Vauva 3 kk – Mikä nauraa niin kuin aurinko, mikä itkee niin kuin kuu
0Tunnistaako joku otsikon lainin ”Mikä nauraa niin kuin aurinko, mikä itkee niin kuin kuu?” Kyseinen pätkä on ysärillä ilmestyneestä lastenlaulusta Meidän uusi vauva, jota meidän perheessä hoilattiin minun ollessani lapsi. Nyt olen laulanut sitä kaikille kolmelle omalle lapselleni. Melko tarttuva rallatus. Ajattelin sen sopivan tämän kuun otsikkoon hyvin ja kerron ihan kohta miksi.
Vauva 3 kk ikäisenä
- Painaa 5,9 kiloa ja 62 cm pitkä.
- Käyttää edelleen 56-62 cm vaatteita.
- Yöheräilyt vaihtelevat. Keskimäärin herätään 5 kertaa yössä. Auvoisempia aikoja odotellessa.
- Päivällä pystyy nukkumaan jo itsenäisemmin.
- Viihtyy yhä enemmän itsekseen leikkimatolla ja sitterissä. Äidin on jopa mahdollista syödä, jos ruoka on kutakuinkin valmis.
- Nauraa. Hän todella nauraa. Ensimmäisellä kerralla hän taisi jopa vähän säikähtää ääntä, joka hänestä lähti.
- Kippaa itsensä sujuvasti vatsalta selälleen.
- Jaksaa nostaa yläruumista käsien varaan vatsallaan.
- Pään toispuoleisuus on helpottanut. Kiitos Mamalempeelle.
Meidän vauva on edelleen maailman ihanin pieni tyyppi. Hän on kietonut koko perheen täysin pikkusormensa ympärille. Niin vanhemmat, kuin siskonsakin. Ja oikeastaan kaikki muukin. Edelleen, vaikka hän on vasta kolme kuukautta, niin tuntuu siltä kuin hän olisi ollut meidän kanssa paljon, paljon pidempään.
Kuten tiedätte, hän sai viimein virallisesti nimensä tässä kuluneen kuukauden aikana. Me olemme kutsuneet häntä nimellä jo vatsassa, mutta nyt se tuli niiden viimeistenkin ihmisten tietoon joille se oli vielä salaisuus. Aika moni meidän läheisistä oli sen arvannutkin.
Ensimmäinen nauru
Sen lisäksi tämä murunen on oppinut nauramaan. Täysin yllättäen, yhtään varoittamatta, hän oppi nauramaan. Tämä on ollut ehkä yksi ihanimpia hetkiä tänä vauvavuonna. Me köllöteltiin hänen kanssaan sängyssä imetyshetken jälkeen ja silloin se tuli. Sen jälkeen hän on naureskellut melkein päivittäin. Parhaat naurut tulee, kun leikitään vauvapulla-leikkiä.
Meidän vauva on leppoisa ja hyväntuulinen tyyppi. Hän ei vieläkään itke turhista, vaan kun itkun syy selvitetään ja korjataan, hän on mitä tyytyväisin. Retkilläkin hän jaksaa todella hyvin. Kunhan tissiä on tarjolla, kaikki tuntuu olevan hyvin. Siinä mielessä hän todella sopii tähän meidän remmiin. En malta odottaa, kun hän kasvaa ja kulkee meidän mukana itse. Voi olla, että meillä vanhemmilla voi tulla vielä hiki hänen kanssaan.
Juuri tällä kyseisellä hetkellä meillä on menossa tiheän imun kausi ja ainakin minä olen ollut viime päivät aika tööt. Olen nukkunut vähintään yhdetä päikkärit yhdessä vauvan kanssa ja silti tuntuu, että väsyttää. Onneksi tämä ei kestä ikuisesti.
Tässä oli tällainen aika pikainen katsaus meidän kolmikuisen vauvan maailmaan. Sanoinko jo, että hän on aivan ihana tyyppi?
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Vauvan ristiäiset ja kastejuhla
Sekalaisia kuulumisia viime viikoilta
POSTAUKSESSA NÄKYY SAATUJA TUOTTEITA.*
Ihanaa lokakuuta! Tuntuu, että tämä alkukuu on mennyt ohitse aivan silmänräpäyksessä. Kuukausi on jo puolessa välissä, vaikka vasta oli syyskuu. Ja sen lisäksi tuntuu, että syksy vasta alkoi, kun nyt on ollut vasta ihan hetken viileämpiä ilmoja. Nyt vasta olen päässyt käyttämään kunnolla niitä neuleita, joista olen haaveillut kuukausitolkulla. Hieman myös huvitti se, että se ainoa vuosi, kun ylivilkkaan hormonitoimintani vuoksi olisin toivonut ajoissa viileämpiä ilmoja, niitä sai odottaa viikkotolkulla. Olen ollut varsinainen kuumakalle viimeiset kuukaudet, kiitos raskauden ja imetyksen.
Lounastreffeillä
Käytiin akuviikosta puolison kanssa päivätreffeillä. Toki näille treffeille osallistui myös meidän pieni avec, jonka vuoksi jälkiruoka nautittiin Kampin lastenhoitohuoneessa. Joka siis on todella viihtyisä lastenhoitohuone. Pääruoka nautittiin kuitenkin todella viihtyisässä sushiravintolassa. En ole saanut kovin montaa kertaa syödä sushia raskauden jälkeen, joten halusin panostaa vähän enemmän kuin sen perus sushibuffetin verran. Kampissa on Nanapo niminen sushiravintola, jossa ruoka oli todella hyvää. Perus sushin lisäksi oli myös paljon muuta ruokaa, eikä vain sitä vähän kuivaa, paistettua riisiä. Suosittelen tätä todella lämpimästi.
Samalla reissulla nappasimme donitsit Kamppiin avatusta Roundista ja emme voi todeta muuta kuin, että ymmärrämme paikan hypen. Donitsit olivat todella hyviä. Minä valitsin Carrot caken ja puolisoni Apple pien. Syötiin donitsit tosiaan lastenhoitohuoneessa istuskellen, kun olin ensin imettänyt. Samaan aikaan vauva jumppasi makuupussin päällä lattialla. Tämä oli itseasiassa kaikessa arkisuudessaan ja yksinkertaisuudessaan todella ihana hetki.
Koen tällä hetkellä todella paljon ristiriitaisia fiiliksiä. Olen tällä hetkellä vanhempainvapaalla ja tärkein tehtäväni on olla vauvan kanssa. Samaan aikaan minulla on oma henkilöbrändi ja halu tehdä töitä sen eteen. Mutta samaan aikaan vauva on omalla tavallaan aika vaativa, joten aikani menee isolta osalta häneen. Niin kuin pitääkin. Silti se herättää ristiriitaisia tunteita.
Ja ennen kuin saan yhtään ”nauti nyt tästä”-kommenttia, niin minä todella nautin tästä. Mutta nauttimisen rinnalla ajatuksia riittää myös muuhunkin. Nautin ihan suunnattomasti tästä vauvavuodesta. Se on niin erilainen, kuin isompien lasten vauvavuodet jo ihan elämäntilanteen huomioon ottaen. Sen lisäksi vauva on todella tyytyväinen tapaus. Päivässä on monta hetkeä, jotka haluaisin oikeasti pullottaa talteen ja palata niihin myöhemmin. Ja samaan aikaan rakentamani brändi on intohimoni.
Yllä näkyvä neule on saatu Nansolta.
Meidän perhe viettää parhaillaan syyslomaa. Niin lapset, kuin puolisonikin on lomalla. Meillä on jonkin verran suunnitelmia, mutta tarkoitus on jättää myös tilaa oleskelulle ja levolle. Huomenna ollaan lähdössä Heurekaan porukalla. Eikä tätä retkeä odota vähiten lapset.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Viikonlopun kuulumisia ja ajatuksia meidän uudesta arjesta
Ensi viikolla uuteen arkeen kiinni