Aika kiva sunnuntai
0Me ollaan vietetty täällä oikein uusperhesunnuntaita. Nykyisellä kumppanillani on yleensä lauantait töitä ja sunnuntait vapaata, joten me vietämme perheaikaa nimenomaan sunnuntaisin. Hänellä oli tällä viikolla myös aamuvuoroviikko, joten saatiin vietettyä myös eilinen lauantai-ilta yhdessä. Ensin katsottiin koko porukalla lasten lemppari Masked Singer ja sitten katseltiin aikuisten kesken Haluatko miljonääriksi, koska Antti Holma.
Koska lapset menivät nukkumaan vasta puoli kymmenen, mikä on meillä tosi myöhään, niin meillä nukuttiin tyytyväisenä kahdeksaan. Minä olin meistä kaikista ensimmäisenä hereillä. Makoilin sängyllä ja jossain vaiheessa kuulin kuopuksen tassuttelevan meidän makuuhuoneeseen yöpaidassa ja tukka hurmaavasti pystyssä. Aamu alkoi ja jatkui aika rauhallisissa merkeissä. Aamupäivällä kerättiin kimpsut ja kampsut ja lähdettiin koko kööri uimaan. Kumppanilleni tämä oli ensimmäinen kerta, kun oltiin uimassa lasten kanssa. Ja itselleni tämä oli ensimmäinen kerta lasten kanssa uimassa niin, että siinä oli kaverina toinen vastuullinen aikuinen.
Koko porukalla uimaan
Mentiin tosiaan uimaan ja nyt kun matkassa oli se kaksi aikuista, molemmat saivat myös hetken itsekseen. Minä pääsin juoksemaan ja jumppaamaan vähän ja kumppanini pääsi uimaan matkaa rauhassa. Lapset saivat mennä ja uida koko ajan vähintään yhden aikuisen ollessa läsnä. Minulle tämä oli aivan yhtä uusi kokemus, kuin kumppanilleni uimassa käyminen lasten kanssa. Uiminen on aina ollut vain minun ja lasten yhteinen juttu. Se, että mukana oli ensimmäistä kertaa toinen, tuntui helpottavan tätä rupeamaa aivan valtavasti. Tuntui että ensimmäistä kertaa ei tarvinnut olla silmiä selässä. Ja tosiaan, parasta olis se, että pääsin vähän jumppaamaankin. Olen edelleen niin kiitollinen siitä, millaisen kumppanin olen löytänyt rinnalleni jakamaan tätä meidän hässäkkää.
Arki toisen aikuisen kanssa
Uimisen jälkeen minä kävin kaupassa ja Matkahuollon pisteellä hakemassa kirppislöytöni, kun kumppanini ja lapset lähtivät suorinta tietä kotiin. Tämäkin on asia, jota arvostan ja josta nautin aivan älyttömästi. Siitä kun toinen ottaa koppia lapsista sen verran, että minä voin hoitaa nopesta pari asiaa kuten kaupassa ja postissa käynnin. Minulle tämä on luksusta. Minulle on normi, että olen raahannut aina lapset mukaani.
Kotona odotti sohvalla kaksi väsynyttä lasta, jotka puoliksi makasivat ja puoliksi valuivat sohvalla. Minä sovitin zadaalöytöni. Olin löytänyt Zadaasta kymmenellä eurolla vekkihameen, jota olen etsinyt pidemmän aikaa, mutta jota en ole raaskinut aiemmin ostaa. Kun se vielä sopi päälle, olin älyttömän iloinen.
Samaan aikaan kumppani lämmitti lapsille ruokaa. Me ollaan hullaannuttu nyt Feelia ruokakaupasta. Ollaan testattu sitä nyt ihan omaan piikkiin ja se on kyllä loistava palvelu. Pyritään jatkossa pitämään tietty määrä arkiruokia varastossa, kun ne ovat lämmittämistä vaille valmiit. Itse kokataan alusta asti sitten vähän herkumpaa ja spesiaalimpaa.
Ruuan jälkeen rauhoituttiin hetki kaikki. Minä join päiväkahvit samalla, kun luin uusinta Trendi-lehteä. Trendi on oma suosikkini näistä tyyliä ja kauneutta käsittelevistä aikakausilehdistä. Lapset jatkoivat hetken sohvalla makaamista, ennen kuin lähtivät ulkoilemaan omalle pihalle. Ulkoilun jälkeen siivottiin kaikki yhdessä lasten oma huone. Viime viikkoina se siivoaminen on ollut sitä, että lapset ovat työntäneet lattialla olevat tavarat vain piiloon, joten tällainen kunnollinen siivoaminen tuli aikalailla tarpeeseen.
Kun saatiin lapset lopulta sänkyihin, me aikuiset alettiin katsomaan Marvel-maratonin seuraavaa osaa, joka oli Thor: Dark World.
Tämä päivä oli aivan ihana. En voi oikeasti uskoa sitä, että olen nykyään näin onnellinen ja meidän arki on näin hyvää ja ihanaa. Keskustelin hetki sitten siitä ystäväni kanssa, miten olin ollut vuosia todella onneton ja surullinen. Lapset antoivat elämääni paljon hyvää sisältöä, mutta muutoin olin todella onneton. Nyt tuosta ajasta tuntuu olevan ikuisuus. Elämä on aivan erilaista. Ja vaikka ahdistuneisuushäiriö minua säännöllisesti piinaakin, niin pääsääntöisesti olen nykyään äärimmäisen onnellinen. <3
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Kumman vanhemman sukunimi lapselle?
Kumman vanhemman sukunimi lapselle?
Me ollaan kumppanin kanssa keskusteltu ajatuksen tasolla siitä, kumman sukunimen meidän mahdollinen yhteinen lapsi saisi. Kummallakin on oma mielipiteensä asiasta. Kumppanini mielipide on niin sanotusti perinteisempi, eli lapselle isän sukunimi tai yhdistelmäsukunimi. Itse inhoan yhdistelmäsukunimiä, joten koen sen vaihtoehdon olevan poissuljettu. Minä puolestani ajattelen, että koska minä olen se, joka käy läpi riskiraskauden ja ehkä myös taas sen riskisynnytyksen, eli teen kaiken varsinaisen työn, lapsen nimi olisi minun sukunimeni.
Sukunimen lyhyt historia
Minulle ei mene läpi se perustelu, jota iso osa käyttää: ”Kautta aikojen on lapsi saanut isänsä nimen.” Itseasiassa näin on ollut nippa nappa sata vuotta. Sukunimilaki, jonka mukaan kaikilla pitää olla sukunimi on asetettu vasta vuonna 1920. Siinä ei kuitenkaan otettu kantaa lapsen sukunimeen. Ja vasta vuonna 1929 on asetettu avioliittolaki, jossa sanotaan että aviottoman lapsen sukunimi on äidin sukunimi. Lapsi voi saada isänsä sukunimen vain avioliiton kautta tai isän tunnustaessa lapsen. Minä itse olen saanut äitini sukunimen syntyessä. Sukunimeni muutettiin vanhempieni mennessä naimisiin.
Sitä ennen sukunimi on ollut tärkeä aseman todistaja. Aatelisnainen on pitänyt oman sukunimensä osoittaakseen, mistä suvusta on tullut ja osoittaakseen oman sukunsa tuen aviomiehensä asemalle.
Eli lapset eivät ole saaneet kautta aikojen isänsä sukunimeä. Se on melko moderni keksintö.
Seuraajien ajatuksia
Kysyin stooreissa seuraajieni ajatuksia aiheesta ja siitä, millaisiin ratkaisuihin heillä on päädytty. Sain ihan todella paljon vastauksia. En ehtinyt Instagramissa edes kaikkiin vastaamaan, mutta jaan nyt muutamia vastauksia täälläkin.
”Me ollaan naimisissa mutta halusin pitää oman sukunimeni. Meidän lapsella on isänsä sukunimi. <3 ”
”Mä olin joskus sitä mieltä, että tottakai miehen sukunimi kun oltiin naimisissa. Nyt lapsia on viis ja neljällä viidestä eri sukunimi. Eli ei siis mitään väliä loppuviimein.”
”Esikoisella isän ja kadun etten taistellut enemmän. Kahdella muulla mun ja mies otti sen kans.”
”Mun lapsilla isänsä, koska se oli hänelle tärkeämpää. Mut yhdessähän se on päätettävä.”
”Se kumpi sopii kauniimmin nimeen tai on lapselle helppo (Esim. Ettei tarvitse tavata nimeä).”
”Mun sukunimi, ei oltu naimisissa ja oma on harvinaisempi.”
”Oma sukunimi tai sitten yhdistelmä. Pidän omasta sukunimestäni enkä perusta tuosta perinteestä.”
”Meillä äidin sukunimi, koska isällä hankala ulkomainen nimi.”
”Mun lapsilla on isänsä sukunimi, koska en pidä omasta sukunimestäni.”
”Isä sai tahtonsa läpi etunimestä ja lapsi sai sitten äidin sukunimen.”
”Mä otin miehen sukunimen, kun mentiin naimisiin joten lapselle tulee sama.”
”Ollut aina sitä mieltä, että mun nimi. Mutta lapsen isällä niin kiva nimi, että pyörsin vakaan päätökseni.”
”Meille asialla ei ollut merkitystä. Pidin oman sukunimeni, lapsilla minun sukunimi.”
”Mä valitsin etunimet, isältä sukunimi, harvinainen. Isä kuoli, lapset onnellisia isän sukunimestä.”
”Mä antaisin kivemman kuuloisen tai harvinaisemman.”
Kerron sitten joskus aikanaan, mihin ratkaisuun me lopulta päädytään. Tällä hetkellä vahva vaihtoehto on se, että meidän lapsi saisi sen isänsä sukunimen, mutta minä päätän sitten etunimistä. Mutta aika näyttää. Toistaiseksi tämä ei ole oikeasti edes ajankohtainen keskustelu.
-Jenni
KUVAT: Mun muru / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit