Päätin kirjoittaa hieman tulevasta äitienpäivästä. Kirjoitin viime vuonna siitä, miten omaan äitienpäivääni ole aiemmin liittynyt kovinkaan positiivisia tunteita. Vapun alla kirjoitin siitä, miten ristiriitaiset fiilikset minulla on monista juhlapäivistä, kun niihin liittyy niin paljon negatiivisia tunteita. Minulla ei juuri ole hyviä muistoja äitienpäivästä, eikä meillä ole esimerkiksi mitään toistuvia perinteitä. Äitienpäivä oli pitkään vain päivä muiden joukossa. Astetta surullisempi vain.

Nyt huomaan kuitenkin jopa vähän odottavani tulevaa sunnuntaita. Ihan ensimmäiseksi pääsen osallistumaan päiväkodin äitienpäivä aamiaiselle. Ihanaa viettää aamu kuopuksen kanssa. Siitä siirryn sitten suoraan neuvolaan kaikkein pienimmän asioille. Puolisoni puolestaan ilmoitti, että hän ottaa ruuanlaittovastuun sunnuntaina minulta. Ja vaikka minä pidän itse valtavasti ruuanlaitosta, niin minut on äärimmäisen helppo hurmata kokkaamalla.

Olen kertonut, että äitienpäiviä ei ole aiemmin huomioitu mitenkään. En ole odottanut mitään isoja lahjoja tai muutenkaan massiivisia huomionosoituksia, mutta olen kaivannut sitä, että päivä huomioitaisiin edes pienesti. Kyseessä on kuitenkin minulle äärimmäisen merkityksellinen päivä. Äitiys on ollut minulle vuosikausien haave ja silloin vain haaveilin äitienpäivästä. Seitsemän vuoden lapsettomuus jätti minuun oman, pysyvän jälkensä. Muistan ikuisesti ensimmäisen äitienpäiväni. Siihen liittyvät odotukset ja karvaan pettymyksen. Sen miten nielin kyyneleitäni vauva sylissä. Pienikin huomioiminen olisi silloin riittänyt. Nyt, jo se, että puolisoni ilmoitti hoitavansa sunnuntain ruokapuolen, saa sydämeni pusertumaan onnesta.

Vaikka nyt itse vähän jopa odotankin tulevaa, niin olen edelleen kivuliaan tietoinen siitä, ettei kyseinen sunnuntai ole välttämättä se kaikkein helpoin. On paljon ihmisiä eri tilanteissa. On niitä, jotka eivät voi olla äitejä. Niitä, jotka ovat äitejä enkeleille. Äitejä, jotka ovat etääntyneet syystä tai toisesta lapsestaan. Ja ehkä niitä, jotka ovat itseni tavoin äitejä, mutta ovat vain todella huonossa paikassa tällä hetkellä. Elämää ei voi aina itse kirjoittaa ja menetyksiä saa surra. Yritetään muistaa tämä tulevana sunnuntaina.

Minä yritän parhaani mukaan nauttia tulevasta, ikävistä muistoista huolimatta.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Vappu 2023 kuvina

Vappubrunssi ja croisant buffet

Ensimmäinen pääsiäinen uusperheenä

Joulun odotus voi viimein alkaa

Vappuviikonloppu

Hei ihana. Minulla on ollut ihan super hyvä alku viikolle. Töiden suhteen on ollut todella hyvä buugi ja tänään meillä oli meidän Menesty lempeästi porukan zoom-tapaaminen. Monan livet ovat olleet aivan parasta tässä Menesty lempeästi-valmennuksessa. Toki sen lisäksi, että saan laittaa aina halutessani ja tarvittaessa viestiä Monalle ja kysyä neuvoa. Livet ovat kuitenkin todella inspiroivia, kun niissä saa jakaa niitä omia onnistumisia ja epävarmuuksia turvallisessa ilmapiirissä. Tällainen tsemppaa itseäkin todella paljon.

Trenssi / H&M

Mekko / H&M

Laukku / H&M

Kengät / Adidas second hand

Korvakorut / AnniKo

Ilmat ovat nyt lämmenneet niin, että ulkona tarkenee huomattavasti kevyemmin, kuin viime viikolla. Tämä tarkoittaa automaattisesti, että omien kukkamekkojen käyttö lisääntyy radikaalisti. Olen löytänyt tälle kesälle pari hyvää uutta kukkamekkoa, joihin mahdun vaivatta. Toinen on tämä tumma ja toinen tämä. Näissä on toimivampi leikkaus, kuin aiemmissa lyhyissä mekoissani.

Tässä vaaleassa lyhyessä trenssissä olen taas asunut tämän kevään. Kylmemmillä ilmoilla puin vain alle paksumpaa neuletta. Tämä on ihan suosikki takkini, vaikka ajattelin sen olleen aluksi hutiostos. Tämä huvittaa minua vähän edelleen. Trenssi on aivan mielettömän ihana klassikkovaate ja sopii niin monen vaatteen kanssa.

Korvakorut ovat jälleen kotimaisen käsityön taidonnäyte. Ne ovat AnniKo brändin ja lahja puolisoltani. Bongattiin taannoin Annin korukoju Muji local tapahtumassa ja puolisoni lupasi, että saan valita itselleni yhdet korvakorut. Valitsin nämä pienet, sirot, kukkakorvikset, jotka sopivat mielestäni kevääseen. Olen myös yrittänyt valita pienempiä koruja isojen rinnalle, jotta voin käyttää niitä myös silloin, kun vauvaa kiinnostaa kaikki korvissani killuva.

Nämä asukuvat ovat puolisoni ottamia. Hän on tarjoutunut minulle kuvausavuksi silloin tällöin, mikä on ihanaa. Arvostan hänen apuaan. Varsinkin nyt keväällä, kun meillä on ollut Katrin kanssa taukoja kuvaamisessa.

-Jenni

KUVAT: Muru / EDITOINTI: Minä

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Kevään luottovaatteita

No sitä perhearkea

Asu klassisissa väreissä

Mukavuus edellä

Asussa raitapaita ja vekkihame