Kuopus täytti hetki sitten kymmenen kuukautta. Meillä on ihana touhukas vauva, joka kehittyy ihan älytöntä vauhtia. Hänen kohdallaan pitää paikkansa väite, että nuoremmat sisarukset kehittyvät nopeampaan.

Vauvavuotta on enää vajaat kaksi kuukautta jäljellä ja voin edelleen sanoa, että tämä on ihanaa. Äitiys on yksinkertaisesti parasta, mitä olen saanut koskaan kokea ja olen niin ylpeä siitä, että saan olla näiden tyttöjen äiti. Nyt täytyy pistää synttärijuhlasuunnitelmat ihan kunnolla vireille.

Ne aikaisemmat yöhulinat ovat siirtyneet nyt aamuihin. Juuri, kun pääsin sanomasta, että ehkä ne nyt ovat takana päin.

Me eletään sitä aikaa, kun vauvan mielestä on ihan ok herätä klo 04:45. Minä en vain ole ihan samaa mieltä tässä, vaan yritän suostutella tytön vielä takaisin nukkumaan. Tässä samalla me ollaan siirrytty enemmän siihen omaan sänkyyn nukuttamiseen. Blogiani seuranneet tietävät, että Baby B on nukahtanut aina kaikkein parhaiten rattaisiin. Nyt, arkea ja öitä helpottaaksemme, olemme yrittäneet saada hänet nukahtamaan sänkyyn. Haluan uskoa vakaasti siihen, että vielä meillä nukutaan aamuisin pidempään kuin vähän vaille viiteen.

Päiväunia bebe nukkuu kahdet. Aamupäivällä vajaan tunnin ja iltapäivällä kolme. Neiti itse jättäisi kyllä aamupäivän unet mielellään välistä, mutta on sitten iltaisin niin kärttyinen ettei sitä kestä kukaan. Sen vuoksi olemme todenneet, että on parempi, jos hän nukkuu edes lyhyet unet myös aamusta.

Bebe syö oikeastaan kaikkea. Mitään inhokkia ei ole vielä tullut vastaan. Välillä hän syö kuitenkin niin vähän, että tuntuu kuin meidän vauva yrittäisi elää pelkästä Pyhästä Hengestä. Ja kun bebe on päättänyt ettei ruoka enää maistu, se ei myöskään maistu. Meidän on ihan turha mainitella häntä syömään lisää. En ota tästä stressiä, sillä uskon näin pienen lapsen syövän tarpeeseensa.

Maito on vähentynyt ihan selkeästi annoskokojen kasvaessa. Nyt flunssassa sitä on mennyt vähän enemmän, mutta en ole ottanut stressiä. Kun kuume laski ja flunssa helpotti, ruoka maistui aivan eri tahdilla.

Hampaita bebellä on nyt kuusi. Neljä hammasta ylhäällä ja kaksi alhaalla.

Nyt sieltä on tullut se ensimmäinen, ihan selkeä ”äiti”. Sitä hän hokee milloin missäkin ja välillä se saattaa lipsahtaa todennäköisesti vahingossa muun höpötyksen lomasta. Baby B ei ole ihan niin puhelias, kuin isosiskonsa. Muutenkin Baby Buddha tuntuu edelleen juuri oikealta lempinimeltä tälle vauvalle, joka on usein tyyni ja rauhallinen. Kun vanhemmat ovat melko vahva temperamenttisia, mietin usein mistä tämä piirre on tullut.

Kun luin viime kuun vaiheista, niin sain todeta, että liikkumisen suhteen on tultu aivan valtavasti eteenpäin. Little E:llä tämä vaihe kesti paljon kauemmin. Kuukausi sitten bebe nousi seisomaan ja hivuttautui varovasti tukea vasten eteenpäin. Nykyisin hän nousee seisomaan lattialta suoraan, ilman tukea. Kävelee tuen kanssa vaikka kämpän ympäri. Taaperokärryt on tässä loistava kaveri. Sen lisäksi hän kävelee parin askeleen verran myös ilman tukea. Sitten meillä kiipeillään kaikkialle, mihin vain hänen kokoisensa pääsee kiipeämään. Maailma on siis todellakin auennut meidän vauvalle.

Sen tarkemmin en tiedä, mutta sen verran meillä on kasvettu, että olemme viimein voineet siirtyä housuvaippoihin. Onneton vauva on ollut niin pieni, että kaikki kaupoissa tarjolla olevat housuvaipat ovat olleet hänelle liian isoja, vaikka tarvetta niille olisi ollut.

Suosikkileluja ovat olleet dublot. Niitä on ihanaa tutkia, heitellä ja levittää ympäri asuntoa. Sen lisäksi ympäristön tutkiminen on pop. Meidän vauva ei pysy sekuntiakaan paikoillaan ellei hänestä pidä kiinni.

Tällainen on meidän kymmenkuinen. Hän on ihana tyyppi ja on ihanaa seurata, millainen hänestä lopulta kasvaa.

xx