Meillä on viikonloppuna pienet Pomp de Lux kutsut, joihin olen kutsunut muutaman ystäväni ihastelemaan AW19 mallistoa. Ja jotain pientä heille pitäisi tarjoilla. Yksi juttu, jonka olen viime vuosina oppinut, on se etten yksinkertaisesti ole samanlainen pullantuoksuinen kotiäiti kuin omani. Kun meille tuli vieraita ollessani lapsi, kahvipöydässä oli A I N A vähintään itse tehtyjä pullia tai mokkapaloja. Nykyään äiti pyöräyttää käden käänteessä juustokakun pahimpaan hätään. Kun tiedossa oli jotain suunniteltua, kakkuja oli kaksi (tai jopa kolme), sen lisäksi pullaa, piirakkaa ja paria eri suolaista vaihtoehtoa.

Yritin vuosia pyrkiä samaan. Halusin olla täydellinen, pullalta tuoksuva emäntä, joka kestitsee vieraita tuosta noin vain, ilman hikipisaraakaan. Yleensä sillä seurauksella, että olin aivan loppu ja leivokset olivat jostain kohtaan kärsineitä, kun kärsivällisyyteni ei ollut riittänyt missään loppuun asti. Olen oppinut, että vähempikin riittää.

Nykyisin mietin heti, missä kohtaa aita on riittävän matala. Kun saan kotiin kahviseuraa, käyn jossain kivassa ruokakaupassa (esim. Herkku) hakemassa, jotain helppoa hyvää kahvin kanssa. Kuvissa näkyy Herkusta ostettuja croisantteja, voi-briossileipää, sekä Herkun kokkien valmiiksi tekemä mansikkarahka. Minun tehtäväkseni jäi lusikoida rahka laseihin, pestä ja pilkkoa päälle marjoja. Croisanttien ja leipien kaveriksi pilkoin kasviksia ja avasin tuorejuuston. Katoin kauniisti ja asettelin maljakkoon tuoreita kukkia. Sain kahvikaverilta kiitosta ja kehuja, vaikka tunnustin auliisti etten ollut tehnyt rahkaa itse.

Isompiin kesteihin leivon kyllä. Nautin leipomisesta tiettyyn pisteeseen asti. Ja haluan ehdottomasti äitinä leipoa tyttärilleni syntymäpäiväkakut. Vaikka panda-kakku ei sitten olisikaan se eläintarhan kaunein yksilö. Olen leipoessa kuitenkin luvannut pysyä mahdollisimman yksinkertaisissa resepteissä. Juustokakut ovat bravuureitani ja koen ettei niissä vain voi mennä pieleen. Mutta osaan minä muutakin. Lisään postaukseen muuten pienen listan helpoista tarjottavista, jotka sopisivat esimerkiksi vaatekutsuille tai vaikka syntymäpäiville.

• Juustokakut
• Browniet
• Piirakat (suolaiset ja makeat)
• Täytetyt croisantit (esim. tomaatti-mozzarella)
• Täytetyt voileivät (esim. tonnikala-sweet chili sandwichit)
• Coctailpalat
• Tapakset
• Suklaata
• Keksit
• Dippikasvikset ja hummus

Ajattelin valmistaa viikonloppuna muutaman helpon jutun, kuten täytetyt croisantit, kala- ja sitruunapiiraan. Täydennän näitä dippivihanneksilla ja hedelmillä, sekä marjoilla. Uskon, että näillä päästään jo pitkälle.

Muuten, Pomp de Luxin AW19 mallisto julkaistaan tänään maanantaina. Kutsumyyntikausi alkaa torstaina 29.8 ja verkkokauppa aukeaa 2.9. Meidän kutsut ovat viikonloppuna ja mallistoa tulee esittelemään meille Milja. Olen viestitellyt hänen kanssaan jo kevään kaudesta asti ja odotan innolla tulevaa. Miljalta saa ihanaa palvelua ja hän jopa teki minulle tilin Pompin nettikauppaan, jotta kaikki etuudet tulisivat varmasti oikein. Ihanaa sitoutumista. Arvostan.

Taas on yksi viikko hurahtanut menemään. Aika menee niin nopeasti, että välillä sitä ei ehdi edes tajuamaan. Tämä viikko on ollut töissäkin todella hektinen, mikä edes auttaa nopeaa ajankulua. Sen lisäksi täällä blogin puolella on myös tapahtunut isoja asioita. Eikä tämä ole mitenkään huono juttu. Tämä on arkea.

Toivottavasti teidän viikkonne on sujunut hyvin. Tässä on menneen viikon Viikkokatsaus.

Tämä oli ensimmäinen päivä, kun tytöt saivat laittaa uudet sadehaalarit hoitoon. Päätin helpottaa meidän syksyn kuravaaterumbaa näillä. Löysin haalarit Jollyroomin kesäaleista. Pikkusiskolle vaaleanpunaisena ja isosiskolle hänen suosikissaan, leopardikuosissa. Mieheni vei tytöt aamulla hoitoon ja minä lähdin töihin. Töiden jälkeen lähdin hakemaan tyttöjä ja päätettiin kävellä rannan kautta kotiin. Pikkusiskokin kävelee koko ajan enemmän ja enemmän. Rattailla matkustaminen on hänen mielestään koko ajan ikävämpää ja ikävämpää. Käveleminen sen sijaan on ihanaa. Yritetään tietysti antaa hänen kävellä mahdollisimman paljon. Odotan itse asiassa jo kovasti sitä, että pääsemme rattaista eroon.

