Haluaisin olla vaimo
2Haukkukaa vain homeiseksi ja vanhanaikaiseksi, mutta kyllä mä haaveilen siitä, että olisin jonkun vaimo. En ole koskaan oikeastaan haaveillut itse häistä. Unelmieni häät vietettäisiin New Yorkissa ihan vain sulhaseni kanssa kaksin, mutta minulle kävisi hyvin myös ihan maistraattivihkiminen täällä kotisuomessa. En koe tarvitsevani siinä hetkessä muita, kuin sen tulevan mieheni.
Sen sijaan haaveilen enemmän itse avioelämästä ja siitä, että joku kutsuu minua vaimoksi. Avioliiton kaltaisessa sitoutumisessa on mielestäni jotain kaunista. En varsinaiset usko siihen kaikkeen, mitä kirkko meille syöttää avioliitosta. Enkä usko siihenkään, että nainen olisi naimisiinmenon jälkeen miehen omaisuutta. En hae avioliitolla itselleni holhoojaa tai huoltajaa. Osaan huolehtia kyllä itsestäni.
KORVAKORUT SAATU SMILING DESIGN
Haluaisin olla jonkun vaimo
Minulla ei ole antaa kenellekään mitään syytä sille, miksi naimisiin pitäisi mennä
Mutta joku siinä vaimona olossa kiehtoo. En varmasti olisi sellainen entisaikojen ihannevaimo, joka synnyttäisi lapsia toisensa perään ja joka siivoaisi, kokkaisi ja passaisi miestään loputtomiin. Ei, koska olen koko ajan enemmän ja enemmän sellaisen täysin tasaveroisen parisuhteen ja vanhemmuuden kannalla. Todennäköisesti sen seuraavan lapsen isän kanssa tulee täytettyä exeltaulukkoa siitä miten hommat jakautuisivat täysin tasan. Koska hitto vie, minä en aio todellakaan olla enää ikinä se, joka on täysin yksin vastuussa lapsesta. Kun todennäköisesti siinä ollaan kuitenkin kahdestaan ja kahdestaan se lapsi on päätetty hankkia.
Voi olla, että tautani väkivaltaisessa suhteessa vaikuttaa näihin ajatuksiin. Mutta en halua enää ikinä olla suhteessani toisarvoinen. Siihen ei toki avioliittoa tarvita. Parisuhde voi olla hyvä, täysi ja tasa-arvoinen ilman avioliittoa. Se ei ole mikään täydellisen suhteen salaisuus. Päinvastoin. Naimisiin mennään monesti todella vääristä syistä ja mahdollisesti yrityksenä pelastaa kyseinen suhde.
Ja vaikki itse haaveilen avioliitosta, minulla ei ole antaa kenellekään mitään syytä sille, miksi naimisiin pitäisi mennä. Uskon, että jokainen tietää omat syynsä ja tekee päätöksensä sen perusteella. Itselläni se on joku romanttinen puoleni, joka haaveilee tämän luokan sitoutumisesta.
KORVAKORUT SAATU SMILING DESIGN.
Ei liian aikaisin
Vaikka tällaisesta haaveilenkin, minulla ei ole todellakaan mikään kiire. Olenkin sanonut poikaystävälleni, että todennäköisesti, jos hän kosii kovin varhaisessa vaiheessa suhdettamme, minä tulisin kieltäytymään ja juoksemaan karkuun pää kolmantena jalkana. Tämä siksi, koska yhdistän nopean toiminnan nykyään hyvin vahvasti narsisteihin. Väkivaltaisiin suhteisiin kuuluu nopea sitoutuminen ja esimerkiksi yhteen muuttaminen. Minä ja exäni muutimme yhteen ja kihlauduimme kolmen kuukauden seurustelun jälkeen. Hyvin pian tämän jälkeen asiat alkoivatkin mennä pieleen. Joten todennäköisesti tulen nyt jarruttelemaan kaikessa. Onneksi poikaystäväni ymmärtää sen.
Enkä minä tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Enhän minä lopulta tiedä tulenko menemään koskaan naimisiin. Eikä se minun elämääni huononna. Olen onnellinen tässä nykyisessä suhteessa ja toivon sen kestävän. Olen myös valmis tekemään hartiavoimin töitä sen eteen, että se kestäisi. Mutta elämä on arvaamatonta.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals
LUE MYÖS
Keväiset kuulumiset
Ilmoitin juuri jälkikasvulleni, että äiti tarvitsee nyt pienen hiljaisen hetken intensiivisen päivän jälkeen. Vetäydyin läppärin ja kahvin kanssa makuuhuoneeseeni. Kuuntelen toki koko ajan mitä neidit puuhaavat, mutta tämä oma pieni hetki tulee nyt todellakin tarpeeseen.
Synttärit
Kävimme tänään ostamassa hieman synttäritarvikkeita esikoisen juhliin. Synttärit ovat siirtyneet nyt pariin kertaan koronan vuoksi. Esikoiseni on syntynyt aivan joulun korvalla, kuten pitkäaikaisimmat lukijani tietävät. Meidän oli tarkoitu juhlia hänen syntymäpäiviään heti tammikuussa, mutta silloin omikron jylläsi vielä niin hurjana ettemme uskaltaneet. Nyt päätimme lyödä synttärit kalenteriin, etteivät juhlat ihan vallan unohdu. Kuopus alkoi samaan syssyyn suunnittelemaan omille synttäreilleen halloween-teemaa. Hän kun on marraskuun alun lapsi.
Eskarilainen toivoo syntymäpäivilleen itse tehtyä jäätelökakkua. En ole moista koskaan tehnyt, mutta meillä on kyllä ohje tiedossa. Joten tänä viikonloppuna joutuu ehkä tekaisemaan yhden testikakun. Ettei tarvitse juhlapäivänä juosta hakemaan Viennettaa lähikaupasta.
Muutoksia
Tuoreessa parisuhteessani on tapahtunut pari isoa muutosta, kuten olen kirjoittanut. Ensinnäkin, poikaystäväni tapasi viimein tuon jälkikasvuni ja he tapasivat hänet. Kumpikin osapuoli piti toisistaan, mikä on ihan positiivista tässä vaiheessa. Tyttöt esittelivät poikkikselle LOL-kokoelmansa, sekä lempi elokuvansa joka on ”Poppi” (eli selkokielellä Trolls.)
Toinen iso muutos on se, että poikaystäväni muutti Helsinkiin. Eli nämä kaksi muutosta mahdollistavat sen, että voimme tavata toisiamme säännöllisemmin ja sponttaanimmin. Ensimmäisellä viikolla sitä tuli muuten hyödynnettyä siihen pisteeseen, että kumpikin tarvitsi omaa tilaa, aikaa ja oman kodin rauhaa maanantai-iltana. 😀 Vaikka yhdessä on ihanaa, me olemme kumpikin tällä hetkellä niin tottuneita yksineläjiä, että se oma rauha on myös kullan arvoista.
Tällä viikolla me emme sitten näe ollenkaan, koska hän keskittyy työrutiinien löytämiseen, sekä uuden asunnon raivaamiseen kaikista pahvilaatikoista. Hän kuitenkin lupasi jo, että pyrkii järjestämään minun esikoiseni juhlapäivän vapaaksi, jotta voi auttaa minua. Minulle, joka olen järjestänyt kuusi vuotta kaikki lasten synttärit täysin yksin, tuo toteamus sai taas kyyneleet silmiin. On taas vaikea uskoa, että on olemassa ihminen, joka haluaa auttaa minua juhlajärjestelyissä. Eihän tuota ihmistä voi kuin rakastaa. ♥
KUVA: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Uusi iltarutiini
Meillä on tyttöjen kanssa uusi iltarutiini. Apinoin tämän suoraan Kirsikka Simberiltä kuunneltuani Hei Babya. Turhauduin jossain vaiheessa iltasatujen lukemiseen, kun se oli aina sen päiväistä sirkusta. Plus olen todella huono lukemaan ääneen. Ulkoistin jossain vaiheessa iltasadut äänikirjoihin.
Nyt me kuitenkin luetaan iltaisin, koska opin, että se ei kuitenkaan ole niin paljolti siitä minun omasta ajastani pois. Ja fakta on se, että minulla on tällä hetkellä myös huomattavasti enemmän voimavaroja kuin esimerkiksi puoli vuotta tai vuosi sitten. Luetaan joku lyhyt satu tai yksi luku jostain lasten kirjasta. Tällä hetkelle me luetaan taas Penni Pähkinäsydäntä. Sen jälkeen me pötkötellään rauhassa mun sängyssä ja halaillaan ja kuunnellaan kaksi kertaa Sininen uni Spotifysta.
Tämä tuntuu nykyään todella tärkeältä rutiinilta. Arki on monesi melkoista sähellystä, joten tällainen yhteinen rauhoittuminen yhdessä tuntuu hyvältä. Sen lisäksi illat ei ole enää samanlaista sekoilua kuin aiemmin, mikä on ihanaa.
KUVA: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Olen tänään itkenyt ja ahdistunut Mariupolin synnytyssairaalan pommituksista. Vaikka sota tuntuu jo lähtökohtaisesti käsittämättömän julmalta, niin tämä on jotenkin ihan nextillä levelillä kamalaa ja julmaa. Itsellä kaikki lapsiin ja vauvoihin liittyvä menee jotenkin todella syvästi ihon alle. Haluan olla tietoinen tapahtumista, mutta suojella itseäni sen verran etten menettäisi yöuniani.
Me ollaan tänä iltana askarreltu tyttöjen kanssa rannekoruja ja maalattu vesiväreillä. Olen ruvennut maalaamaan myös itse, sillä se vie ajatukset muualle ahdistavista asioista. Kuopukseni askarteli minulle ”rakkauskorun”. Sydämeni suli taas tyttöjeni vuoksi.
Menen pian nukkumaan, että jaksan taas huomenna.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals