Elokuun viimeisiä päiviä viedään, vaikka ei siltä tunnukaan. Nämä mahdollisesti viimeiset lämpimät päivät ovat kyllä olleet niin tervetulleita ettei tosikaan. Laitettiin tytöille illaksi taas allas tuohon terassille. Neidit olisivat viihtyneet vedessä monta tuntia, mutta heidät oli pakko hätyyttää sieltä nukkumaan.

Useammassa blogissa on kiertänyt tällainen Minun kesäni-haaste, joka on alunperin lähtöisin Curiouser & Curiouser-blogista. Ajattelin heti, että tämä olisi kiva tapa tiivistää blogiin mennyt kesä.

Olen jo pitkään halunnut kirjoittaa ajatuksiani second hand shoppailusta ja kirppiksistä. Kun sain lukijalta kiitosta siitä, miten nostan usein esille tekemiäni löytöjä, sain pontta kirjoittaa tekstin.

Itselläni on ollut jo vuosia hyvin ristiriitainen olo kirppiksistä. Ihailen avoimesti muiden löytöjä ja olen haaveillut siitä, että minustakin tulisi sellainen kirppishaukka. Mutta sen sijaan perinteiset kirpputorit saavat minussa aikaan hengenahdistusta. En tiedä mitään niin ikävää, kuin sekalaisten nukkavierujen vaatteiden selailun pölyltä haisevassa tilassa. Kaiken lisäksi, vaikka kuinka pengon, niin en löydä mitään kivaa. Facebook-kirppikset ja kierrätysryhmät tuntuvat puolestaan sekavilta av ja yv systeemeineen. Toisekseen inhoan kaiken maailman huutokauppoja. Ei ole yhtään minun juttu kytätä meneekö tarjoukseni läpi vai ei. Vaatteiden ostaminen ei saisi mennä suorittamiseksi. Haluan tietää kuinka paljon maksan. Haluan maksaasen heti ja haluan saada tuotteeni sitä vastaan.

Esikoisen ollessa vauva ja itseasiassa raskausaikana, minä päätin, että nyt minusta tulee se kirppishaukka. Ostin todella paljon vaatteita käytettynä ja ystäväni vei minut kirppiskierrokselle. Tästä seurasi lopulta se, että julistin jo hetken aikaa luovuttaneeni kirppisten suhteen ja ettei se vain ole minun juttuni.

Lähtökohdat eivät ole olleet kovin kummoisia. Sitten tutustuin ensimmäistä kertaa Zadaan sovellukseen.

Zadaa mullisti täysin oman kokemukseni second hand shoppailusta. Ensimmäistä kertaa koin tuotteiden selaamisen helpoksi ja koin löytäväni oikeasti hyviä tuotteita. Aiemmin olin ostanut monta täyttä sutta, mikä oli omalta osaltaan syönyt suhdettani käytettyjä tavaroita kohtaan. Zadaassa vain toimi kaikki ja se teki ostamisesta helppoa.

Nyt hiljalleen olen löytänyt myös Instagram-kirppikset, jotka ovat ikään kuin Facebook-kirppisten pikkusiskoja. Koen ne selkeämmiksi, kun yhdellä tilillä on vain yksi myyjä. Kun löytää saman henkiset ihmiset, oman näköisten tuotteiden ostaminen helpottuu. Onnistuin tässä juuri bongaamaan meidän esikoiselle vinon pinon kivoja vaatteita seuraavassa koossa juuri Instagramin kautta. Lastenvaatteiden löytäminen ilahduttaa eniten, sillä pienet lapset kasvat todella nopeasti. Esikoisen vaatevarastoa saisi olla koko ajan uudistamassa. Näin ollen lastenvaatteiden käyttöikä yhdellä lapsella on todella lyhyt. Näin ollen kaikki tavat kierrättää vaatteet ovat enemmän, kuin tervetulleita. Parasta on tietysti, jos kierrättämällä joku toinen ilahtuu vanhasta vaatteesta.

Sen lisäksi, että arvostan tuotteiden helppoa selailua, rakastan sitä, kun paketti toimitetaan minulle lähimpään postiin. En halua käyttää vähää vapaa-aikaani siihen, että lähden noutamaan pakettia mistään, mikä vaatii metro tai bussimatkaa. Näin kahdesta syystä. Olen tässä asiassa laiska ja toisekseen tarkka omasta ajastani. Postiin kävely menee vielä hyötyliikuntana. Voin tehdä sen samalla reissulla, kun olen vienyt tytöt hoitoon.

