Inspiroiduin vuosi sitten tekemästäni postauksesta ja päätin muistuttaa taas itseäni niistä elämän hyvistä asioista. 

Huomenna on ensimmäinen päiväni uudessa työssä, enkä malta odottaa. Olen kaivannut suunnattomasti kunnon työyhteisöä ja työkavereita. Parasta on se, että porukka on jo entuudestaan vähän tuttua. Mahtavaa päästä tekemään lähihoitajan hommia pitkästä aikaa. Toivottavasti sopimukseni muutetaan pian oppisopimukseksi. 

Sain taas muistutuksen siitä, että asioita ei voi pitää itsestäänselvyytenä. Olen viime viikkoina aivan äärimmäisen kiitollinen meidän lapsista. Tytöt ovat meidän valo ja aurinko, enkä haluaisi antaa pois yhtään uhmakohtaustakaan. Ja vaikka sanon näin, en oleta kaikkien haluavan lapsia, enkä sano, että ilman lapsia jokin asia elämässä jäisi kokematta. Mutta olen äärimmäisen kiitollinen omista lapsistani. Meidän elämäämme he ovat täydentäneet juuri oikealla tavalla. 

Täällä eletään vuoden parasta aikaa. Minä niin nautin näistä pimeistä illoista, sekä glögistä, että joululauluista. Antti Tuiskun Minun jouluni 2 soi Spotifyssa repeatilla. 

Olen saanut nyt ihan mieletöntä palautetta blogistani, joka itsessään on kohottanut omaa mielialaani ja haluani kirjoittaa. Nyt kun työt uudessa paikassa alkavat, tämä palo auttaa minua kirjoittamaan myös uuden, hektisemmän arjen keskellä. Kiitos kaikille teille, jotka olette antaneet tätä palautetta. Te teette tästä blogin pitämisestä kaiken vaivan arvoista.

Tässä on tapahtunut ihan uskomattoman paljon, todella lyhyessä ajassa. En tiedä miten päin seisoisin tai istuisin. Ensinnäkin vaihdoin vähän lennosta työpaikkaa. Tosin tämän viimeisimmän työn piti alun alkaenkin olla vain välivaihe ja varasuunnitelma. Aloitan maanantaina paikassa, joka toivottavasti muuttuu pian oppisopimuspaikakseni. Muistatte varmasti, kun kuukausi tai kaksi sitten puhuin mahdollisuudestani päästä oppisopimukseen. Vaikka asia on edennyt todella hitaasti, se ei ole unohtunut. Nyt se on edennyt sen verran, että pääsen tutustumaan työkavereihini ja aloittamaan työt määräaikaisella työsopimuksella. Toivottavasti se muutetaan pian oppisopimukseksi! 

Meillä oli myös Kaksplussan ja Annan blogien mahtava bloggaajapäivä. Täytyy sanoa, että olen päässyt osaksi todella hienoa porukkaa. On myös hienoa nähdä, miten Otavamedia panostaa blogeihin. Meille oli puhumassa WTD:n Natalia Salmela, jota olen jo jonkin aikaa ihaillut. Nata hallitsee hienosti sen, mitä tekee ja nyt hän jakoi osan siitä kaikesta meidän kanssamme. Minä hihkuin ääneen innosta, kun kuulin, kuka meille tulee puhumaan. Minä ainakin sain ihan valtavasti intoa omaan tekemiseeni ja uusia työkaluja tähän hommaan. Toivottavasti se näkyy myös pian kaikessa tuottamassani sisällössä. 

Mahtavaa viikonloppua. Me juhlimme sunnuntaina kuopuksen yksivuotisia ja sitä ennen on kakkuja leivottavana. Mikä tarkoittaa tietysti sitä, että katastrofikokki on taas vauhdissa. Lupaan päivittää uusimmat kommellukset myös someen.