Me oltiin tyttöjen kanssa viikonloppu kolmistaan. Miehelläni oli parhaan ystävänsä kanssa poikien viikonloppu. Oli ihanaa viettää aikaa tyttöjen kanssa. Olen kertonut, kuinka paljon nautin olla äiti ja tällainen yhteinen aika tyttöjen kanssa on ihan parasta. Tälle viikonlopulle meillä ei ollut mitään erityisiä suunnitelmia. Tarkoitus oli olla vain ja tehdä juttuja vähän sään mukaan.

… paistoimme aamupalaksi tuoreita sämpylöitä. Menimme tällä kertaa puolivalmisteilla, jotka ovat nopeita tehdä ja näin voi keskittyä olennaiseen, eli aamiaiseen. Vauvakin sai osansa näistä herkuista ja natusti omaa sämpyläänsä tyytyväisenä syöttötuolissa.

… ripustettiin tauluja seinälle ja rakennettiin tauluseinää. Deadline oli taas paras kannustin, kun piti saada jotain valmiiksi asti. Tästä projektista lisää huomenna, mutta olen niin onnellinen, kun se on tehty.

… katsottiin esikoisen kanssa elokuva ja syötiin popcornia. Ihanaa, kun hän alkaa olla oikeasti niin iso, että tällaiset elokuvahetket onnistuvat. Siitä ei ole kauaa, kun Little E ei olisi todellakaan jaksanut keskittyä kokonaiseen elokuvaan.

…tytöt skippasivat päiväunensa. Bebe nukkui lauantaina vain puoli tuntia ja Little E ei nukkunut kumpanakaan päivänä. Ehdin jo miettiä olisiko Little E valmis luopumaan omista päiväunistaan. Hän oli kuitenkin illalla niin väsynyt ja kärttyinen, että unohdin tämän idean saman tien. Meillä nukutaan siis jatkossakin päiväunia.

… sunnuntaina me pakattiin pakettiin tyttöjen vanhoja vaatteita ja vietiin ne zadaapakettina matkahuoltoon. Ihanaa, että hyväkuntoiset pienet vaatteet pääsevät nyt jonkun toisen pienen päälle, kun meidän tytöt ovat liian isoja. Little E:tä kiinnosti kovasti, mitä vaatteille tapahtuu seuraavaksi.

… mentiin vähän kauemmaksi puistoon ja käveltiin kotiin Aurinkolahden kanavan kautta. Little E innostui valtavasti sorsista, kun minä taas ihastelin syksyn väriloistoa. Ruska sen, kun syvenee. Sorsien ihastelun lisäksi me heittelimme lehtiä kanavaan ja ihastelimme keinotekoista vesiputousta.

Takana on yksi sellainen semi raskas lauantai. Olen nukkunut viimeiset kaksi yötä huonosti. Ensimmäisenä vauvasta oli ok valvoa puoli kahteen asti. Seuraavana yönä taapero vaati päästä viereen ja nukkui levottomasti. Mikä tarkoitti läpsyttelyä, nipistelyä ja potkimista hänen osaltaan. Lopulta minun oli pakko palauttaa hänet omaa sänkyynsä, jotta meillä oli edes pieni mahdollisuus nukkua aamuyöstä. Toivottavasti ensi yö on parempi. Avomies lähti tänään parhaan ystävänsä luokse yökylään, joten ainakin toinen meistä saa nukkua. Minä tuskin saan, sillä en osaa nukkua ilman häntä.

Olen tänään ripustanut muun muassa tauluja seinälle. Meillä on vihdoin tauluseinä ja se on muuten upea. Kuulette siitä lisää ensi viikolla. Lähes kaikki muu, mitä suunnittelin tälle päivälle, jäi tekemättä. Tytöt skippasivat päiväunensa, mikä tuottaa päivään aina haasteita. Se tosin tarkoittaa, että sain laittaa heidät nukkumaan ennätysaikaan.

Taltutin juuri kaksi teollisuuskoneellista pyykkiä. Nyt juon teetä ja nautin popcorneista samalla, kun katson Bonesia. Tajusin juuri, että olen ehtinyt pian katsoa toistamiseen kaikki 12 kautta. Hups. Tirautin tälläkin kertaa useamman kyyneleen, kun yksi hahmoista kuoli ja päässäni soi todennäköisesti taas viikon verran Lime and coconut. Minun olisi tarkoitus käsitellä tässä samalla myös kuvia. Niitä on kertynyt rästiin taas useampia.

Tytöt nukkuvat makuuhuoneessa, mieheni on ystävänsä luona, minä olen omalla lempipaikallani. Elämä on juuri nyt aika mukavaa.