Kuulumisia
0Hei ja terveisiä täältä useamman päivän kirjoitusvapailta. Tässä kävi sillä tavalla perinteisesti, että kirjoittaminen jää, kun olen iltavuoroissa. Olen iltaisin niin väsynyt, että en jaksa kirjoittaa ja aamut taas tuppaavat olemaan sellaista sähläystä, että kirjoittaminen on silloin vaikeaa. Ehkä minun pitäisi opetella ajastamaan enemmän postauksia, niin ei tulisi tällaisia pitkiä taukoja.
Kuulumisia
Mutta asiaan. En ole hetkeen kertonut teille meidän kuulumisia. Kuten voitte arvata, arki tuntuu tällä hetkellä melko kiireiseltä, kun teen harjoitteluani sairaalassa. Harjoittelujakso on ollut aivan äärimmäisen mielenkiintoinen. Olen melko vaativalla osastolla ja se vaatii oman veronsa. Toki sellainen osasto tarjoaa todella mielenkiintoisen ja upean oppimisympäristön. Olen saanut näinä viikkoina ensinnäksin varmuutta omaan tekemiseen ja teoria, sekä käytäntö yhdistyvät todella hyvin. Harmittaa jo, että harjoittelu on kohta loppu.
Vaikka teen opiskelijana vain seitsemän tunnin päivää, niin silti tuntuu siltä kuin päivästä loppuisivat tunnit kesken. Toki tällä hetkellä matka harjoittelupaikalle on melkoinen, joten seitsemän tunnin päivään voi lisätä yli kaksi tuntia matkoja. Joten kyllähän siinä kertyy päivälle työtunteja. Illat menevät sitä vastoin yhdessä hujauksessa. Ennen kuin huomaankaan, pitää mennä jo nukkumaan, jotta jaksaa aamulla nousta ylös. Kieltämättä odotan sitä, että saan palata takaisin opiskelujen pariin.
Minulla on nyt ollut useamman päivän sellainen alakuloinen olo. En varsinaisesti tiedä, mihin alakulo liittyy. Mahdollisesti osittain deittailu vitutukseeni, mutta ehkä osittain myös kokemaani yksinäisyyteen. Tästä jälkimmäisestä kirjoitan myös ihan oman postauksensa, koska, ilmeisesti sinkkujen kokema yksinäisyys on paljon isompi ilmiö, kuin vain omakohtainen kokemukseni. Tosin, minulla kirkastuvat päivät ja aurinko vaikuttavat suoraan positiivisella tavalla myös mielialaan. Nämä pari aurinkoista päivää, ovat saaneet mielialani selkeästi kohoamaan.
Huomenna aloitetaan vapun vietto. Minulle se tarkoittaa tänä vuonna sitä, että lapset lähtevät toiseen kotiin juhlapyhää viettämään ja minä juhlin itsekseni. Tällä kertaa en juhli täysin yksin, sillä olen sopinut vapputreffit kivan tyypin kanssa, jonka seurassa tiedän viihtyväni. En ehkä suosittele juhlapyhätreffejä ensitereffeiksi, siltä varalta, että treffikumppanin kanssa ei synkkaakaan livenä. Olisi ikävää, jos koko juhlapyhän vietto olisi tietyllä tapaa ihmisen varassa, jota ei tunne. Minä olen tavannut tätä tyyppiä jo pari kertaa ja tiedän, että nautin hänen seurastaan. Meille tulee varmasti ihana vappu yhdessä.
Minulla on tällä hetkellä mielessä useampikin postausidea, joten toivon, että saan taas kirjoittamisen syrjästä kiinni tämän hiljaiselon jälkeen.
Ihanaa vappua!
-Jenni
Lue myös
Tunnen olevani sinkkuäiti kun…
Seuraa myös
Kivinokan ranta – Retkellä lasten kanssa
Tehtiin vapaapäivinä lasten kanssa retki Helsingin Kivinokkaan, joka oli itselle ihan vierasta aluetta. Paljon oli siitä kyllä kuullut pelkkää hyvää. Niinpä lähdettiin minien kanssa kävelemään. Ja meille tuttuun tapaan, retkievääksi valikoitui tälläkin kertaa pulla tai tällä kertaa munkki. Syötiin hyvin ennen retkeä, joten sen isompia eväitä ei tarvittu. Lapseni tulevat todennäköisesit muistamaan retket aina sen perusteella, mikä pulla kullakin reissulla on syöty. Kivinokalla syötiin siis munkkia.
