Jokainen äiti tietää, millainen tavaravyöry tulee vauvan mukana. Siinä on vähän pakko tehdä tilaa vauvalle ja sen tavaroille. Omat tavarat saattavat joutua hetkeksi syrjään ja sinne, minne mahtuu. Varsinkin pienessä asunnossa näin käy helposti. Little E:n ensimmäiset puoli vuotta minulla ei ollut mitään selkeää paikkaa esimerkiksi koruilleni. Kuopuksen kanssa minun oli hieman helpompaa pitää kiinni pienestä omasta pukeutumistilastani.

Mustan lipaston laatikoissa ovat Little E:n vaatteet, mutta sen päällä on minun korujani, kynsilakkojani ja Laa Laa Livingin seinäristikko, jossa roikkuu aurinkolasini ja korvakorujani. Ristikko on saatu yhteistyön yhteydessä.

Minut tuntevat tietävät, että rakastan isoja statement korvakoruja. Tarttumaan oppineen ja kaikesta kiiltävästä kiinnostuneen vauvan kanssa, niiden pitäminen on tosin vähän hankalaa. Onneksi tämä vaihe ei kestä kauaa.

H&M Homen lasisessa lippaassa minulla on riipukset, rannekorut ja pienemmät nappikorvikset. Töissä ja vauvan kanssa pienemmät korvikset sopivat isoja statement koruja paremmin.

Aikaisemmin koruni olivat sellaisella simppelillä tarjottimella, mutta se oli todella epäkäytännöllinen. Pienet korvikset hukkuivat riipusten sekaan ja taapero pääsi turhan helposti niihin käsiksi. Lasinen lipas auttaa pitämään korut järjestyksessä ja

Kesän aikana olen alkanut käyttämään yhä enemmän rannekoruja. Ne ovat kivoja, rentoja ja tuovat ilmettä asuun, kuin asuun. Kiinnostaisiko teitä postaus suosikki rannekoruistani?

Toivoisin, että löytäisin jostain tähän vielä pienen peilin. Sellaisen katsetta kestävän meikkipeilin. Jos tiedätte mistä sellaisen voisi löytää, otan mielelläni vinkkejä vastaan.

Tein tuossa viimeisen työvuoron vanhassa työpaikassani. Sen piti olla alun alkaenkin sellainen välivaihe. Halusin työn, jonka avulla saisin kiinni rutiineista ja samalla mietittyä, mitä haluaisin tehdä elämälläni. Työssä oli paljon hyviä puolia. Se oli lähellä kotiani, se oli aika helppoa työtä ja se oli vakituinen. Tässä samassa työpaikassa vierähti lopulta viisi vuotta ilman, että sitä oikein huomasikaan. Toki, ehdin tässä välissä saamaan myös kaksi lasta, mutta suurin osa siitä ajasta on mennyt töitä tehden.

Siinä samalla, kun minä hoidin hommani, vakituinen työpaikka teki tehtävänsä. Toivuin ja pääsin jaloilleni masennuksen jälkeen. Sain sitä kautta itsekunnioitusta ja hiljalleen tulevaisuuden suunnitelmatkin alkoivat selkiytyä.

Olisin kaivannut uusia tuulia jo Little E:n syntymän jälkeen. Mutta koska toivoimme hartaasti toista lasta, sovimme yhdessä mieheni kanssa, että en lähde etsimään uutta työtä ennen sitä. Nyt bebe on jo hoidossa ja kuten kerroin Äärimmäisen kiitollinen-postauksessa, tulevaisuus alkaa selkiytyä. Toivon mukaan saan pian kaiken oppisopimukseen liittyvän järjestykseen ja pääsen aloittamaan siellä. Toivon myös, että tämän alun takkuilun jälkeen, homma sujuisi paljon jouhevammin. Tässä samalla käynnistelen tätä someassarin hommaa, unohtamatta tietenkään blogia.

Uudet kuviot tarkoittavat tosin sitä, että minun täytyy löytää uusi rytmi kirjoittamiselle. Alussa saattaa toki olla hieman haastavaa, mutta kyllä se siitä. Moni muukin pitää blogia päivätyön ohella.

Nyt vain käännetään uusi lehti elämässä ja käännetään nokka kohti uusia seikkailuita.