Instagramiani seuraavat ovatkin jo nähneet kesäkiharani. Väli viimeisimpien kampaamokäyntieni välissä ehti venähtää vuoden mittaiseksi. Tukka oli myös sen näköinen. Luonnonkihara antaa todella paljon anteeksi esimerkiksi sitä, jos sattuu nirhaisemaan latvat lyhyemmiksi keittiösaksilla. Nyt kaipasin kuitenkin kipeästi muutosta, ammattilaisen käden kosketusta ja keveämpää tukkaa. En kuitenkaan ajatellut, että leikkauttaisin hiukseni oikeasti lyhyeksi, mutta toisin kävi. 

Osasyy tähän oli se, että haluan päästä mahdollisimman pian eroon värjätystä hiuksesta. Kasvatan parhaillaan omaa väriä takaisin. Ensinnäkin hiusvärien ympäristövaikutukset mietityttävät. Toisekseen omalla värillä tukka ei ehkä näyttäisi jatkuvasti siltä, että se olisi kampaajan tarpeessa. Nyt värjättyä hiusta jäi pieni kaistale vain etuhiuksiin, mutten kaikki on omaa väriä. Seuraavan kerran jälkeen päässäni tuskin on yhtään värjättyä kohtaa. 

Tällä hetkellä ajatukseni on pysytellä jatkossa omassa värissä. Luonnollista hiusten väriä ei tarvitse huoltaa ja värjäämätön tukka voi varmasti himpun verran paremmin. Olen värjännyt hiuksiani ala-asteelta lähtien. Joten nyt noin parinkymmenen vuoden jälkeen on ehkä ihan hyvä siirtyä luonnollisempaan ilmeeseen. 

Minulla ei ole koskaan aikaisemmin ollut luottokampaamoa, mutta nyt on. Talvella tänne hoodeilleni avattiin ihana parturi-kampaamo ja kauneushoitola Makea. Se sijaitsee Aurinkolahden rannassa, huikeissa puitteissa. Ja kun kampaamon hintaan kuuluu kupillinen kahvia ja hiusten pesupaikalla on hierovat tuolit, paikka on ainakin jokaisen pienen lapsen äidin unelma. Ja miksei kaikkien muidenkin. Mutta huonosti nukutun yön jälkeen kahvi tuli niin tarpeeseen. Minä en halua enää muualla käydäkään. 

Minun hiukseni leikkasi taitava Hertta. Hän sai heti kiinni siitä, mitä hain ja toteutti sen tosi kivasti. 

 

Tällä tavalla lyhyenä tukkani kihartuu paljon vahvemmin ja muutamat ovatkin kysyneet, otinko samalla permanentin. Olen voinut todeta siihen ylpeänä kiharani olevan täysin luomut. Nyt annankin niiden kihartua täysin vapaasti. Jo sen vuoksi, että vähemmällä käsittelyllä ne yksinkertaisesti voivat paremmin. 

Aluksi isoin totutteleminen oli siinä, että hiukset ovat nyt pääsääntöisesti auki. Tukkani on niin lyhyt, että sitä ei saa millekään perusponnarille. Välillä, kun kyllästyn silmillä pomppiviin kikkuroihin, saatan vetää ne pään päälle sellaiselle ananastupsulle. Mietin myös, että tähän tyyliin saattaisi hyvin sopia sellaiset isot, näyttävät pinnit joita nyt näkee joka paikassa. 

Nämä kuvat ovat odotelleet koneellani jo hyvän aikaa sopivaa hetkeä julkaisuun. Asu on kuvattu Kaksplussan blogipäivien jälkeen, mutta on näillä ilmoilla ajankohtainen. Nahkatakki ja neuleet ovat olleet viime päivinä kovassa käytössä, kiitos viilenneiden ilmojen. Kuvat otti blogikollegani Susanna.

Rakastan edelleen noita keinonahkapöksyjä, mutta lämpimillä ilmoilla ne ovat turhan hiostavat. Niille löytyy kuitenkin käyttöä viileämmillä ilmoilla. Vaikka olen yhdistänyt housujen kaveriksi nahkatakin ja nilkkurit, minun silmääni sitä ei silti ole liikaa. Neule tasapainottaa kokonaisuutta, joka on minun makuuni sopivan rento.

Takki LINDEX 

Neule H&M 

Legginssit H&M 

Kengät ELLOS

Laukku DKNY Second hand Zadaa 

Panta GAUHAR 

Aurinkolasit H&M 

Lepäilen tällä hetkellä sohvalla nilkka ylhäällä samalla, kun kirjoitan. Nilkkaani särkee älyttömästi, enkä oikein tiedä mitä sille on tapahtunut. Lämpö tuntuu onneksi auttavan särkyyn. Ja onneksi huomenna on vapaata töistä, joten saan lepuutella sitä ihan rauhassa.

Suunnittelimme muuten jo vähän syntymäpäiviäni. Minähän täytän reilun kuukauden päästä 30 ja olen vasta nyt alkanut miettiä, pitäisikö sitä juhlia. Olemme perheen kesken miettineet, jos viettäisimme tänä vuonna syntymäpäiviä yhdessä isäpuoleni kanssa. Hän juhlii myös pyöreitä samassa kuussa, kuin minä ja täytämme yhteensä 80. Mutta olisi kiva juhlia syntymäpäiviä myös ystävien kesken. Mieheni mielestä minun pitäisi järjestää oikein old school bileet, mutta ne eivät ole ihan minun juttuni.