Onko siellä ruudun takana muita, jotka eivät vain voi ymmärtää tätä vallitsevaa korianterivillitystä ja joiden suussa koko rehu maistuu aivan saippualta? Minä en voi sietää korianteria. Ihan sama kuin käsisaippuaa söisi. Yritin hetken aikaa totuttautua makuun, mutta se vain maistui suussani niin ylivoimaisen pahalta, että päätin pistää pannaan koko korianterin. Se on vain helpommin sanottu, kuin tehty nykypäivänä. Kaikessa tuntuu olevan nykyään korianteria. 

Mietin muutamaan kertaan, miten on mahdollista, että joku voi pitää korianterista. Miten on mahdollista, että niin moni suorastaan rakastaa sitä. Alkukesästä selvitin tämän mysteerin. Oletko kuullut korianteri-geenistä? Minäkään en tiennyt vielä hetki sitten, mitä se tarkoittaa. Mutta ilmeisesti se selittää sen miksi korianteri kuvottaa minua. 

Ilmeisesti en kuitenkaan ole ainoa, joka inhoaa korianteria. Uuden tutkimuksen mukaan joka kymmenes inhoaa korianteria ja heistä jokaisen mielestä se maistuu selkeästi saippualta, kuten minulla. 

Tutkijat ovat löytäneet muunnoksen tuoksuja aistivista hajureseptoreista, joiden geeni OR6A2 oli erityisen herkkä aldehydille, joka aiheuttaa korianterin maun. Tutkijoiden mukaan noin puolella eurooppalaisista on tuplamäärä kyseistä geeniä. Heistä noin 15% aistii korianterin maussa selkeää saippuaisuutta. (Lähde MTV3 uutiset. Lue alkuperäinen artikkeli.) 

Joidenkin mukaan korianterin makuun voi tässäkin tilanteessa tottua, mutta omalle makuaistilleni korianteri on niin kuvottava etten edes halua tottua siihen. 

Tavallaan on huojentavaa ajatella, että tämä johtuu jostain selkeästä seikasta. Mutta ei se tee asiasta kovin paljoa helpompaa. Kuten sanoin, korianteri on tällä hetkellä todellinen hitti ja sitä on oikeasti joka paikassa. Olen saanut tuta sen kerran jos toisenkin ravintolassa, kun tilaamastani annoksesta nousee selkeästi esiin korianteri. Nykyään osaan jo silloin tällöin tiedustella, onko annoksessa korianteria, mutta aina en muista. En ole tottunut siihen, että joudun varomaan syömisiäni, kuten esimerkiksi allergikot. Tämän vuoksi lautaselta saattaa silloin tällöin löytyä ikäviä yllätyksiä. 

Kun kirjoitan teille tätä, olen hetki sitten saanut tytöt omiin sänkyihinsä nukkumaan ja mies on piipahtamassa läheisessä pikaruokalaketjun ravintolassa hakemassa meille iltaruokaa. Otetaan vähän omaa aikaa hamppareiden äärellä, kun ei olla nähty koko viikonloppuna. Joskus on hyvä mennä siitä, mistä aita on matalin. 

Instagramiani (@bigmamashomeblog) seuranneet tietävätkin, että sain tänäkin viikonloppuna laatuaikaa itseni kanssa. Minulla oli viikonloppuna molempina päivinä työvuorot ja mieheni joutui lähtemään viikonloppukeikalle vähän pidemmälle. Joten jouduimme sopimaan tytöille toisen mummila viikonlopun. Niinpä minä hyvästelin heidät jo perjantaiaamuna päiväkodilla, sillä olin kyseisenä päivänä iltavuorossa. 

Ajattelin kirjoittaa teille hieman kuulumisia kertomalla, miten käytin töistä jääneen vapaa-ajan. 

Nukuin neljän tunnin päikkärit. – Ajattelin lauantaina ottaa lyhyet päiväunet, kun niihin oli mahdollisuus. Aluksi ajattelin etten nukkuisi kuin tunnin, mutta heräsinkin sitten omaksi yllätyksekseni ilta kahdeksalta. 

Kokkasin ruokaa puoli kaksitoista yöllä. – Havahduin hieman ennen nukkumaan menoa siihen, etten ollut ollenkaan tajunnut laittaa ruokaa. Minulla ei olisi ollut eväitä seuraavana päivänä, jos en tekisi ruokaa heti. Onneksi jääkaapissa oli hyvin yksinkertaisen pastan ainekset. Ruoka valmistui parissa kymmenessä minuutissa. Onneksi minulla oli pohjilla ne neljän tunnin päiväunet. 

Tykitin NCIS:sää telkkarista. – Minusta on tullut näin aikuisiällä suuri rikossarjojen fani. Toistaiseksi olen pysytellyt amerikkalaisissa sarjoissa, mutta kohta pitää varmaan laajentaa pohjoismaisiinkiin. Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että ei ole Bonesin voittanutta. 

Aloin kirjoittaa aamusivuja. – Viimeisen vuoden aikana on puhuttu paljon aamusivuista, joiden kirjoittamista suositellaan erityisesti luovassa työssä oleville. Sen pitäisi poistaa kirjoittamiseen liittyviä lukkoja. Haluan kokeilla, pystyisinkö tällä tavoin oppia vielä paremmaksi kirjoittajaksi. 

Herkuttelin Ben and Jerry’s:lla. – Olen ollut hetken sitä mieltä, että jäätelö ei ole jäätelö ilman kunnollisia sattumia. Ja paras jäätelö on tähän mennessä Ben and Jerry’s. En ole pitkään aikaan syönyt sitä, mutta tänä viikonloppuna halusin herkutella.