiveita, että en lopettaisi blogin kirjoittamista, enkä ole lopettamassa. Sitä ei tarvitse pelätä. Kirjoitan niin kauan kuin juttua vain riittää. Eikä se ole toistaiseksi loppumassa.
KUVAT: Hanna Poikkilehto
Ja mitä tulee siihen blogien kulta-aikaan, tällä hetkellä näyttää vahvasti siltä, että blogit tekevät paluuta. Kuten sanottu, ne ovat hakukoneoptimaalisuudessaan lyömättömiä ja sen lisäksi, tässä nopean median maailmassa, ihmiset kaipaavat hitaampia medioita. Kuten aiemmin mainitsin, minä olen tehnyt blogin parasta tulosta tänä aikana, kun ne eivät ole enää in.
Sinä ainkin luet minun blogiani? Herättääkö tämä aihe jotain ajatuksia?
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Kun meinasin lopettaa bloggaamisen