Hae
Big mamas home

Kuinka pukea vajaamittainen toppi 2/4

Täällä on yksi lapsi saateltu kouluun ja yksi on edelleen kotona toipumassa flunssasta Pipsa Possun kanssa. Pitää ehkä olla onnellinen, että sieltä päiväkodista tarttui mukaan vain flunssa, eikä esimerkiksi noro tai enterorokko. Nyt tosin pitäisi ehkä koputtaa puuta.

Toivon todella, että nuorempi tervehtyy viikonloppuun mennessä, sillä minulla on vielä tiedossa Vaikuttajamedian bileet, joihin todella haluan osallistua. Pääsen vihdoin ulkoiluttamaan paljettimekkoa ihan toden teolla. Joten sormet ja varpaat ristiin, että viikonloppuna oltaisiin kaikki terveenä.

Vajaamittainen toppi farkkujen kanssa - BMH - Big mamas home by Jenni Plusmuoti - BMH - Big mamas home by Jenni

Toppi / H&M

Farkut / H&M

Kengät / H&M

Korvakorut / SMILING DESIGN

Vajaamittainen toppi farkkujen kanssa - BMH - Big mamas home by Jenni Pluskokoisten muoti - BMH - Big mamas home by Jenni

Kirjoitin hetki sitten siitä, miten olen ajatellut, etteivät vajaamittaiset paidat tai topit sopisi minulle, koska olen pluskoikoinen. Samassa kirjoituksessa totesin olleeni väärässä. Ihan sama mitä sitä pukee päällensä, kunhan itsellään on hyvä olla ja löytää sellaisen tyylin, josta itse nauttii. Sen seurauksena tämä kuvien ribbitoppi on ollut lempivaatteeni tänä kesänä. Vaikka olen pluskokoinen. Viimeksi yhdistin sen kivaan hameeseen ja nyt yhdistin sen keväällä ostamiini korkeavyötäröisiin farkkuihin. Kumpikin tyyli toimii täydellisesti.

Pluskokoisten muoti - BMH - Big mamas home by Jenni Plusmuoti - BMH - Big mamas home by Jenni

Tätä asua oli super ihana kuvata. Oli lämmin kesäilta. Ulkona kyllä tuuli, mikä aiheutti hieman haasteita kuvaamiseen, mutta sainpahan ainakin toivomaani liikettä kuviin.

Olen halunnut poseerata rohkeammin kuvissa ja tässä sitä harjoiteltiin. Kokeilin erilaisia poseerauksia kuin ennen ja huljuttelin tuota liehuketta tuulen kanssa. Sillä seurauksella, että nämä ovat ehdottomasti yksiä lempi kuvistani. Näissä on ihan tunnelma ja asu näyttäytyy päälläni edukseen.

Minulla meni itseasiassa hetki, ennen kuin opin käyttämään kyseisiä farkkuja, mutta nyt niistä on tullut yhdet suosikeistani, vaikka ne eivät ole pillit. Ja onhan tällaiset farkut tällä hetkellä todella trendikkäät.

Pluskokoisten muoti - BMH - Big mamas home by Jenni Vajaamittainen toppi farkkujen kanssa - BMH - Big mamas home by Jenni

Korvissa minulla on Smiling designin upeat Faith perhoset. Kuopukseni itseasiassa valitsi nämä korvakorut tähän asuun. En yhtään ihmettele, miksi hän valitsi nämä korvikset. Ovathan ne kyllä yksi Johannan taidonnäytteistä.

-Jenni

 

KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä

 

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

Postaussarja

Kuinka pukea vajaamittainen toppi 1/4

 

LUE MYÖS

Neulehame

Syksyn isoin trendi: Neuleliivi

Paljon kysytty kukkamekko

Ruska, neule ja revityt farkut

Täydellinen asu: Neuletakki ja suorat housut

Vajaamittainen toppi farkkujen kanssa - BMH - Big mamas home by Jenni Vajaamittainen toppi farkkujen kanssa - BMH - Big mamas home by Jenni Vajaamittainen toppi farkkujen kanssa - BMH - Big mamas home by Jenni Plusmuoti - BMH - Big mamas home by Jenni

Kumman vanhemman sukunimi lapselle?

