10 X kysymystä joulusta
0Jouluaiheiset kysymyspostaukset alkavat olla jo perinne blogissani. Joten kun tämä tuli vastaan Caritan blogissa, päätin vastata näihin kysymyksiin. Alkuperäinen idea on Esmeralda´s Design-blogista.
Missä vietät mieluiten joulusi?
Kymmenestä yhteisestä jouluistamme mieheni kanssa, kahdeksan olemme viettäneet omassa kodissa. Äitini matkustaa aina jouluksi pois ja isäni asuu kaukana, joten kotijoulu tuntuu kaikkein helpoimmalta. Mutta olen avoimin mielin sen suhteen, missä joulua vietämme. Haaveilen siitä, että jonain vuonna pakkaisimme kimpsumme ja kampsumme ja matkustaisimme äitini mukaan tuntureille joulua viettämään. Minulle paikkaa tärkeämpää ovat ihmiset, joiden kanssa joulua vietän.
Mikä on tärkein jouluperinteesi?
Minulla ei aikuisiällä ole (vielä) muodostunut mitään erityisen tärkeää jouluperinnettä. Mutta joulunodotus lasten kanssa tuntuu erityisen merkitykselliseltä. Esimerkiksi jouluikkunalla käynti ja samalla retki kaakaolle on ollut aivan ihana perinne lasten kanssa. Esikoisemme olisi valmis tekemään tämän vaikka joka päivä.
Millaista on suosikki joulumusiikkisi? Mikä on joululaulusi tai -kappaleesi?
Kuuntelen joulumusiikkia laidasta laitaan. Yksin kotona, taustalla soi Homevialauran joululista. Lasten kanssa kuuntelen poikkeuksetta lasten omaa joululistaa. Kävellessäni ulkona annan palaa ja soitan mielellään Raskasta joulua-kokoelmia. Sisälläni elää edelleen se sama kapinnallinen rokkari jota olin monta vuotta, joten raskaaseen metallimusiikkiin sovitetut joululaulut ovat suosikkejani. Lempikappaleitani ovat Varpunen jouluaamuna, sekä Heinillä härkien kaukalon.
Mitä haluat syödä jouluna?
Omaan jouluuni kuuluu kinkku ehdottomasti. Varsinkin, jos se on isäni leivinuunissa paistamaa, mutta tämä ei ole ehdotonta. Muuten elämme tänä vuonna erityistä joulua, sillä keskustelimme mieheni kanssa mitä me todella haluaisimme syödä jouluna. Emme ole kumpikaan suuria laatikoiden ystäviä, joten ehkä olisi korkea aika päivittää meidän joulumenumme. Muuten syön joulukuussa enemmän, kuin mielelläni pipareita, suklaata ja juon glögiä.
Mitä lapsuuden joulun traditioista olet ottanut mukaan tai tulevaisuudessa aiot ottaa mukaan omaan jouluusi?
Äitini on lähtöisin satakunnan suunnalta, josta meidän lapsuudenkotiimme siirtyi pikkujouluperinne, jonka haluan ehdottomasti siirtää omaan kotiin. Joulukuun ensimmäiseksi kotiin tuodaan pieni joulukuusi, joka koristellaan vaatimattomasti. Olen myös kuullut, että yksi kynttilä ja koristelematon kuusi ovat olleet myös yleisiä. Kuusen alle ilmestyy joulukuun ensimmäisenä pienet lahjat perheen lapsille. Lahjat sisältävät pieniä herkkuja, kuten piparin ja rusinoita, sekä jonkin pienen lelun. Itse muistan saaneen vaateen barbeilleni. Tämä on ihana perinne, jonka haluan ehdottomasti tuoda meidän lapsille. Tähän mennessä menestys on ollut vaihtelevaa, mutta nyt esikoinen alkaa olla riittävän iso ymmärtämään tällaisen päälle.
Millainen on kotisi tämän vuoden joulusisustus? Onko sinulla tapana uusia joulukoristeita?
Meidän joulusisustuksen tekevät pääsääntöisesti kauden kukat ja kynttilät. Kuinka sisustaa joulu kotiin-postauksessa kerron millaisia muita juttuja meidän joulukotiin kuuluu. Mitä koristeisiin tulee niin, koska olen vasta nyt löytänyt tyylini, uusin joulukoristeita nyt vähä vähältä ja vuosi vuodelta. Tarkoitus ei kuitenkaan ole hankkia mitään turhaa. Mietin huolella, millaisia juttuja ja koristeita me kaivataan kotiin ja niitä sitten hankitaan. Koska meidän joulusisustus on aika pelkistetty, ei niitä koristeita tule muutenkaan hankittua isoja määriä. Jotain kuitenkin.
Oikea vai muovikuusi?
Tämä on asia, jota olen pohtinut tänä vuonna paljon. Lähinnä sen ekologisuuden kannalta. Oikea kuusi tuntuu alkuun ekologisemmalta, mutta onko se sitä sittenkään? Joka vuosi hankitaan uusi kuusi, joita kaadetaan ja kuskataan autoilla. Muovikuusi kestää monta, monta vuotta käytössä, vaikka muovi itsessään ei olekaan se paras mahdollinen vaihtoehto. Oikea kuusi on ihana ja siitä lähtee aivan oma tunnelmansa. Mutta on muovikuusessakin puolensa.
Mikä tai mitkä ovat joulun värit?
Hyvin pelkistetyllä ja maltillisella linjalla mennään. Meillä joulun värejä ovat valkoinen, sekä metallin sävyt kuten kulta ja hopea. Ehkä ripaus roosaa ja punaista kukissa. Näitä värejä meiltä löytyy tosin muutenkin, joten tärkeämpää on se tunnelma. Kynttilät, kukat ja joulumusiikki. Kukin kuitenkin tehköön tämän juuri niin, kuin parhaaksi näkee. Minä en vain näe meillä punaisia tonttupöytäliinoja tai verhoja, joissa on lehmiä tonttulakit päässä (lapsuudenkodistani löytyi tällaiset).
Mitä toivoit joululahjaksi?
Toivoin tänä vuonna mieheltäni vain yhtä joululahjaa. Toivoin Hanna Gullichenin Hanna G kokkaa kirjaa, jota olen himoinnut sen ilmestymisestä asti. Hanna on todella inspiroiva ja upea nainen. Toivon olevani nelikymppisenä edes puoliksi yhtä upea, kuin hän.
Mikä joulussa on parasta?
Se, miten joulu kokoaa perheet ja ystävät yhteen. Sen tunnelma ja perinteet. Se tuo uskomatonta lämpöä ja valoa vuoden pimeimpään aikaan.
Jos sinua kiinnostaa, mitä olen aikaisempina vuosina vastannut, niin tästä löytyy vuoden 2017 kysymyspostaus ja tästä pääset vuoden 2016 postaukseen.
No joko teille kohta tulee se kolmas vauva?
Juttelin viime viikolla Iinan kanssa ja hän pyysi minua osallistumaan #MAHARAUHA-haateeseen. Koska yritimme mieheni kanssa seitsemän vuotta lasta ja kaikki vauvautelut sinä aikana tuntuivat veitseniskulta rintaan, halusin lähteä tähän mukaan.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun kirjoitan vartaloaiheista tai lapsettomuudesta tai lapsista, mutta tämä on asia josta minun kannattaa ehdottomasti kirjoittaa. Kirjoittaessani yllätyin siitä, miten tämä aihe menikin minulla tunteisiin. Vaikka kuvittelin, että olen kaiken tästä asiasta sanonut, silti juttua riitti. Ehdin jopa vähän suuttua tästä, mikä saattaa näkyä tiettynä terävyytenä tekstissä.
Se yleistyy noin 25-vuotiaana. Aikaisemmin, jos nainen on löytänyt vakaan parisuhteen. Sitä tekevät sukulaiset, ystävät, tutut, puolitutut ja sitä tehdään myös työpaikalla. Naisen keskivartaloa ja nimenomaan vatsanseutua aletaan tuijottaa sillä silmällä. Pian sen jälkeen alkaa tulla kysymyksiä. ”Oletteko harkinneet perheenlisäystä”, ”Koska kuullaan pikkujalkojen tepsutusta”, ”Koska teette lapsia.” Jossain vaiheessa ihmiset tuijottavat naisen vatsaa ja miettivät johtuuko pömpötys siitä lounaalla syödystä burgerista vai vauvasta.
Ei näin.
Vauvauutiset ja vauvat ovat lähes aina todella ihania, mutta niiden kertomiselle pitää antaa oikea aika. Ystävän tai työkaverin vatsan tuijottelu, sekä tietäväisten ilmeiden väläyttely ja kysymykset eivät ole oikea ratkaisu. Jos et ole vielä kuullut vauvauutisia siihen saattaa olla pari tai useampikin syy. Ensinnäkin, todennäköisesti tuttusi ei ole raskaana. Jos hän sattuu olemaan aika ei ehkä ole vielä oikea kertoa ja tätä täytyy kunnioittaa. Moni haluaa pitää tiedon salassa ensimmäisen kolmanneksen ajan, jolloin raskauden eteneminen on epävarmaa. Kolmanneksi, ehkä asia ei kuulu sinulle. Jos sinun kuuluu tietää asiasta, sinulle ihan varmasti kerrotaan siitä kun aika on oikea.
Miksi näiden asioiden pitää antaa olla ja unohtaa utelut?
Olen maininnut usein siitä, että ulkopuolinen koskaan ei tiedä, mitä kaikkea taustalla piilee. Kaikki osaavat varmasti jo ottaa huomioon tämän lapsettomuus puolen. Mutta entä ne, jotka ovat todenneet etteivät halua lapsia ja mahdollisesti kipuilevat näiden asioiden kanssa. Entä jos parhaassa lisääntymisiässä oleva nainen kokeekin ettei ole riittävän äidillinen, eikä edes halua lapsia ja ajattelee tämän vuoksi olevansa epänormaali. Miltä se tuntuu, kun joku kysäisee tässä tilanteessa muka viattomasti, miten ne lapsiasiat etenevät? Ei välttämättä kovin kivalta. Ja entä jos nainen, jolta kysytään tätä, on kärsinyt valtavasti paino-ongelmista ja kokee itsetuntonsa romahtavan jokaisen tällaisen kysymyksen myötä.
Yritän vain alleviivata sitä, että koskaan ei yksinkertaisesti ole hyvä hetki kommentoida toisen ihmisen painoa, pömppistä tai kysellä lapsihaaveista. Et voi koskaan tietää, millaiseen muurahaispesään onnistut sohaisemaan.
Minä olen nykyisin todella sinut kroppani kanssa, mitä en aina ole ollut. Olen kipuillut sen kanssa monet kerrat ja todella rankasti. Välillä koen edelleen sellaisia lyhyitä epävarmuuden hetkiä, mikä on täysin normaalia. Minulla on ylipainoa ja oma mahani on iso ja pehmeä. Siinä on löysiä paikkoja painon jojoilun, sekä raskauksien jäljiltä. Eikä se minua haittaa. Olen oikein sinut vatsani kanssa.
Haluan nostaa esille myös sen, että some tuntuu saavan ihmiset kuvittelemaan julkisen vatsan kommentoinnin ja onnitteleminen olisi jotenkin hyvä juttu. Todella, todella moni vaikuttaja on kertonut seuraajien raskausepäilyistä. Iina, joka laittoi tämän #MAHARAUHA-haasteen alulle, oli saanut vähän ennen postauksen kirjoittamista raskausonnittelut, kun eräässä kuvassa hänen vatsansa pömpötti S I L L Ä tietyllä tavalla. Samoin, kuin julkinen työ ei tarkoita sitä, että pitäisi vain hyväksyä kaikki paska ja kiusaaminen, joka vastaan tulee, ei sen pitäisi myöskään oikeuttaa näitä kommenttejakaan.
Palaan jälleen siihen, että koskaan ei voi tietää, mitä siellä taustalla piilee.
Eli jos tuttavan mahatilanne kiinnostaa sinua, muista nämä kolme asiaa.
1. Se ei kuulu sinulle.
2. Se ei kuulu sinulle.
3. Se ei kuulu sinulle.
Jos kuuluu, kuulet siitä varmasti oikealla hetkellä.
Jokainen nainen ansaitsee maharauhan.
