Viikko sairaslomaa takana
0Takana on nyt vähän reilu viikko saraslomaa uupumisen takia. Yksi merkittävä muutos on ainakin se, että ahdistusoireet ovat helpottaneet suurimmaksi osaksi, enkä usko että syy sille on pelkästään lääkkeissä. Samaan aikaan olen huomannut sen, kuinka väsynyt oikeasti olen ja olen ollut. Väsyn todella helposti melkein kaikesta tekemisestä, vaikka se olisi hauskaakin.
Tuntuu, että se kun viimein tunnistin olevani uupunut ja väsynyt ja hain viimein sairaslomaa, ettei minun tarvinnut enää jaksaa ja yrittää. Se oli äärimmäisen helpottavaa. Alussa nukuin enemmän, kuin tein mitään muuta. Väsyin ihan kaikesta. Ja vaikka nukuin noin yhdeksän tuntia yössä, niin iltapäivällä viimeistään tarvitsin päiväunet, koska en enää yksinkertaisesti pysynyt hereillä. Tulee vähän mieleen raskauksien ensimmäiset kuukaudet. Paitsi, että silloin meinasin nukahtaa koko ajan pystyyn vaikka nukuin kuinka paljon. Nyt päiväunet ja yöunet helpottavat väsymystä aina hetkeksi.
Mitä olen tehnyt?
Olen yrittänyt keskittyä suurimmaksi osaksi kivaan tekemiseen. Sen vuoksi olen kirjoittanut blogiakin aina, kun olen jaksanut, koska minä ihan todella nautin tästä. Olen myös käynyt Katrin kanssa kuvaamassa, koska se on kivaa ja vaikka nukahdan heti kuvauksien jälkeen, niin silti nautin siitä. Kotona yritän olla ottamatta stressiä mistään. Pyrin siihen, että koti on suht järjestyksessä ja lapsilla on puhtaita vaatteita ja ruokaa ja saan itse syötyä. Muuten menen puhtaasti oman jaksamisen mukaan. Tällä periaatteella olen jaksanut kohtuu hyvin, näin sairaslomalla.
Ilokseni olen myös huomannut, että valoa näkyy tunnelin päässä. Olen viimeisinä päivinä jaksanut paremmin. Mikä on toki vähän kostautunutkin, kun en malta pysyä paikoillani. Totesin viime viikolla, että psykologin käynti, labrat, vauvan moikkaaminen, parit juoksevat pikku asiat ja kukkakaupassa käynti oli aivan ehdottoman liikaa puolikuntoiselle minulle. Olin aivan loppu. Samaan aikaan, kun koen oloni kohenevan ja koen jaksavani, haalin päivälle tottuneesti liikaa tekemistä. Se kostautui nyt sillä, että olen ollut nyt alkuviikosta todella väsynyt. Tyttöjen ollessa päiväkodista, en juuri meinannut päästä sohvalta ylös, kun olin niin väsynyt.
Ystävien merkitys
Haluan myös mainita miten isona apuna ystäväni ovat olleet. Kaikki ovat ottaneet tilanteeni äärimmäisen ihanasti. Moni on kehottanut minua ottamaan aikaa itselleni ja harjoittamaan kaikenlaista self carea sun muuta yhtä ihanaa. Mutta samaan aikaan minua on pyydetty mukaan tekemään. Vaikka pyyntöön on aina sisältynyt jatkolause; ”Jos jaksat.” Silti minua on pyydetty. Kukaan ei ole antanut minulle sairastamisrauhaa sillä oletuksella, että nyt minun täytyy saada olla yksin. Mikä on äärimmäisen ihanaa. Tämä on auttanut minua voimaan entistä paremmin, kun saan olla ystävieni seurassa. Vaikka se onkin väsyttävää, mutta voin onneksi levätä jälkeen päin.
Joten sairaslomani jatkuu. Yritän hyvinä päivinä himmata ja ottaa rennosti ja toivoa, että oloni alkaa tästä pikku hiljaa kohentua. Tuleva viikonloppu on minulla jälleen lapsivapaa, joten yritän rentoutua ja rauhoittua parhaani mukaan. Ainoa tavoitteeni on käydä uimassa viikonloppuna, koska se rauhoittaa ja koen sen tekevän monella muullakin tapaa minulle hyvää, kuin että se on pelkkää tehokasta liikuntaa.
Pikkuhiljaa hyvä tulee. Täytyy muistaa vain malttaa.
-Jenni
Lue myös
Seuraa myös
Uupuminen uudelleen
Viime viikolla alkoi taas koulu. Tuntui oikeastaan ihan kivalta juoda kahvia keittiönpöydän ääressä ja kuunnella webinaari luentoa. Olin niin helpottunut siitä, että kesätyöt loppuivat. Viimeisinä viikkoina herääminen oli ollut todella vaikeaa ja huomasin unentarpeeni lisääntyneen merkittävästi. Ajattelin sen helpottavan nyt kun olen taas koulussa. Päivät eivät ole yhtä rankkoja ja minulla on enemmän vapaa-aikaa. Selviän kyllä.