Retkeily on meidän tapa liikkua ja viettää aikaa yhdessä
Me tykätään retkeillä tyttöjen kanssa ja ollaan tehty sitä kuluneena vuonna melko usein ja se on aina yhtä kivaa. Tälle keväälle on suunnitteilla ainakin retki Vanhankaupungin koskelle, Lammassaareen ja sitten pitäisi tehdä vielä keväinen kukkakierros. Tällä hetkellä me kuljetaan vielä kuopuksen kanssa rattailla, vaikka hän jaksaakin kävellä jo pitkiäkin matkoja. Ehkä ensi kesän retket tehdään jo ilman rattaita.
Nämä retket on ehdottomasti meille sellainen oma ja hyvä tapa viettää aikaa yhdessä ja liikkua. Haluan opettaa tyttöjä arvostamaan luontoa, kuten minä sitä rakastan. Toivon, että tytötkin lähtisivät etsimään voimaa, lohtua ja energiaa luonnosta. Minä aion ehdottomasti elvyttää taas omat luontoaamupalaretkeni nyt, kun kevät on taas edennyt. Joku vapaa aamu, vien tytöt aamupalalle tuonne läheiselle rannalle.
Kivinokka
Me käveltiin Kivinokalle Kulosaaren kautta ja takaisin tultiin Herttoniemen kautta. Tytöt ihastelivat siirtolapuutarhan pieniä mökkejä ja minä haaveilin, että joskus olisi ihanaa hankkia oma pikkumökki Kivinokasta. Ja kun sanon joskus, niin todella tarkoitan joskus hamassa tulevaisuudessa. Minun tulevina vuosinani on tiedossa paljon opiskelua, joten keskityn nyt siihen.
Koska alue ei ollut yhtään tuttu, niin jouduttiin pari kertaa kääntymään toiseen suuntaan, mutta löydettiin lopulta tiemme Kivinokan rantaan. Nähtiin matkalla myös peuroja. Ja minun kumpikin lapseni huusi ne nähdessään; “Poroja.” Siinä me sitten keskusteltiin, että mitä eroa on peuroilla ja poroilla.
Kivinokan ranta oli todella kiva. Tykkäsin kontrastista, että oltiin lähellä luontoa ja samalla vastarannalla näkyy Kalasataman korkeat tornit. Löydettiin kalliolta sopiva paikka munkkien syöntiin ja nautittiin siinä auringosta. Elämä tuntui siinä hetkessä aivan ihanalta. Tytöt kävelivät kallioilta ja kävivät kokeilemassa vettä käsillä. Ilma oli juuri sopiva. Aurinko lämmitti, mutta aavistuksen viileä tuuli piti huolen siitä ettei ollut liian kuumaa takit päällä.
Munkkien jälkeen lähdettiin kävelemään takaisin ja nähtiin matkalla lisää peuroja. Ja edelleen ne olivat tyttöjen mielestä poroja. Onneksi biologia ei ole tulevaisuudessa täysin minun vastuullani, kun tämä tuntuu menevän vielä aavistuksen heikosti.
Kivinokka on kiva kohde lasten kanssa retkille. Suosittelen lämpimästi. Mekin palataan varmasti tutkimaan sitä vielä uudestaan. Nyt me käveltiin vasta rantaan ja takaisin. Googlasin vähän, niin meillä jäi vielä vaikka mitä näkemättä, joten se on hyvä syy palata uudelle retkelle.
Tänään minä valmistaudun uuteen iltavuoroon sairaalassa. Hieman ahdistaa se, että viime viikko meni aivan penkin alle sairastumisien vuoksi, mutta onneksi minulla on todella hyvät ohjaajat ja sain ottaa jo vähän vetovastuuta viimeisessä vuorossa. Kyllä se siitä. Onneksi näyttöön on vielä hetki aikaa.
-Jenni.