Me ollaan kumppanin kanssa keskusteltu ajatuksen tasolla siitä, kumman sukunimen meidän mahdollinen yhteinen lapsi saisi. Kummallakin on oma mielipiteensä asiasta. Kumppanini mielipide on niin sanotusti perinteisempi, eli lapselle isän sukunimi tai yhdistelmäsukunimi. Itse inhoan yhdistelmäsukunimiä, joten koen sen vaihtoehdon olevan poissuljettu. Minä puolestani ajattelen, että koska minä olen se, joka käy läpi riskiraskauden ja ehkä myös taas sen riskisynnytyksen, eli teen kaiken varsinaisen työn, lapsen nimi olisi minun sukunimeni.

Sukunimen lyhyt historia

Minulle ei mene läpi se perustelu, jota iso osa käyttää: ”Kautta aikojen on lapsi saanut isänsä nimen.” Itseasiassa näin on ollut nippa nappa sata vuotta. Sukunimilaki, jonka mukaan kaikilla pitää olla sukunimi on asetettu vasta vuonna 1920. Siinä ei kuitenkaan otettu kantaa lapsen sukunimeen. Ja vasta vuonna 1929 on asetettu avioliittolaki, jossa sanotaan että aviottoman lapsen sukunimi on äidin sukunimi. Lapsi voi saada isänsä sukunimen vain avioliiton kautta tai isän tunnustaessa lapsen. Minä itse olen saanut äitini sukunimen syntyessä. Sukunimeni muutettiin vanhempieni mennessä naimisiin.

Sitä ennen sukunimi on ollut tärkeä aseman todistaja. Aatelisnainen on pitänyt oman sukunimensä osoittaakseen, mistä suvusta on tullut ja osoittaakseen oman sukunsa tuen aviomiehensä asemalle.

Eli lapset eivät ole saaneet kautta aikojen isänsä sukunimeä. Se on melko moderni keksintö.

Kumman sukunimi lapselle

Seuraajien ajatuksia

Kysyin stooreissa seuraajieni ajatuksia aiheesta ja siitä, millaisiin ratkaisuihin heillä on päädytty. Sain ihan todella paljon vastauksia. En ehtinyt Instagramissa edes kaikkiin vastaamaan, mutta jaan nyt muutamia vastauksia täälläkin.

 

”Me ollaan naimisissa mutta halusin pitää oman sukunimeni. Meidän lapsella on isänsä sukunimi. <3 ”

”Mä olin joskus sitä mieltä, että tottakai miehen sukunimi kun oltiin naimisissa. Nyt lapsia on viis ja neljällä viidestä eri sukunimi. Eli ei siis mitään väliä loppuviimein.”

”Esikoisella isän ja kadun etten taistellut enemmän. Kahdella muulla mun ja mies otti sen kans.”

”Mun lapsilla isänsä, koska se oli hänelle tärkeämpää. Mut yhdessähän se on päätettävä.”

”Se kumpi sopii kauniimmin nimeen tai on lapselle helppo (Esim. Ettei tarvitse tavata nimeä).”

”Mun sukunimi, ei oltu naimisissa ja oma on harvinaisempi.”

”Oma sukunimi tai sitten yhdistelmä. Pidän omasta sukunimestäni enkä perusta tuosta perinteestä.”

”Meillä äidin sukunimi, koska isällä hankala ulkomainen nimi.”

”Mun lapsilla on isänsä sukunimi, koska en pidä omasta sukunimestäni.”

”Isä sai tahtonsa läpi etunimestä ja lapsi sai sitten äidin sukunimen.”

”Mä otin miehen sukunimen, kun mentiin naimisiin joten lapselle tulee sama.”

”Ollut aina sitä mieltä, että mun nimi. Mutta lapsen isällä niin kiva nimi, että pyörsin vakaan päätökseni.”

”Meille asialla ei ollut merkitystä. Pidin oman sukunimeni, lapsilla minun sukunimi.”

”Mä valitsin etunimet, isältä sukunimi, harvinainen. Isä kuoli, lapset onnellisia isän sukunimestä.”

”Mä antaisin kivemman kuuloisen tai harvinaisemman.”

 

Kerron sitten joskus aikanaan, mihin ratkaisuun me lopulta päädytään. Tällä hetkellä vahva vaihtoehto on se, että meidän lapsi saisi sen isänsä sukunimen, mutta minä päätän sitten etunimistä. Mutta aika näyttää. Toistaiseksi tämä ei ole oikeasti edes ajankohtainen keskustelu.

-Jenni

 

KUVAT: Mun muru / EDITOINTI: Minä

 

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Xploran kellopuhelin ekaluokkalaiselle

Minun lapset, minun vastuu

Ajatuksia uusperheestä

Olen koululaisen äiti

Tämä kesä