Me käytiin tällä viikolla ensimmäistä kertaa uudessa kodissa tyttöjen kanssa. Saimme siis vuokra-asunnon kaupungilta. Helsingin vuokra-asunnoissa on vähän se periaate, että se on otettava, joka ensimmäisenä vapautuu tai hakemus raukeaa. Näin ollen otin asunnon sokkona, koska me tarvitsimme lisää tilaa. Näin ollen, koska olen tarkka asioiden ulkonäöstä, olen nähnyt painajaisia siitä, mitä on ollut luvassa. Mielessä on pyörinyt muun muassa myrkynvihreät seinät, sekä sinapinkeltainen muovilattia. Asunto oli kuitenkin todella ihana ja viihtyisä.

Nyt odotan innolla sitä, että saadaan kannettua tavarat vanhasta kodista uuteen. Haluan päästä jo asettumaan taloksi. Rakastan muutossa sitä tavaroiden purkamista ja järjestelemistä paikoilleen. Sitä, kun miettii mikä tulee mihinkin. Tämä pakkaaminen ja karsiminen ei ole niinkään oma juttuni. Mutta teen sen mieluummin tässä, kuin toisessa päässä.

Sisustusmopo on sen sijaan karannut täysin käsistä. Olen selannut tuntitolkulla läpi erilaisia säilytysratkaisuja, valaisimia, ruokapöytiä ja valaisimia. Uuden kodin sisustus ei rakennu kertarykäyksellä, vaan pikkuhiljaa, kuten tämäkin. Mutta uuden kodin hankinnat alkavat hiljalleen selkeytyä. Seuraavaksi ne pitäisi laittaa tärkeysjärjestykseen.

LUE MYÖS: Muutto haikeutta & iloakin

Tämän postauksen ei ollut tarkoitus olla erityisen syvällinen. Halusin vain tulla kertomaan terveisiä ja fiiliksiä muuttokaaoksen keskeltä. Kunhan tämä tilanne helpottaa, postaustahtinikin tiivistyy taas. Koettakaa jaksaa hetki.

LUE MYÖS: Ihan sekaisin ku seinäkello

Kuten sanoin, kurssi kestää viisi viikkoa ja jokaiselle viikolle on oma teemansa. Ensimmäisellä viikolla käsitellään yleisesti tunnelukkoja. Mistä ne syntyvät yms. Toisella viikolla mennään lapsuuteen ja puhutaan sopeutumiskäyttäytymismallista. Toisella viikolla on myös kurssin eka puhelu Helkan kanssa. Kolmannella viikolla pureudutaan laajemmin eri tunnelukkoihin. Tämä oli itselleni se oikeasti rankka viikko. Jotenkin kun niitä omia epävarmuuksia ja kipukohtia sorkittiin, se laukaisi minussa todella voimakkaita tunteita. Neljännellä viikolla perehdyttiin tunnelukkotyöskentelyyn ja muutamaan omaan, itse valittuun tunnelukkoon. Tällä viikolla tulee myös Helkan toinen puhelu. Viidennellä viikolla aiheena oli tunnelukot parisuhteessa. Sillä fakta on, että käsittelemättömät tunnelukot ja sopeutumiskäyttäytyminen kuljettavat yleensä vääjäämättä kohti eroa.

Sitten, moni kysyy Helkalta, mitä hyötyä tällaisesta kurssista on? Helka kertoi, että näitä hyötyjä on kaksi. Enssinäkin se, että oppii tunnistamaan oman sopeutumiskäyttäytymismallinsa, auttaa ymmärtämään mihin asioihin kiinnittää huomiota uudessa ihmisessä. Minä olen sopeutumiskäyttäytymiseltäni miellyttäjä, joten etsin luonnostani dominoivia, karismaattisia miehiä, joiden kanssa pääsen toteuttamaan sitä miellyttämisen mallia. Ja miksi tämä on paha, koska ihmistä rupeaa aina ärsyttämään se oma sopeutumiskäyttäytyminen ja jossain vaiheessa sitä alkaa kapinoimaan sitä omaa käytösmallia vastaan.

Toinen kurssin hyöty on se, että oppii tunnitamaan sen oman tunnelukkokäyttäytymisensä. Eli milloin tunnelukko on päällä ja ihminen toimii sen trauman mukaan. Minä esimerkiksi päätän suhteet ennen kuin ne alkavatkaan, koska pelkään sitä hylätyksi tulemista. Ja minun on esimerkiksi todella vaikea keskittyä yhteen ihmiseen kerrallaan, koska jos toinen hylkää, en ainakaan jää ykisin. Näin ollen voin työstää juuri tätä käyttäytymistä.

Henkilökohtaisesti, en voi kuin suositella kurssia lämpimästi. Ainoa harmistus oli, että se oli niin nopeasti ohi. Olisin opiskellut mielelläni vielä vähän lisää näistä asioista. Kiitos Helka tästä yhteityö mahdollisuudesta.