Kesätyöt on loppu
0Nyt se on ohi. Nimittäin allekirjoittaneen kesätyö. Tein eilen viimeisen työvuoron ja sanoin heipat niin asiakkaille, kuin työkavereilleni. Jätin myös nimen keikkalistaan ja työvuorokordinaattori kyseli jo haluaisinko tulla tekemään viikonloppuna pari vuoroa. Tällä kertaa kieltäydyin kohteliaasti, sillä minulla on viikonloppusuunnitelmia ystävieni kanssa.
Kulunut kesä on ollut älyttömän kiireinen ja tuntuu, että olen ollut töissä kellon ympäri. Huomasin, että en selkeästi ole vielä toipumunut uupumuksestani kunnolla. Työnteko oli välillä äärettömän raskasta. Onneksi työpaikka oli ihana ja työkaverini olivat ihania. Minulla oli alusta asti sellainen olo, että olin tervetullut töihin. Alan kuitenkin ymmärtää niitä, joilla menee vuosia palata töihin burn outin jälkeen. Välillä mietin, miten ihmeessä olen onnistunut kaikesta huolimatta pärjäämään näin hyvin.
Oman uupumukseni taustalla oli ero, yksin jääminen lasten kanssa, eron jälkeinen vainoaminen ja sen lisäksi se, että edellisessä työpaikassani ei tuettu minua. Koin, että minusta tuli ongelma ja taakka firmalle siinä vaiheessa, kun jäin yksin lasten kanssa. Kun erosin ja otin kolmen viikon sairasloman asioiden selvittämistä varten, oppisopimukseni yrityksessä yritettiin purkaa viikon jälkeen. Stressi ja työpaikan menettämisen pelko alkoi siitä hetkestä. Samaan aikaan yritin käsitellä todella isoa elämänmuutosta, sekä sitä kun tajuan sen millaista väkivaltaa olen kokenut.
En myöskään pystynyt enää joustamaan, jäämään ylitöihin tai tekemään extravuoroja. Esimies nimesi tämän suoraan ongelmaksi. Kun huomautin monien hoitoalalla työskentelevien naisten olevan yksinhuoltajia ja kysyin, miten he tekevät tämän kaiken, hän totesi ettei tiedä ja kehotti minua vaihtamaan alaa. Siinä vaiheessa työstä tuli vain yksi taakka lisää.
Viime vuoden lopulla minua lopulta ahdisti tulla töihin. Minusta alkoi tuntua, että työkaverini juorusivat minusta selkäni takana. Olin todella ahdistunut. Lopulta totesin, että tilanteelle oli tultava loppu. Silloin keskeytin itse oppisopimukseni ja jättäydyin päiväopiskelijaksi. Elämäni parhaimpia päätöksiä. Vaikka elämä helpottui monella tapaa töistä lähdön jälkeen, olin edelleen uupunut ja olen toipunut uupumuksesta samalla, kun olen opiskellut. Pariin otteeseen olen miettinyt, olisiko ollut järkevämpää aloittaa sairaslomalla. Mutta ryhmäni aloitti pian töissä lopettamiseni jälkeen, joten oli helpompaa aloittaa suoraan opiskelut.
Olen kuitenkin toipunut siitä huolimatta, koska en ollut enää kuormittavassa ympäristössä ja vainoaminenkin helpotti.
Nyt kun kesätyörupeama on ohi, huomaan olevani todella väsynyt. Olin ehtinyt sopia yhtä, jos toista tekemistä tälle vapaalle viikonlopulle. Mutta kun ehdin hetken istahtaa, nukahdin käytännössä pystyyn. Joten yritän kuunnella nyt kroppaani ja levätä parhaani mukaan pari päivää. Tiistaina alkaa taas koulu.
-Jenni
Kuvat: Mortianna / Editointi: Minä
Lue myös
Seuraa myös
Tarina oman sektion taustalla
Minulle tuli Instagramissa vastaan @vapaasynnytyssuomi-tilin julkaisu, jossa kirjoitetaan; “Sektio ei ole synnytys. Sektio on röystö. Sektio on synnytyskokemuksen ryöstö naiselta ja ennen kaikkea se on syntymän ryöstö vauvalta.” Henkilökohtaisesti olin sydänjuuriani järkyttynyt tällaisesta kirjoituksesta. Pitkään minua seuranneet tietävät, että minulle on tehty kiireellinen sektio, jolla pelastettiin minun ja vauvan henki.
Haluan nyt kirjoittaa teille omasta sektiostani.
Minulle diagnosoitiin loppuraskaudessa viikon 31 jälkeen raskaushepatoosi, jonka ainoa oire on terveennäköisen ihon voimakas kutina. Kutina oli sitä luokkaa, että olisin halunnut raapia naamani irti. Kyseessä on maksan toimintahäiriö, jolloin maksaentsyymien ja/tai sappihappojen pitoisuus veressä alkaa suurentua. Joillakin ihmisillä raskaushormoonit ylikuormittavat maksaa, jolloin näin tapahtuu. Itse kuulun näihin ihmisiin, joiden maksa ei ihan kestä raskautta.
Raskaushepatoosi ei vaadi välittömiä toimenpiteitä, mutta se vaatii tiivistä seurantaa. Maksa-arvoni tarkistettiin enimmillään kaksi kertaa viikossa, tavallisesti kerran viikossa. Kävin viikoittain Kätilöopistolla tarkkailussa, jolloin pötköttelin tunnin sängyssä, kun lapsen sydänäänistä otettiin käyrät. Kerran kahdessa viikossa tapasin lääkärin, joka seurasi tilannetta.
Viimein lääkärintarkastukseni oli päivää ennen laskettua päivää ja silloin jo lääkäri otti puheeksi synnytyksen käynnistämisen. Mutta lähetti minut kuitenkin vielä verikokeiden kautta kotiin. Laskettuna päivänä hän kuitenkin soitti ja ilmoitti, että synnytys on käynnistettävä nyt, koska maksa-arvoni olivat kohonneet niin korkeiksi. Odottaminen olisi riski sekä minulle, että vauvalle.
Oma, ensisijainen toiveeni oli synnyttää alateitse, johon sain kannustusta. En kokenut tarvetta sektiolle, koska minua ei pelottanut alateitse synnyttäminen. Näin ollen synnytystäni alettiin käynnistämään. Puolentoista vuorokauden jälkeen todettiin, että synnytykseni ei vain lähde käyntiin. Kaikki on yritetty, mutta kehoni ei selkeästi ole vielä kypsä synnyttämään. Päädyttiin kiireelliseen sektioon, koska sekä minun, että vauvan terveys ja hyvinvointi alkoi olla vaakalaudalla.
Lääkärin päätös pelasti meidän hengen.
Ja tänä päivänäkin olen niin onnellinen siitä, että lääkäri teki tämän päätöksen. Sain leikkaussalissa täydellisen vauvani rinnalleni. Vauva voi hyvin ja minun maksa-arvoni tasaantuivat puolessa tunnissa. Olen kiitollinen lääkäreille nopeista päätöksistä ja toiminnasta, joka pelasti niin minun, kuin tyttärenikin hengen.
Yhtäkään äitiä ei pitäisi arvostella synnytystavan mukaan. Minä olen ihan yhtälailla äiti molemmille lapsilleni, vaikka he ovat syntyneet eri tavoin.
Fakta on se, että sen jälkeen, kun lääketiede ja neuvolat otettiin mukaan synnytykseen, lasten ja äitien kuolleisuus on laskenut rajusti kaikkialla. Itse repesin toisella kerralla niin pahasti, että meinasin kuolla siihen synnytyssaliin. Kotona, kun asiansa osaavaa hoitohenkilökuntaa ei ole ollut napin painalluksen päässä, olisin varmasti kuollut. Oma, varsin kärkäs mielipiteeni on, että jos haluaa pelata uhkapelejä, lotto on turvallisempi vaihtoehto, kuin esimerkiksi kotisynnytys.
Toivon, että tällainen vihapuhe lopetettaisiin ja ihmisille annetaan synnytys- ja kehorauha.
-Jenni