Jonkin verran metsästän merkkivaatteita kirpputoreilta. Olen äärimmäisen tarkka vaatteiden kunnosta ja hinnasta. En osta merkkivaatetta merkin vuoksi, kuten olette varmasti jo huomanneet. Minulle vaatteen tyyli ja ulkonäkö painavat vaakakupissa merkkiä enemmän. Pidän siististä ilmeestä, joten ostan vaatteita joiden kunto on vähintään hyvä. Tärkeintä on kuitenkin tyyli. Olen löytänyt oman tyylini niin sisustamisen, kuin lastenvaatteidenkin saralla (kriiseilen omien vaatteiden kanssa). Toki nykyisin mietimme esikoisen kanssa paljon yhdessä sitä, millaisista vaatteista hän pitää ja hän haluaa käyttää. En paneudu tähän sen enempää, sillä ajattelin kirjoittaa myöhemmin syvemmin lapsen oman tyylin kehityksestä.

Sitten puhutaan siitä, miksi olen niin pitkään kokenut kirppisshoppailun niin vastenmielisenä. Olen ennenkin puhunut siitä, miten puhkikuluneiden legginssien hinta voi olla kaksikymppiä. Tuntuu, että Suomessa on hyvin vahvassa käsitys siitä ettei tavara koskaan tule tiensä päähän. Eikä tämä ole vain kirppiksillä näkyvä ilmiö. Elän ihmisen kanssa, joka ei heittäisi mitään rikkinäistäkään pois. En tiedä, miltä lama-ajalta tämä ajatusmalli on, mutta se saa minussa aikaa vahvan vastareaktion. Joskus toisen roska on toisen aarre, mutta on myös hetkiä kun roska on ihan vaan roska.

Suomessa esimerkiksi vaatteiden kierrätys on tehty äärimmäisen helpoksi. Hyväkuntoisille vaatteille, joilla on vielä käyttöikää on kymmeniä paikkoja, vaikka ei jaksaisi itse myydä niitä eteenpäin. Sen lisäksi moni vaatekauppa kerää myös rikkinäisiä vaatteita, jotka lähtevät keskuksiin, joissa niistä kerätään kuidut talteen uusia kankaita varten. Tiedän, että ainkin Kapp Ahl ja Newbien liikkeet ovat tällaisia vaatteita vastaan. Eikä niiden paikka ole kirpputoreilla.

Eikä varsinkaan sen tyhjän Pringles-purkin paikka ole kirpputorilla.

Toinen kompastuskiveni on ollut vuosia se, että oman kokoisiani vaatteita on ollut esillä pienessä rekissä jossain perimmäisessä nurkassa. Sen lisäksi, oman kokemukseni mukaan, ne pluskoon vaatteet ovat olleet lähes poikkeuksetta aivan puhki kuluneita. Se ei houkuta ostamaan.

Yksi second hand muoto, jota olen rakastanut vuosia, ovat antikvariaatit. Kun pitää nimenomaan old school fantasiakirjallisuudesta, ainoa ostopaikka on antikvariaatti. Kun vuosia sitten onnistuin vielä löytämään fantasiakirjallisuuteen erikoistuneen ketjun, olin haltioissani. Kävin suosikkipaikoissani melkein viikoittaan (lapsettomana oli aikaa). Kirjat olivat aina hyväkuntoisia. Lisäksi pystyin jättämään liikkeeseen pyynnön ilmoittaa minulle, kun etsimäni kirja löytäisi tiensä heidän valikoimiinsa. Niin onnistuin löytämään pari puuttuvaa palasta kokoelmaani. Parasta olivat kuitenkin keskustelut, joita kävin myyjien kanssa.

Jotain vastaavaa toivoisin myös muuhun second hand shoppailuun. Kaipaan fiilistä, helppoutta, ehkä erikoistumista. Lastenvaatekirppikset ovat kovassa nosteessa vahempien keskuudessa. Oma suosikkini on Ipanainen, joka on niin paljon muutakin, kuin pelkkä kirpputori. Mutta ei tämän tarvitse olla vain lastevaatteiden juttu. Minä voisin henkilökohtaisesti kaivata esimerkiksi nimenomaan plussakokoisiin vaatteisiin erikoistunutta second hand-liikettä. Laadukkaita lifestylehenkisiä second hand liikkeitä löytyy jo Helsingistä. Näitä on ainakin Relove, jolla on liikkeet Töölössä ja Fredalla, sekä PréPórte.

Second hand shoppailu on ehdottomasti tulevaisuuden juttu ja usko meidän elävän tässä jonkinlaista murrosvaihetta. Zadaa oli minulle käänteen tekevä sovellus, mutta vastaavanlaisia nettikirppiksiä on muitakin. Erään toisen sisustusintoilijan kanssa, juteltiin siitä, kun jokut tekisi vastaavanlaisen sovelluksen sisustustuotteille. Ryhdyttäisiin hommiin muuten itse, mutta kun pelkkä koodaaminen maksaa aivan älyttömästi.

Olisi kiva kuulla teidän kirppis- ja second hand kokemuksianne. Kertokaa nyt, kun sain viimein säädettyä kommentoinnin kuntoon.