Elämä kolmen lapsen vanhempana
0Pohdin raskausaikana sitä, millaista meidän arki tulee olemaan kolmen lapsen kanssa. Kahden isomman kanssa kaikki oli oikeastaan jo aika helppoa. Isommat ovat melko itsenäisiä. Heillä alkaa olla enemmässä määrin omia juttuja, eivätkä he ole enää sidottuja meihin. Vanhempi lapsi pystyy olemaan jo pieniä hetkiä itsekseen kotona ja koko ajan ei tarvitse olla silmiä selässä. Vauva tuntui tässä vaiheessa jo aika isolta muutokselta sen hetkiseen arkeen. Yhtäkkiä meillä olikin pieni ihminen, joka oli taas täysin riippuvainen minusta ja meistä. Elämme taas sitä vaihetta pikkulapsivuosissa, jolloin täytyy olla koko ajan valppaana.
Luin tätä varten keväällä kirjoittamani postauksen, jossa käsittelin sitä millaisia ajatuksia minulla oli kolmen lapsen arjesta ennen vauvan syntymää. Vaikka muutaman kerran niissä pahimmissa hormonihöyryissä itkin sitä, että ollaan oltu täysin hulluja kun ryhdyttiin tähän, kaikki on mennyt todella hyvin ja aika lailla niin kuin olin ajatellutkin. Tuntuu siltä, että kolmas lapsi on täydentänyt meidän jengin.
KUVA: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Millaista se arki on ollut
Nyt tätä kolmen lapsen vanhemmuutta on takana lähes seitsemän kuukautta. Meidän arkea helpottaa ehdottomasti se, että joka toinen viikko meillä on huollettavana vain yksi lapsi. Toki se on se kaikkein pienin ja eniten huomiota vaativin lapsi. Mutta koen etteivät ne viikot kolmen lapsen kanssa ole mitenkään ratkaisevasti vaikeampia. Ne ovat erilaisia. Voin kertoa, että tällä hetkellä kädet ovat yhtälailla täynnä niin yhden, kuin kolmenkin lapsen kanssa.
Sen lisäksi on ihan erilaista pyörittää arkea kahden ison lapsen ja puolivuotiaan vauvan kanssa, kuin sitten kahden ison ja vastasyntyneen kanssa. Meidän vastasyntynyt oli nimittäin siinä mielessä vaativa tapaus, että hän sitoi itseensä koko ajan yhden aikuisen, kun ei viihtynyt yksin yhtään. Päiväunet nukuttiin pääasiassa sylissä ja muuten vauvaa kannettiin ympäri asuntoa. Nykyään vauva nukkuu päiväunet itsenäisesti ja viihtyy myös valvottuna omissa puuhissaan. Tämä tarkoittaa myös sitä, että etenkin minulta on vapautunut aikaa ja resursseja huomioida taas isoja lapsia.
Ihan alussa meillä oli selkeä jako Toten kanssa. Minä imettävänä vanhempana hoidin vauvan ja Totte kaksi muuta lasta. Pikku hiljaam sitä mukaan kun vauva on kasvanut, nämä vastuut ovat alkaneet mennä ristiin. Totte pystyy olemaan yhä enemmän vauvan kanssa ja minä pääsen olemaan taas enemmän isompien kanssa. Ollaan alettu muun muassa käymään isojen kanssa taas kolmistaan uimassa, mikä oli meidän juttu jo ennen Tottea. Tänään Totte taas lähti koko kolmikon kanssa Oodiin, jotta minä ehdin saamaan sähköpostejani ajan tasalle. Sanoisin siis, että arki on alkanut normalisoitumaan ja vastuut tasaantumaan.
Arjen kulmakivet
Isoin apu muuttuneen arjen hallintaan on ollut se, että ollaan puhuttu paljon. Ollaan käyty joitain juttuja läpi useampaankin kertaan, kun on ollut tarve puhua. Tämä on ollut ehdottomasti monella tapaa meidän parisuhteen liima ja hyvinvoinnin kulmakivi. Ollaan tultu tähän tilanteeseen hyvin erilaisista lähtökohdista. Totte on hypännyt suoraan sinkkumiehen arjesta mukaan pienen suurperheen arkeen. Tulin raskaaksi silloin, kun muutettiin yhteen, joten lähes heti se arki alkoi olla tulevaan valmistautumista. Lisäksi, ilman puhumista, ei oltaisi varmaan koskaan saatu selvitettyä niitä yhteenmuuttoa seuranneita riitoja.
Ollaan tällä hetkellä ihan äärimmäisen onnellisia. Meillä on asiat loppujen lopuksi tosi hyvin. Puhutaan aika usein siitä, miten onnellisia ollaan juuri nyt. Meillä ei ole rahaa tuhlattavaksi asti, mutta tullaan toimeen ja sitä on sen verran, että saadaan tehdä jonkin verran kivoja asioita yhdessä. Meidän lapset ovat aivan ihania kaikki kolme. He ovat upeita persoonia ja mahtavaa saada seurata heidän kasvuaan. Meidän perheessä on todella paljon rakkautta. Totte on upea tyyppi, joka ymmärsi pari vuotta sitten, mitä koko paketti tarkoittaa. Hän on ottanut isommatkin lapset omikseen, eikä tee eroa kolmikon välillä. Tämä on yksi isoimpia syitä, miksi häntä rakastan. Vaikka sanoinkin aikanaan, että en etsi lapsilleni huoltajaa tai isää, vaan itselleni kumppania, en minä pystyisi olemaan ihmisen kanssa, joka ei hyväksyisi lapsiani 100 %. Olen itse saanut elää sellaisen isähahmon kanssa, joka on ottanut minut omakseen ja en haluaisi omille lapsilleni mitään vähempää. Meillä kävi melkoinen munkki, kun elämä johdatti Toten meidän luokse. ♥
Arki just nyt
Tällä hetkellä arki sujuu todella mukavasti tämän meidän kolmikon kanssa. Viikoissa on vähän eri rutiinit sen mukaan onko lapsia kotona kolme vai yksi. Ja edelleen, minä hoidan noisen isompien vanhempainillat ja oppimiskeskustelut ynnä muut heidän toisen vanhempansa kanssa. Mutta Totte hoitaa sitten paljon vauvan juttuja. Nyt hän on menossa vauvan kanssa kahdestaan neuvolaan, kun minulla on oma lääkärinkäynti samaan aikaan. Ja muuten hoidetaan lasten asioita onnellisesti ristiin, mikä on ihanaa ja jotain sellaista, mistä olen vuosia haaveillut. Minun elämäni on ollut huomattavasti rankempaa kahden lapsen kanssa, kuin nykyään kolmen lapsen kanssa. Olen joka päivä äärimmäisen kiitollinen, että saan jakaa arjen ihmisen kanssa, joka on tässä kaikessa yhtä paljon mukana kuin minä.
Tästä postauksesta taisi tulla tällainen pieni ylistysvirsi meidän arjelle ja elämälle, mutta ehkä tuolta rivien välistä myös pystyy lukemaan sen, millaista arki kolmen lapsen kanssa on. Aikaa on vähemmän kuin ennen ja välillä tuntuu, että kädet eivät riitä, mutta nautin silti joka hetkestä. Elän omaa unelmaani.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Imetys tähän asti
Meidän imetysmatka on murroksessa, joten ajattelin kirjoittaa siitä miten imetys on sujunut tähän asti. Minulle on ollut aina selvää, että haluan imettää lapsiani. Mutta kaksi ensimmäistä kertaa osoittivat sen, että homma ei ole ihan niin yksinkertaista. Ensimmäinen lapsi menetti hermonsa rintakumiin ja kieltäytyi lopulta kokonaan rinnasta vajaan kahden viikon yrittämisen jälkeen. Toisen lapsen kanssa yritin epätoivoisesti saada imetyksen onnistumaan. Vauvan paino laski pitkään ennen, kuin saatiin viimein kovalla työllä paino nousuun lisämaidon avulla. Lopulta noin viiden kuukauden jälkeen tämäkin vauva alkoi hylkiä rintaa.
Kolmas kerta
Näillä lähtökohdilla toivoin hartaasti, että saisin imetyksen onnistumaan tällä kolmannella kerralla. Tämä kerta oli myös se, jolloin valmistauduin tulevaan rupeamaan. Puhuttiin Toten kanssa, että alussa keskityn pääasiassa vauvaan ja pesin hänen kanssaan ihokontaktissa, jotta saadaan imetys kunnolla käyntiin. Totte ottaisi koppia isommista lapsista ja kodista, jotta saisin aluksi keskittyä imettämiseen. Sen lisäksi lypsin maitoa raskausviikolta 37 asti, jotta saisin maidontuotannon käyntiin mahdollisimman nopeasti.
Kun vauva sitten syntyi, imetys lähti käyntiin heti. Saatiin ensi-imetys jo salissa, kun vauva löysi tiensä rinnalle ennen kuin päädyin leikkaussaliin. Toisena yönä vauva vietti käytännössä koko yön rinnalla. Vauvan imuote oli hyvä, mutta rintani kipeytyivät nopeasti. Nännit olivat verillä ja pahimmillaan itkin ja imetin. Ensimmäisestä imetyksestä minulle jäi kammo rintakumeista, joten en ole sen jälkeen suostunut niitä käyttämään. Tein jonkin verran sitä, että tarjosin rinnoille lepohetkiä pumppaamalla niitä vuorotellen imettäessäni toisesta rinnasta. Tätä pahinta vaihtetta kesti onneksi vain viikon. Sen jälkeen imetys alkoi toden teolla sujumaan.
Itkin monta kertaa onnesta, kun neuvolan punnituksissa todettiin, että mun oma maito riitti vauvan kasvuun. Yksi mun isoista toiveista toteutui viimein ja sain sen kauan toivomani täysimetyksen. Tämä ajatus oli se, mikä sai jaksamaan niinä pitkinä hetkinä, kun olin rinnoista kiinni vauvassa. Aika monta kertaa mietin sitä, etät tätä minä olin toivonut ja olin niin onnekas, että sain sen kokea.
Imetys muuttuu
Kiinteiden myötä imetys alkoi muuttua. Nykyisin kerrat ovat harvemmassa ja useimmiten kerrat ovat sellaisia nopeita hörppyjä. Onneksi päiviin mahtuu myös kahdesta kolmeen pidempää imetyshetkeä. Niistä minä nautin täysin rinnoin.
Vaikka imetys todennäköisesti jatkuu vielä kuukausia, niin huomaan silti käsitteleväni siitä luopumista. Vauva saa tällä hetkellä muutakin ravintoa, joka selkeästi myös maistuu hänelle. Toki tämä mahdollistaa sen, että en ole niin kiinni vauvassa. Pystyn tekemään myös omia juttuja entistä paremmin ja olla poissa kotoa. Ollaan isompien lasten kanssa hyödynnetty tätä mahdollisuutta muun muassa menemällä kolmistaan uimaan. Jatkossa aion ottaa myös somen tekemiseen joitain päiviä, jolloin kirjoitan muualla kuin kotona.
Minulla ei ole mikään kiire lopettaa imettämistä. Mennään tällä hetkellä täysin vauvan tahtiin ja katsotaan kuinka pitkään tätä jatkuu. Minä jatkan omien ristiriitaisten fiilisten käsittelemistä ja nautin jokaisesta kerrasta, kuin se olisi viimeinen.
-Jenni
KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit