Kärsin tällä viikolla aivan lamaannuttavasta päänsärystä. Samaan aikaan tytöt olivat flunssasta toipilaina kotona. Ruutuajat paukkui, kun minä en voinut juuri muuta kuin maata sängyssä. Lapset kävivät halailemassa ja pussailemassa minua, sekä kyselemässä vointiani. Isompi auttoi pikkusiskoa kaikessa, missä osasi. Minä nousin sängystä ruuanlaittoon ja auttamaan muutenkin.

Tällainen kuvio on hyvin tavallinen silloin kun minä olen yhtään enemmän kipeä. Olen ollut aina enemmän tai vähemmän yksin vastuussa lapsista. Myös silloin kun olin vielä parisuhteessa. Minä hoidin lapset, olin kipeä tai terve. Muistan varmasti ikuisesti, kun sairastuin rintatulehdukseen, kun kuopus oli parin viikon ikäinen. En kyennyt oikeastaan muuhun, kuin makaamaan täristen sohvalla. Kun pyysin apua, sain vain ”ei oota”. Niinpä hoidin kuumeesta täristen vauvan ja taaperon. Taapero piti silloin hakea sen vuoden pahimmassa lumimyrskyssä päivähoidosta. Kuten eräs seuraajani totesi; ”Yksin lapset hoidetaan, vaikka pää olisi kainalossa tai jalka poikki.”

Erotessa yksin jääminen ei näin ollen pelottanut. Tiesin selviäväni, tuli mitä tuli.

Hei rakas

Viestittelin poikaystäväni kanssa sen, minkä jaksoin ja pystyin. Valittelin, kun oikein mitään ei jaksaisi, kipulääkkeet eivät auta ja tytöt tarvitsisivat kuitenkin huomiota.

Illalla makasin jo sängyssä ja yritin saada kivusta huolimatta unen päästä kiinni, kun poikaystäväni laittoi minulle ääniviestin. Hän kertoi työvuoronsa loppuneen jo ja että hän voisi tulla yöksi luokseni. Häkellyin jo tästä. En tietenkään kieltäytynyt, kerta pääsen kainaloon nukkumaan.

Aamulla poikaystäväni nousi tyttöjeni kanssa ylös ja minä sain käskyn niin häneltä, kuin lapsiltakin jäädä sänkyyn vielä lepäämään, koska päätäni särki yhä. Poikaystäväni jaksoi viihdyttää ja huolehtia tytöistä aina siihen asti, että hänen piti lähteä töihin. En muista, milloin minua ei olisi herätetty aamulla tyttöjen toimesta ja kärtetty aamupalaa ja seuraa.

Minulle tämä maailma, jossa joku haluaa ihan vapaaehtoisesti auttaa, pyytämättä tai tappelematta, on todella vieras. Kontrasti entiseen on niin iso, että olen edelleen aivan häkeltynyt. Vielä enemmän minua hämmästyttää se, että joku on huolissaan minusta. Olen niin tottunut siihen ettei kumppaniani kiinnosta minun hyvinvointini, että tällainen huomioiminen tuntuu hämmentävältä. Tämä saa minut miettimään jälleen sitä, mitä kaikkea olen sallinut ja sietänyt.

Kaikkein eniten ihmettelen sitä, miten minulla on voinut käydä tällainen tuuri ja olen saanut tuon kyseisen ihmisen elämääni. Siitäkin huolimatta, että deittaillessa julistin etten ainakaan aikoisi tyytyä mihihinkään vähempään. Siitä huolimatta tuntuu uskomattomalta, että oikeasti löysin sellaisen ihmisen. Olen joka päivä aivan äärimmäisen kiitollinen hänestä. Koen olevani todella onnekas.

Kyllä tinderkokeilu kannatti. 😀 Ajatella, että ilman sitä, emme olisi välttämättä vaihtaneet sanaakaan keskenämme, vaikka matchasimmekin Tinderissä. En voi sanoa muuta, kuin että Tinderissä kannattaa olla myös itse aktiivinen. Ei se tarvitse kuin sen yhden oikean matchin.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals

LUE MYÖS

Koska esitellä uusi kumppani lapsille

Miten tapasin poikaystäväni

Kuvia viikonlopulta

Ensitreffien asu

Tinderkokeilu kannatti sillä seurustelen nyt

Se olisi viimein maaliskuu ja tästä alkaa kevät. Aurinko tuntuu viimein oikeasti lämmittävän, kaikesta lumesta huolimatta. Itsellä on ainakin jo kevättä rinnassa ja mielessä. Eikä pelkästään edes melko tuoreen poikaystäväni vuoksi, vaan siksi että tästä alkaa oikeasti kevät. Kyseessä on ihan ehdoton lempi vuodenaikani. Kun kaikki kesän kiva on vielä edessä päin ja luonto herää pikku hiljaa eloon, sekä kukoistukseen talven jäljiltä.

Joka kevät innostun myös entistä enemmän vaaleanpunaisesta. Kyseistä väriä on alkanut näkyä vaatekaapissani entistä enemmän harkittuina pilkahduksina.

Vaaleanpunaista kevään kunniaksi

Pidän erityisesti vaaleanpunaisista asusteista. Kuten pipoista, laukuista, aurinkolaseista ja korvakoruista. Niitä minulla on ollut jo pidemmän aikaa. Vaatteissa vaaleanpunaista on harkitummin. Sitä löytyy lähinnä kukkamekoistani. Niiden lisäksi minulla on vain pari vaaleanpunaista paitaa.

Nuo vaaleanpunaiset aurinkolasit hankin nimen omaan ensi kesää ajatellen. Minulla on itsestäni visio kivassa mekossa, farkkutakissa ja näissä aurinkolaseissa terassilla. Sitä odotellessa.

Näissä kuvissa minulla on päällä tuollaiset lahkeista hieman levenevät farkut. Kuljin tällaisissa koko teini-ikäni ja kävin äidin kanssa läpi huutoitku tappeluita, jos hän yritti tarjota minulle käytettäväksi esimerkiksi pillifarkkuja. Näiden pukeminen lennätti minut muistoissa suoraan takaisin kolmetoistavuotiaaksi. Mieleen nousee jos jonkinlaisia muistoja yläasteelta.

Nyt nämä ovat ihan kivaa vaihtelua pillifarkkujen ja mom jeansien kaveriksi.

Näissä kuvissa on minusta jo keväinen fiilis, siitä huolimatta, että minulla on päällä villasekoitetakkini, kaulahuivi ja paksu pipo. Kohta saa käyttää kukkamekkoja vaikka joka päivä.

Päivän asu

Puuteritakki H&M

Neule H&M

Farkut H&M

Pipo H&M

Huivi H&M

Laukku ZADAA second hand

Converset ZADAA second hand

Korvakorut VORSSA INK

Kevättä odotellessa!

-Jenni

KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals

LUE MYÖS

Vihreä neulepusero, jossa olen käytännössä asunut

Laventelin värinen hame

Pastellivärejä

Ensitreffien asu

Teddytakki ja hieman kuulumisia