Viime maanantaina meillä oli koulutussopimus jakson infotilaisuus. Harjoittelun alkuun oli siinä vaiheessa kaksi viikkoa aikaa. Kurkkuani alkoi kuristaa, hengittäminen tuntui vaikealta. Ihoni muuttui hikiseksi ja kuumottavaksi. Sydän alkoi takoa ja muljahdella. Minulla oli voimakkaita ahdistusoireita. Luulin näiden helpottaneen jo viime keväänä.
Kun ajattelinkin harjoittelua, ensimmäinen ajatus, joka nousi mieleeni oli; “En pysty tähän. En jaksa.” Noin vuorokauden kuluttua varasin ajan lääkäriin ja terveydenhoitajan ohjeesta myös ajan Miepin psykologilta. Ei mennyt montaa tuntia, niin minulla oli sairaslomalappu ja aika psykologille.
Lääkäri totesi minut uupuneeksi. Hän myös mainitsi, että ahdistusta helpottava lääkitys voisi olla paikallaan. Kun pääsin lääkäriltä kotiin, ylitseni vyöryi aivan valtava helpotuksen tunne. Romahdin lattialle itkemään ja itkin siinä varmaan puoli tuntia. Olin helpottunut siitä tiedosta, että minun ei tarvitse enää jaksaa. Ei tarvitse esittää reipasta ja pitää palettia kasassa. Saan sanoa, että olen väsynyt ja tarvitsen lepoa.
Uupuminen
Tämä on nyt toinen kerta, kun tunnen selkää, vahvaa uupumusta vuoden sisään. Toinen kerta oli viime syksynä. Sen jälkeen päädyin irtisanoutumaan työstäni ja jäämään päiväopiskelun puolelle. Tuo päätös oli ollut aivan äärimmäinen helpotus ja kulunut puoli vuotta meni hyvin. Tunsin toipuvani. Tiedostin uupumukseni olleen jonkin asteinen burn out. Olin helpottunut, että selvisin siitä ilman sairaslomaa. Keväällä huomasin kuitenkin, että sairaalassa suoritettu harjoittelujakso otti melko koville. Pistin sen kuitenkin sen piikkiin, että olin harjoittelussa vaativalla osastolla ja uuden oppiminen sellaisella vauhdilla saattaa olla kuluttavaa. Kun olin selvinnyt harjoittelusta, ei mennyt montaa viikkoa, kun aloitin kesätyöt. Ja tein töitä koko kesän putkeen, ilman kunnollista lomaa. Viimeisinä viikkoina kesätöissä, oli todella vaikeaa herätä aamulla töihin ja monet kerrat tuli mietittyä, että haluan vain jäädä kotiin nukkumaan. Jaksoin lopussa sen voimalla, että laskin päiviä töiden päättymiseen.
Ehkä minun hälytyskellojen olisi pitänyt soida jo tässä vaiheessa. Minulla on vain paha tapa yrittää jaksaa, vaikka se tuntuisi vaikealta. Olen jaksanut vuosia, joten ei ihme, että jossain vaiheessa tulee stoppi. Monesti se tulee siinä vaiheessa, kun tilanne on helpottanut.
Uupumisen oireet
Uupumuksen oireita minulla on ollut jo jonkin aikaa. Olen todella väsynyt. Pystyn nukkumaan yössä yhdeksän tuntia, vaikka tavallinen unen tarpeeni on kuusi tuntia. Ja siihen päälle tarvitsen vielä päiväunia. Sen lisäksi minulla oli niitä ahdistusoireita. Sen lisäksi asioiden aloittaminen on vaikeaa, samoin loppuun saattaminen. Ja kaiken muun lisäksi, en osaa huolehtia omasta syömisestäni. Söin suurin piirtein kerran päivässä ja todella epäterveellisesti. Energiatasoja pidin yllä sokerilla. Ja vaikka tiedostin ruokailutottumuksiini liittyvät epäkohdat, en pystynyt muuttamaan niitä.
Masennusoireita minulla ei onneksi ole. Olen edelleen onnellinen, näen tulevaisuudessa toivoa, mutta olen vain todella väsynyt. Ja sitä tiettyä kyynisyyttä ei voi lukea masennuksen oireeksi, vaikka sitä minulle ilmenee jatkuvasti perus positiivisuudestani huolimatta.
Nyt olen sairaslomalla joitain viikkoja. Opinnot odottavat sen aikaa. Oma opettajani oli jälleen kerran maailman ymmärtäväisin tämän suhteen. Hän sanoi, että opinnot odottavat ja pääasia on, että saan itseni kuntoon ja levättyä. He löytävät kyllä minulle uuden harjoittelupaikan, kun olen siinä kunnossa, että voin mennä harjoitteluun. Nyt minä kuitenkin lepään ja teen asioita, joista nautin. Keskustelen lääkärini kanssa mahdollisesta lääkityksestä ja katson rauhassa, milloin olen valmis palaamaan kouluun.
-Jenni
KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä