Mennyttä ei voi muuttaa
0Yksi viime kuukausien tärkeimpiä ajatuksia on ollut sanat; “Mennyttä ei voi muuttaa.” Siihen jatkoajatuksena taas; “Tulevaisuuteen voi vaikuttaa.”
Uutena vuotena sain todella pahoja stressi ja ahdistusoireita, kun kaikki kokemani alkoi yllättäen puskea pintaan. Siihen liittyy varmasti myös se, että sain silloin kuulla vuosia jatkuneesta pettämisestä. Jotenkin kaikki vyöryi silloin niskaan ja tulkitsin sen tarpeeksi alkaa käsittelemään kaikkea kokemaani. Kuten myös sitä, miksi päädyn yhä uudelleen ja uudelleen suhteeseen alistavien ja väkivaltaisten miesten kanssa. Olisiko mahdollista katkaista tämä minulle haitallinen kierre.
Tähän on liittynyt paljon sellaista tietynlaista itsesyyttelyä. “Miksi annoin tehdä itselleni näin?” Olen antanut anteeksi niin monenlaisia asioita, enkä varsinaisesti ole osannut sanoa, että miksi. Muistan useita kertoja miettineeni; “Jos olen nyt ihan viisas, niin lähden pois. Minun pitäisi lähteä nyt.” Toki tilanteisiin on liittynyt paljon sellaista väkivaltaisten suhteiden psykologiaa, jota ymmärrän kunnolla vasta nyt.
Nämä itsesyytökset eivät kuitenkaan johda mihinkään. Fakta on, että olen noudattanut tiettyä kaavaa ihastuessani näihin tietyn tyyppisiin miehiin. Tunnelukkokurssilla opin, että olen sopeutumiskäyttäytymiseltäni miellyttäjä ja etsin niitä ihmisiä, joita voin miellyttää saadakseni rakkautta. En mahda enää mitään sille, millaisia valintoja olen aiemmin tehnyt. Mutta voin rikkoa oman kaavani tulevissa suhteissa. Eikä minun tarvitse enää alistua halventavalle kohtelulle. Mieluummin olen yksin, kuin ihmisen kanssa, joka haluaa alentaa minut.
Olen todella ylpeä itsestäni ja siitä, että olen hiljalleen onnistunut rakentamaan elämästäni täysin oman näköistä. Olen ylpeä siitä, että uskaltauduin jäämään pois työstäni ja keskittymään täysillä opiskeluuni. Olen ylpeä itsestäni, kun olen hakenut apua ja hakeutunut terapiaan. Nyt keskityn ainoastaan omaan tulevaisuuteeni ja siihen, että minusta tulee vielä jonain päivänä seksuaaliterapeutti. Keskityn siihen, että elän omannäköistä elämää ja olen onnellinen. Mennyttä en voi muuttaa, mutta se on onneksi menneisyyttä. En anna sen hallita nykyistä tai tulevaa.
-Jenni
Lue myös
Yksinhuoltajan korona-ahdistus
Seuraa myös
Onnellinen yksin
Halusin näin äitienpäivänä kirjoittaa jotain ihanaa ja lohdullista. Ja jotain, mikä ei liity äitiyteen. Vaikka se on parasta myös omassa elämässäni. Mutta nyt haluan puhua sellaisesta rakkaudesta, joka koskettaa meitä ihan kaikkia ja joka ei ole keneltäkään pois. Haluan puhua itserakkaudesta ja siitä parhaasta mahdollisesta sellaisesta.
Minä voin tehdä itseni onnelliseksi. En tarvitse siihen ketään muuta.
Minäkin olen elänyt onnellisesti sillä tavalla aivopestynä, että pitkään ajattelin parisuhteen ja sen kumppanin tuovan minulle onnen. Jossain vaiheessa oivalsin, että näin ei todellakaan ole. Aloin etsimään omaa onneani ensin parisuhteessa ja lopulta yksin sinkkuna. Minäkin olen kuullut ne lukuisat sanonnat siitä, että täytyy löytää se oma toinen puolikkaansa ja mitä näitä nyt on. Lisäksi monesti tuntuu siltä, että sinkkuja säälitään. Varsinkin pitkä jakso sinkkuna tuntuu monista epäonnistumiselta. Mutta minä taas koen olleeni nyt yksin onnellisempi, kuin kertaakaan parisuhteessa ollessani.
Minä voin tehdä itseni onnelliseksi
Nykyisin uskon vakaasti siihen, että minä itse olen oman onneni seppä ja minä itse voin rakastaa itseäni paremmin ja hellemmin, kuin kukaan muu. Minä itse tiedän parhaiten, mitä tarvitsen ja haluan antaa itselleni niitä asioita, joita ansaitsen ja joita haluan. Olen nyt itse ottanut niska-perse otteen omista opiskeluistani ja opiskelen nyt täysin perhelähtöisesti, jonka en usko olleen koskaan mahdollista edellisessä parisuhteessani. Olen itse kalustanut oman kotini ja myös hankkinut sen itselleni ilman kenenkään apua. Sen lisäksi olen itse ottanut käsittelyyn omat henkiset ongelmani ja opettelen parhaillaan omien traumojeni selättämistä. Löysin myös oman lajini yksin ollessani ja voin kertoa, että edelleen nämä kuukaudet ilman uimista, ovat olleet todella vaikeita. Teen tällä hetkellä juuri niitä asioita, jotka tekevät minusta onnellisen ja joista nautin.
En tarvitse ketään tekemään minusta onnellista, kun voin tehdä sen itse. Olen saanut uskomattoman määrän itseluottamusta ja myös itsekunnioitusta. En halua enää kerjätä kenenkään huomiota ja kuvitella, että tulisin onnelliseksi tuntemattomien kehuista. Minulle riittää se, että pidän itsestäni. Ja jos joku muu ei pidä, niin se on hänen henkilökohtainen menetyksensä, ei minun.
Vietän tänä vuonna äitienpäivää yksikseni parin eri seuraamuksen kautta, eikä se haittaa minua. Me ehditään lasten kanssa syömään joku muu päivä äitenpäiväkakkua. Olen käynyt tänään pitkällä kävelylenkillä ihastelemassa kauniita rakennuksia. Olen itse ostanut oma äitienpäiväkukkani ja asetellut ne maljakkoon. Olen rauhoittunut ja rentoutunut ja ladannut akkuja todella rankan ja raskaan viikon jälkeen. Huomenna saan rakkaani taas kotiin ja voin rutistaa heidät syliini. Jos jotakuta voin rehellisesti sanoa toiseksi puolikkaakseni, niin he ovat tyttäreni. En tarvitse muita.
Mutta vaikka en tarvitse ketään, se ei tarkoita ettenkö jonain päivänä haluaisi jakaa elämäni jonkun kanssa. Mutta en aseta hänelle paineita siitä, että hänen täytyisi tehdä minut onnelliseksi. Sen minä voin tehdä itse. Hän voi toki tuoda mukanaan sitä onnea lisää, mutta minun onneni ei ole hänen vastuullaan.
-Jenni