Särkänniemessä ja Koiramäen eläintilalla perheen kanssa
0Meidän tämän kesän odotetuin reissu tehtiin Särkänniemeen hetki sitten jo tovi sitten. Tätä reissua on odotettu hartaasti. Lapset ovat katsoneet huvipuiston sivuilta laitteita ja mihin he mahdollisesti pääsevät. Meidän keskimmäinenkin on kasvanut sen verran, että hän pääsi lähes kaikkiin laitteisiin joko yksin tai aikuisen kanssa. Innostus ja odotus olivat siis käsin kosketeltavia. Meille aikuisille tämä on myös ensimmäinen retki kyseiseen huvipuistoon moneen vuoteen. Olen käynyt Särkänniemessä viimeksi nuorena aikuisena ja Totte puolestaan lapsena. Joten tämä on myös meille kiva kokemus. Kerron myöhemmin, miten meillä kävi laitteiden kanssa.
Meidän piti lähteä tälle reissulle yhdessä Toten vanhempien kanssa, mutta he lopulta estyivät ja me lähdimme lopulta ihan vain omalla porukalla. Lainattiin tällä kertaa kuitenkin autoa heiltä. Yhdeksän aikaan aamulla pakattiin lapset, sekä kimpsut ja kampsut autoon ja lähdettiin ajamaan kohti Tamperetta.
Mun mekko on saatu Noshilta*
Ensimmäinen automatka
Matka jännitti ihan vähän, sillä tämä oli meidän ensimmäinen vähän pidempi automatka perheen kanssa. Tähän mennässä ollaan ajettu maksimissaan tunnin verran yhteen suuntaan. Eniten jännitti ehkä vauva, koska hän ei nuku normaalia paremmin autossa. Sen lisäksi jännitettiin, miten hän jaksaisi matkan turvaistuimessa. Lopulta matka meni paremmin kuin odotettiin. Esikoinen viihdytti vauvaa parhaansa mukaan matkan aikana. Meillä oli myös ylipäätään aika rento asenne koko ajoon. Ajateltiin, että jos selvitään perille ilman pysähdyksiä, niin tosi hyvä. Mutta maailma ei kaadu siihen, jos joudutaan pysähtymään kertaalleen tai toistekin. Matka menee miten menee.
Lopulta tehtiin vain ihan mini pysähdys Hyvinkään kohdalla. Totte kävi nappaamassa kaupasta pari juttua ja sen jälkeen matka jatkui. Vauva nukkui osan matkaa ja osan sitten isosisko viihdytti häntä. Menomatkalla isommilla lapsilla meinasi ennemmin kärsivällisyys loppua. Viimeisen tunnin ajan takapenkiltä kuului stereona se perinteinen: ”Koska ollaan perillä? Meneekö vielä kauan?”
Koiramäen eläintila
Oltiin suunniteltu lähtö niin, että oltaisiin Särkänniemessä noin tuntia ennen kuin huvipuisto ja laitteet avautuisivat. Meidän oli nimittäin tarkoitus vierailla ensimmäiseksi Koiramäen eläintilalla. Tämä oli ehkä se, mitä itse odotin eniten. Heh heh.
Niille, jotka eivät tiedä, niin Koiramäen eläintila on Särkänniemen yhteydessä oleva pieni teemapuisto ja kotieläintila. Siellä on useampia kotieläimiä, tekemistä, leikkimistä, sekä ravintola ja puoteja, sekä Mauri Kunnaksen Koiramäen hahmoja. Isojen lasten suosikki taisi olla Draculan linna, joka olis siis käytännössä pienen hoplopin kaltainen kiipeily alue.
Minä ihastuin miljööseen ja siihen, miten kivasti teemapuisto on toteutettu jokaista yksityiskohtaa myöten. Alueelta löytyi maatila pirtteineen, navettoineen ja talleineen. Sen lisäksi sieltä löytyi tuulimylly, Draculan linna ja kaupungin tori Raatihuoneineen kaikkineen. Kaikki oli aivan viimeisen päälle. Miksi tällaista ei ole myös täällä Helsingissä? Me käytäisiin tällaisessa paikassa varmasti useampi kerta vuodessa, jos tämä löytyisi lähempää. Vilkaisin juuri heidän nettisivuiltaan, että Koiramäen eläintilalla on kivoja juttuja ja tapahtumia ympäri vuoden.
Kotieläimiä tilalla on useampia. Löytyy lammasta, vuohta, minipossua, ponia, laamaa, alpakkaa, aasia ja pupua. Olen varmasti unohtanut listasta jonkun, mutta pointtini on, että eläimiä on useampia. Me käytiin moikkaamassa jokaista. Siitäkin huolimatta, että isommat lapset olisivat halunneet päästä laitteisiin heti. Hienosti hekin kuitenkin jaksoivat myös tämän pysähdyksen. Paikan päällä oli sen verran tekemistä, että se harhautti lapset touhuamaan ja leikkimään säännöllisin väliajoin. Näin me saatiin kiertää alue rauhassa läpi.
