Viikonloppuna vietetään lapsettomien lauantaita ja sunnuntaina äitienpäivää. Kumpikin päivä on itselleni merkityksellinen. En ole puhunut siitä kovinkaan usein, mutta sain toivoa, yrittää ja odottaa esioikoistani seitsemän vuotta. Tarinani ei ole se perinteisin. Vaikka lasta yritettiin vuosien ajan, tarinani ei ole se kaikkein perinteisin ja minulla ei ole takana lapsettomuushoitoja. Olo oli noina vuosina ajoittain melkoisen epätoivoinen. Esikoiseni tuntui taivaan lahjalta ja oli todella vaikeaa uskoa, että sain kokea äitiyden. Ja vieläpä kolme kertaa.

Olen ihan aina halunnut olla äiti. Monet lapsuuden haaveet ovat tulleet ja menneet, mutta äitiys on ollut ja pysynyt. Minulla on ollut myös kiire olla äiti. Sen vuoksi jätin ehkäisyn pois jo 19-vuotiaana. Silti sain odottaa toiveeni toteutumista. Minun, jonka tarinassa on peräti kolme onnellista käännettä, on äärimmäisen helppoa sanoa ”niin oli tarkoitettu”, mutta siltä itsestäni tuntui. Minusta tuli äiti vasta kun olin siihen aidosti valmis. Mutta kuten sanoin, minun on helppo sanoa ja uskoa näin. Se joka kamppailee tällä hetkellä tyhjän sylin kanssa, ei varmasti voi ajatella lainkaan samalla tavalla.

Toivon kaikkea hyvää ja lempeyttä jokaiselle, jolle tuleva viikonloppu tulee olemaan vaikea.

Kipeitä muistoja

Tänä päivänä odotan tulevaa äitienpäivää. Uskon ja tiedän, että siitä tulee ihana. Mutta alitajunnassa on edelleen ensimmäisen äitienpäiväni muisto. Muistan odottaneeni sitä valtavasti. Se oli minulle merkittävä päivä. Olin ensimmäistä kertaa äiti, äitienpäivänä. Mutta lopulta se oli päivä muiden joukossa. Ainoa mitä sain, oli sanallinen ”hyvää äitienpäivää”-toivotus. Muistan kuinka pidättelin koko päivän itkua.

Moneen vuoteen nämä kyseiset päivät eivät olleet ensimmäistä parempia. Sitten, viimeisen viiden vuoden aikana, niistä on tullut hiljalleen toinen toistaan parempia. Viime vuonna puolisoni pisti parastaan, mistä olen äärimmäisen kiitollinen. Sen myötä uskallan oikeasti odottaa tulevaa.

Tiedän, että äitienpäivässä ei ole kyse lahjoista tai hienoista puitteista. Mutta koen, että siihen liittyy kuitenkin huomioiminen ja toisen muistaminen. Toki, kaikilla ei ole sitä toista ihmistä rinnallaan, joka muistaisi. Mutta tämä on minun kokemukseni. Samalla tavalla minä olen järjestänyt isänpäivämuistamisia vuodesta toiseen.

Sydämessäni on läikähdellyt lämpimästi, kun olen kuunnellut Toten puheita äitienpäivästä. Enkä voisi olla kiitollisempi ja onnellisempi hänestä. Kuten sanottu, en odota suuria, mutta se, että minun tärkeäksi kokemani päivä huomioidaan, tuntuu minusta tärkeältä.

Lempeyttä tulevaan viikonloppuun. Erityisesti niille, jotka sitä erityisesti kaipaavat.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Mitä leipoa äitienpäivänä

Äitiys on ihmissuhde

Kohti viikonloppua

Tuleva äitienpäivä

Äitienpäivä keskustelun jälkipyykki ja yksi arkiasu

Liput Lapsimessuille saatu.*

Huh huh. Istahdin juuri sohvalle, kun olin hetki sitten miettinyt pinnasängyn vieressä elämänvalintojani. Mietin, että jos olisin valinnut toisin, jossain kohtaa elämässäni, olisikon jossain vuorilla vaeltamassa sen sijaan, että taistelisin yhden härkäpään kanssa nukkumaanmenosta. Voitte ehkä arvailla, että tänään on ollut astetta rankempi ilta vauvan kanssa. Sen lisäksi meillä on ollut jonkinlainen unitaantuma, jonka vuoksi en ole saanut öisin nukuttua ihan niin hyvin, kuin pitäisi. Onneksi nämä ovat niitä yksittäisiä rankempia hetkiä. Nyt jo helpottaa, kun lapsi on onnellisesti nukahtanut ja olen itse saanut vedettyä vähän välihappea.

Toivotaan, että meillä nukutaan ensi yönä.

Lapsimessut

Kierrettiin perjantaina Lapsimessut ennen Toten töitä. Messuilla oli melkoisesti väkeä jo perjantai päivällä. Olen todennut jälkeenpäin, että kierrettiin messut vähän puoli huolimattomasti. Meillä jäi osa messuhallista käymättä kokonaan läpi. Mutta bongattiin kuitenkin ne muutamat, jutut jotka meitä kiinnosti. Tottea kiinnosti peliosastot, minua puolestaan muun muassa Annon ja Metsolan yhteistyömallisto. Myös Kaikon osasto kiinnosti. Harkittiin tuolle perheen pienimmälle uutta bambi-bodya, mutta toistaiseksi se jäi vielä ostamatta.

Käytiin myös Play Cafen osastolla moikkaamassa Idaa. Osasto oli aivan ihana. Sinne oli tuotu hiekkalaatikko, jossa meidänkin vauva pääsi möyrimään. Tyyppi maisteli myös ensimmäistä kertaa miltä se hiekka maistuu. Hieman huvittaa, mitten se hiekan maistelu on enismmäinen asia, mitä nuo vauvat tekevät kun pääsevät nököttämään laatikkoon. Me maisteltiin siinä Play Cafen osastolla bagelit ja pullat.

Tiedättekö muuten mitä. Olen alkanut treenaamaan intuitiivista syömistä. On ollut todella ihanaa päästää irti sellaisesta tietystä ajattelutavasta, mikä liittyy ruokaan. Ja vaikka syön mitä mieli tekee ja milloin mieli tekee, niin en ole elänyt karkilla ja sipsillä. Aterioihin on mahtunut se pulla ja bagel, mutta myös paljon muuta.

Lauantaina me pidettiin palaveria Hannan kanssa, sillä suunnittelemme parhaillaan yhteisiä työkuvioita. Joista olen äärimmäisen innoissani. Palaveerattiin meillä ja potkaistiin hommat käyntiin. Totte oli maailman ihanin ja hemmotteli meitä aamusta pienellä pannukakku buffetilla. Vauva sai myös osansa marjoista ja hedelmistä omalle lautaselleen. Kiinnostaisiko teitä, muuten kuulla miten sormiruokailu on meillä edistynyt? Vatsa täynnä oli hyvä aloittaa suunnitteleminen. Totte jätti meidät Hannan kanssa kahdestaan ja lähti vauvan kanssa asioille.

Kuvaustreffeillä talvipuutarhassa

Sunnuntaille olin sopinut kuvaustreffit ihanan Ellan kanssa, johon olen tutustunut Menesty lempeästi ohjelmassa. Oltiin sovittu, että tavataan Talvipuutarhassa ja otetaan siellä vähän kuvia. Talvipuutarhassa oli melko täyttä jo siinä vaiheessa päivää, mutta saatiin silti aivan ihania kuvia. Oli myös tosi virkistävää päästä kuvaamaan muitakin, kuin omia juttuja. Huomaan, että minulta löytyy intohimoa kuvaamiseen ja se on jotain, missä olisi mahtavaa kehittyä ja viedä sitä eteenpäin. En tosin ihan täysin tiedä, mitä kaikkea voisin tehdä kuvaamalla. Mutta ehkä se tästä muotoutuu aikanaan.

NÄMÄ KAKSI KUVAA: Ella / EDITOINTI: Minä

Totte on ollut koko viikonlopun iltavuoroissa, mikä tarkoittaa sitä, että me ollaan oltu iltaisin vauvan kanssa kahdestaan. Vauva on nykyään aika kerkiäväinen tyyppi, joten illat hänen kanssaan meinaavat olla ihan täyttä työtä. On toki ihan mahtavaa saada seurata hänen kasvuaan ja kehitystään ja sitä, mitä kaikkea hän keksii. Tällä hetkellä siskojen huone kiinnostaa luonnollisesti kaikkein eniten ja sinne pitäisi päästä. Samoin äidin istutukset vetävät tätä pikku tyyppiä puoleensa. Kuten sanoin, hänen vahtimisensa käy nykyään ihan työstä.

Nyt sitten nokka kohti uutta viikkoa. Minulla on listalla muutamia työjuttuja, jotka haluan saada tehdyksi Toten vapaiden aikana. Muuta isompaa ohjelmaa tälle viikolle ei oikeastaan ole. Mennään fiiliksen mukaan. Ihanaa viikkoa!

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Pääsiäinen aikuisten ja vauvan kesken

Yhtenä maalikuun päivänä

Laskeutuminen pääsiäiseen

Ihana keväinen viikonloppu

Edessä kiva viikonloppu