Viikon paras kirppislöytö: Nämä tehtiin jo aiemmin, mutta ne saapuivat tällä viikolla postissa. Nimittäin vino pino hyväkuntoisia vaatteita meidän esikoiselle. Esittelen nämä kunnolla myöhemmin.

Viikon paras lapsijuttu: Työkaverini oli siivonnut laatikoitaan ja toi minulle koruja, tytöille annettaviksi. Tytöthän olivat aivan haltioissaan uusista, kimaltavista koruista. Minulla on oikeasti maailman parhaat työkaverit.

Tänä aamuna meillä oli kuopuksen neuvola. Aamulla puin tytöt ja vein esikoisen hoitoon. Käveltiin pikkusiskon kanssa hoitajan kodilta kaupan kautta neuvolaan. B oli kasvanut reilussa puolessa vuodessa yhdeksän senttiä. Hän on hieman ikäänsä edellä kehityksessä. Mikä on varmasti puhtaasti sen ansiota, että hän yrittää kovasti pysyä isosiskonsa perässä. Neuvolan jälkeen vein kuopuksen hoitoon ja palasin kotiin. Tämä päivä minulla meni valehtelematta melkein kokonaan blogin uuden pohjan ja kaiken hienosäädön kanssa. Onneksi olin varannut urakkaa varten kahvia ja suklaata. Ne tulivat tarpeeseen. Välillä meinasi itku tulla. Tuntia ennen tyttöjen hakua, päätin lähteä lenkille tuulettamaan päätä koneella istumisen jälkeen. Mikä tuli tarpeeseen.

Viikon paras elokuva: Passengers. Sci-fi elokuvat kiehtovat ja tämä oli todella hyvä.

Viikon itkettävin elokuva: Takaisin lähtöpisteeseen. Se kertoo pariskunnasta, jonka vauva kuolee juuri ennen laskettua aikaa. Itkin suurimman osan elokuvaa ja mietin, kuinka onnekas olen lopulta saanut olla. Elokuva on ihana, mutta surullinen.

Tänään tytöt olivat uudessa varahoitopaikassa, kun meidän perhepäivähoitaja oli vapaalla. Kumpikin meni hoitoon todella reippaasti ja tyytyväisenä. Päivän päätteeksi perhepäivähoitaja päivitteli, kuinka reippaat tyttäret meillä onkaan. Päivä oli sujunut itkuitta ja ikävöimättä. Illalla, kun olisi pitänyt mennä nukkumaan, esikoiselle iski kuitenkin kriisi. Hän kipitti vähän väliä sängystä olohuoneeseen miettien muun muassa sitä, minkä mekon hän pukee syntymäpäivillään ja minkälaisen kakun hän haluaa. Neidin syntymäpäivät ovat siis joulukuussa. En oikein tiennyt, miten tähän kolmevuotiaan akuuttiin kriisiin olisi pitänyt suhtautua.

Viikon isoin blogiin liittyvä juttu: Lähdin Kaksplussalta ja muutin uudelle alustalle. Toki muuttoa on valmisteltu pidemmän aikaa, kuten lähtöänikin. Kaksplussalla olo oli ihanaa, mutta kuten lapsenikin, blogini kasvoi ulos vauva-ajasta ja koin ettei meidän lukijakuntamme enää kohdanneet.

Viikon toinen iso blogijuttu: Täysin huomaamattani, blogini täytti neljä vuotta. Huomasin syntymäpäivän, vasta pari päivää myöhässä. Kiitos jokaiselle teille, jotka olette kulkeneet tähän asti matkassani. Arvostan teistä jokaista aivan valtavasti.

Olin menossa iltavuoroon ja ajattelin olla oikein ahkera aamupäivällä ennen vuoron alkua. Minulla oli tarkka suunnitelma sen suhteen, mitä aioin kirjoittaa. Vanha tietokoneen rotiskoni ei ollut samaa mieltä asiasta, vaan päätti ettei toimisi enää ennen uutta ohjelmistopäivitystä. Kirjoittamisen sijaan ei auttanut muu, kuin valokuvata. Ainakin sain edistettyä projektejani jotenkin. Töissä työvuoro sai todella lennokkaan lähdön ja minä oikeastaan ravasin asukkaalta toiselle vuoron alusta loppuun.

Viikon paras äitijuttu: Fazerin Valko-maitosuklaata saa pieninä levyinä. Kyseinen patukka on lempparini ja nyt minun ei tarvitse raahata nippua patukoita kotiin, vaan voin ostaa pienen levyn, kun sitä tekee mieli.

Viikon paras kasvijuttu: Kuistin kautta-blogin Heidi innosti minua tutkimaan tienvarsia ja kannoinkin yhtenä päivänä kotiin heiniä ja pujoa. Lisäsin luonnosta poimimani kasvit maljakoihin the Floral Societyltä tilattujen kukkien kanssa.

Tänään Helsingissä oli suoranainen vedenpaisumus. Olin pikkuhousuja myöten märkä vietyäni tytöt hoitoon. Me olimme sopineet tälle päivälle alustavasti lenkin Iinan kanssa, mutta vaihdoimme sen lennosta kahvitteluihin. Oli ihanaa nähdä Iinaa pitkästä aikaa ja vaihtaa kuulumisia. Vaikka luenkin aktiivisesti hänen blogiaan, on se ihan erilaista vaihtaa kuulumisia kasvotusten. Samoin, saatoin purkaa hänelle omaa sydäntäni ja murheitani. Illaksi menin taas töihin, mutta sitä ennen ehdin vähän kirjoittaakin.