Huvipuisto
Lopulta lähdettiin itse huvipuisto alueelle. Lapset juoksivat ensimmäiseen vastaan tulevan laitteen jonoon ja siitä se alueen kiertäminen alkoi. Osaan isot menivät kahdestaan ja osaan Totte meni kaveriksi. Minä kävin kolmessa laitteessa, joista yksi oli minulle liikaa, vaikka se on ollut lapsena suosikkini. Vanhuus ei tule yksin. 😂
Sää oli aika ihanteellinen. Koko päivän oli pilvistä, eikä liian kuuma. Pari kertaa kesäsade yllätti myös. Näin ollen huvipuistossa ei ollut iso tungos. Laitteisiin pääsi melkein suoraan kävelemällä. Yhdessä laitteessa oli viidentoista minuutin jonotus ja se oli pisin aika, mitä jouduttiin odottamaan. Totte hoiti suurimman osan laitteista. Isommista lapsista toinen on sellainen hurjapää, että häntä ei pelota mikään. Hän juoksi Toten kanssa niitä hurjimpia laitteita läpi. Toinen isommista on paljon varovaisempi. Hänen suosikkejaan oli vähän rauhallisemmat laitteet. Uskallan kuitenkin väittää, että molemmat pääsi niihin omiin suosikkeihinsa. Jakauduttiin myös aika ajoin eri suuntiin.
Myös vauva pääsi mukaan pariin laitteeseen! Eli Särkänniemessä on joitain laitteita, jotka sopivat myös ihan pienille.
Oltiin liikkeellä alueella tosi rennosti. Meillä oli omat eväät mukana, joita syötiin nälän yllättäessä. Lapset olivat niitä, jotka oikeastaan johdattivat meidät läpi huvipuiston. Loppupäässä vietettiin aikaa alueella, jossa oli useampi sellainen laite, johon molemmat isot pääsivät ilman aikuista. Siinä he juoksivat näitä laitteita keskenään läpi ja me yritettiin viihdyttää Toten kanssa pienimmäistä. Joskus viiden aikaan vauvalla meni lopulta hermot. Hän ei viihtynyt enää rattaissa ja oli selvästi väsynyt. Silloin me todettiin, että nyt on pakko lähteä.
Ajomatka takaisin Helsinkiin ei ollut ihan yhtä leppoisa. Vauva pidettiin tyytyväisenä naksuilla ja leluilla. Lopulta hän onneksi nukahti. Ja oli vissiin sen verran rankka päivä, että saatiin siirrettyä hänet lopulta autosta suoraan sänkyyn.
Miten meni noin niin kuin omasta mielestä?
Reissu oli super kiva. Ainoa, minkä olisin tehnyt toisin, niin olisin mielelläni varannut jonkun maijoituksen Tampereen päähän. Olisi ollut paljon miellyttävämpää ajaa illalla lähelle maijoituspaikkaan ja ajaa kotiin vasta seuraavana aamuna. Tällä kertaa oli kuitenkin useampia syitä, miksi tämä ei ollut mahdollista. Reissu oli kuitenkin kaikin puolin tosi onnistunut.
Tämä oli meidän kesän ainoa pidempi reissu, joka meni kyllä todella hyvin. Retkeillään kyllä täällä lähiseudulla vielä ja keksitään kivaa kesäpuuhaa, mutta tämä oli tällä erää tässä. Oli ihanaa olla nimenomaan tällä meidän porukalla liikenteessä. 🩷
Oletko sinä käynyt Särkänniemessä? Tai milloin viimeksi olet käynyt siellä? Entä oliko tuo Koiramäen eläintila sinulle entuudestaan tuttu?
Mitä kesäsunnitelmia sinulla on vielä toteuttamatta?
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Äitienpäivän viettoa ja arkisia kuulumisia
Hei ihanat! Minun piti pitää vapaata, koska olen tehnyt tässä viimeaikoina vähän liian pitkän putken töitä. Vaikka saankin tehdä nykyään mielettömän kivaa työtä, niin selkeästi pitkät putket tässäkin ottavat voimille. Joten nyt pienen levon jälkeen taas uudella innolla eteenpäin.
Ulkona on viimein kevät! Kävin tänään aamulla ihanalla aamulenkillä. Päälläni ei ollut ihan hirveästi vaatetta ja silti minulla oli koko matkan ajan miellyttävän lämmin. Totesin, että jatkossa yritän käydä itse aamulenkeillä mahdollisuuksien mukaan. Totte vie yleensä aamuisin eskarilaisen, joten minulla on siinä mahdollisuus aamulenkille. Sillä saa tosi kivan startin päivään. Aikanaan, kun olin yksin lasten kanssa, kävelin päiväkodilta aamuisin kotiin, mikä oli noin 45 minuutin lenkki. Nyt muistelen jopa vähän kaihoisasti tuota aikaa. Mutta nyt minulla on mahdollisuus aloittaa aamulenkit uudelleen.
Kamera mukaan
Päätin tässä, että alan pitämään kameraa enemmän mukana arjessa ja kuvaan niitä ihan arkisia tilanteita. Kuvaan paljon, mutta varsinkin viime aikoina on tullut kuvattua lähinnä kaikkea työhön liittyvään ja niiden arkisten hetkien tallentaminen on jäänyt vähemmälle. Haluan kuitenkin kuvata myös meidä perhettä. Lapset ovat vain hetken aikaa pieniä ja haluan tästä ajasta muistoja mahdollisimman paljon. Joten kamera mukaan!
Meillä oli aivan ihana äitienpäivä. On ihana huomata, että tässä pikkuhiljaa saan vanhojen, kurjien juhlapyhämuistojen tilalle uusia ja parempia. Olen ollut monena hetkenä äärimmäisen kiitollinen tästä perheestä, jonka olen lopulta saanut. Minulle mikään tästä ei ole ollut itsestäänselvyys. Olen kokenut niin lähisuhdeväkivaltaa, kuin lapsettomuutta, joten se että meillä on jotain näin ihanaa, tuntuu ihmeeltä.
On häkellyttävää, että tämä oli minun ensimmäinen äitienpäiväni kolmen lapsen äitinä. Kolmen! Uskomatonta. Kaksi vuotta sitten en olisi voinut edes kuvitella tätä tilannetta. Vaikka oltiin silloin jo Toten kanssa yhdessä, tämä tulevaisuus tuntui vielä kaukaiselta. Nyt meillä on yhteinen perhe. Totte on ottanut nuo vanhemmat lapset siipiensä suojaan ja meillä on myös yksi yhteinen pieni.
Keskustelua ja toiveiden sanoittamista
Me oltiin puhuttu Toten kanssa tulevasta äitienpäivästä etukäteen. Uskon nykyään vahvasti puhumiseen. En odota yllätyksiä, enkä pakota Tottea arvailemaan, mitä toivon. Kerron kaikesta avoimesti. Samoin toivon hänen tekevän. Tämä säästää täysin turhilta pettymyksiltä ja riidoilta. Ihan samalla tavalla me sovittiin aikanaan myös kosimisesta. Eikä keskustelu ole missään nimessä tappanut romantiikkaa suhteestamme. Päin vastoin uskon sen lisänneen sitä. Totte ehti valmistautua tulevaan päivään hyvin, kun minä muistutin häntä ja oltiin suunniteltu brunssi yhdessä.
Meillä oli brunssipöydässä kreikkalaisestajugurtista, mustikoista ja granolasta tehty banana split, mielettömän hyvä fetapiirakka, smoothieta ja croisantteja. Pöydässä oli myös marjoja, mutta ne katosivat aika nopeasti lasten suihin.
Minun hommani oli leipoa kakku. Kuten aina, koska raskastan leipomista. Kokeilin tällä kertaa vintagekakun leipomista. Koristelussa oli melkoinen homma ja totesin lopulta, että yksinkertaisemmat kakut ovat enemmän oma juttuni. En välttämättä lähde ihan heti leipomaan uutta vintagekakkua. Olen kuitenkin tyytyväinen, että kokeilin.
Me myös ostamme toisillemme lahjat äitien- ja isänpäivänä. Toten rakkauden kieli on lahjat ja minä yritän parhaani mukaan puhua sitä. Hänelle lahjan kuuluu olla tarkkaan mietitty ja sellainen joka osoittaa toisen ajattelua ja tuntemista. Itselläni tämä rakkauden kieli ei ole yhtä vahva, mutta kuten sanoin, yritän puhua sitä. Näin ollen sain lahjan myös Totelta lasten lisäksi. Totte oli ostanut minulle Vorssa Inkiltä tosi kauniit korvakorut.
Iltapäivällä lähdettiin vielä koko porukalla Roihuvuoren kirsikkapuistoon. Isommat saivat pyöräillä ja me käveltiin perässä. Syötiin puistolla jäätelöt ja nautiskeltiin lämpimästä illasta. Harmi, että läheinen leikkipuisto on edelleen remontissa ja joudutaan odottamaan sen aukeamista tovi jos toinenkin. Kirsikkapuisto riitti onneksi tällä kertaa.
Äitienpäivä oli kaikin puolin aivan ihana. Vaikka päivä oli erityinen, siihen mahtui ne perus lapsiperhejutut. Vauvan päiväunet, isompien nahistelut, ruuan laittaminen, leipominen ja aamusta myös minun ja Katrin kuvaukset. Mutta olen useasti sanonut, rakastan meidän arkea. Nautin joka hetkestä.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Pääsiäinen aikuisten ja vauvan kesken