Miten uskallettiin yrittää juuri nyt
8Minun piti kirjoittaa jostain aivan muusta, mutta juuri nyt tämä postaus on pyörinyt enemmän tai vähemmän päässäni. Sain Instagramissa kysymyksen siitä, miten uskallettiin yrittää nyt kun en voi henkisesti niin hyvin. Olen viimeksi tänään käynyt lääkärissä keskustelemassa tilanteestani ja purskahtanut siellä taas itkuun. Vastasin tähän kysymykseen jo instassa, mutta haluasin vastata siihen pidemmin myös täällä blogissa.
Äitiys on parasta mitä olen elämältä saanut
Silloin kun päätimme ryhtyä yrittämään, tilanne ei tuntunut niin pahalta kuin se ehkä silloin jo oli. Mutta päätettiin ryhtyä yrittämään silti, eikä lopetettu yrittämistä. Ja tähän on muutamakin syy.
Ensinnäkin, mikään muu asia ei ole tuottanut minulle niin paljon iloa ja onnea, kuin äitiys. Lapseni ovat suurin ylpeyden ja ilon aiheeni. He ovat myös syyni taistella ja pitää itsestäni huolta. Koen lasten olevan itselleni enemmän voimavara, kuin taakka. Vaikka meidän arkeen sisältyy myös niitä raskaita hetkiä. Kuten ihan jokaisen lapsiperheen arkeen. Silti se kaikki hyvä peittoaa ne huonommat hetket mennen tullen ja palatessa.
Ja tähän liittyen, olen saanut kaksi lasta paljon vaikeammissa ja vaarallisimmissa olosuhteissa ja selvinnyt siitä. Olen kasvattanut kaksi uskomattoman upeaa pientä persoonaa samalla, kun olen ollut todella pahassa paikassa itse. Aika harva asia lapsen saamisessa ja äitiydessä pelottaa minua enää, kun olen selvinnyt sellaisesta helvetistä.
Traumani ovat muissa asioissa
En kiellä etteikö minulla olisi pahoja, toimintakykyyni vaikuttavia traumoja, mutta ne ilmenevät elämän muissa osa-alueissa. Tällä hetkellä teen myös kovasti töitä sen eteen, että saan asiat terapian puolesta etenemään. Lisäksi olen kokenut oman äitiyteni myös eheyttävänä asiana elämässäni.
Kolmanneksi, minulla on tällä kertaa rinnallani kumppani, joka haluaa olla tässä kaikessa mukana yhtä lailla kuin minäkin. Olen tottunut pärjäämään yksin ja tiedän selviäväni yksin. Joten uskallan veikata, että toisen osallistuvan aikuisen kanssa homma on ainakin puolet helpompaa.
Tässä yrittämisessä oli myös biologinen puoli. Minulla on takanani kaksi riskiraskautta ja kaksi hengenvaarallista synnytystä. Ikä lisää entisestään riskejä ja minä olen nyt 33-vuotias. Ei haluttu juurikaan aikailla, koska haluttiin kumpikin myös yhteinen lapsi. Tämän vuoksi mielummin ennemmin, kuin myöhemmin tuntui meistä paremmalta ajatukselta.
Tietenkään kaikkia riskejä ei voi itse ennakoida, eikä niihin voi vaikuttaa ja ihmiset ovat saaneet lapsia vanhempanakin. Siitä huolimatta tämä ajatus vaikutti ainakin omaan päätökseeni.
Terkuin,
-Jenni
KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Haen psykoterapiaan
Olen kertonut teille, että teen tällä hetkellä töitä sen eteen, että pääsisin Kelan tukemaan psykoterapiaan. Olen jutellut nyt useamman ammattilaisen kanssa, joiden mukaan hyötyisin pitkäaikaisesta terapiasta. Ja taisteltuani yli vuoden mielenterveyteni kanssa lyhyillä sairaslomilla ja tilanteen koko ajan pahentuessa, alan olemaan samaa mieltä ammattilaisten kanssa. Olen tällä hetkellä sairaslomalla, koska tilanteeni on niin paha etten kykene työhön tai opiskelemaan.
Diagnoosini ovat tällä hetkellä ahdistuneisuushäiriö ja uupumus. Edellä mainittuun minulla on lääkitys. Tällä hetkellä tilanne on se, että olin päivittäin ahdistunut. Väsyn helposti ja väsyn myös kivasta tekemisestä.
Mun mielenterveys romahti vuosi sitten elokuussa burn outin seurauksena. Olin paahtanut erosta asti tukka putkella ja todistanut kaikille pärjääväni läpi rankkojen aikojen. Olin burn outin partaalla yli vuoden. Kamelin selkä katkesi, kun olin kouluvuoden jälkeen paahtanut vielä kesätöissä melko hurjia tunteja. Sen jälkeen palasin kouluun ja kun kotihoidon harjoittelun olisi pitänyt alkaa, romahdin. Sen jälkeen olen ollut vuoden aikana useammalla eri mittaisella sairaslomalla. Minulla oli tahtoa edistää koulunkäyntiäni, mutta ei lopulta voimia. Uusi seinä tuli vastaan tänä syksynä.
Psykoterapiaan hakeminen
Koulupsykologini oli se, joka sanoi, että nyt olisi aika hakeutua psykoterapiaan. Olen käynyt viimeisen kolmen vuoden aikana useilla eri ammattialisilla puhumussa asioita läpi, mutta kenelläkään ei ole ollut mahdollista tarjota pidempiaikaista terapiaa. Näin ollen olen käynyt samat asiat läpi yhä uudelleen ja uudelleen eri ihmisten kanssa. Se ei varsinaisesti auta ratkaisemaan mitään. Ennemminkin junnaan vain paikoillani. Mikä ei ole missään nimessä etu.
Tarvitsen pitkäaikaisempaa terapiaa, jossa päästään oikeasti avaamaan niitä traumoja, joita olen saanut.
Välillä tuntuu, että olisin kaksi ihmistä samoissa nahoissa. On se trauman kärsinyt puoli, joka toimii täysin selviytyäkseen. Sitten on se järkevä puoli, joka näkee toiminnan syy ja seuraussuhteet ja pystyy ajattelemaan järkevästi. Se trauman kärsinyt puoli on vain vahvempi ja toimin yleensä sen mukaan.
Edellinen lääkärinkäynti
Otin edellisellä lääkärinkäynnillä psykoterapian puheeksi. Lääkärini kirjoitti minulle lähetteen psykiatrille b-lausuntoa varten todettuaan, että minulla on ollut yli vuoden mittainen hoitosuhde kyseisellä terveysasemalla.
Lähete tuli bumerangina takaisin. Meille sanottiin, että minulta pitää ottaa liuta laboratoriokokeita, mukaanlukien päihdeseulat. Sen lisäksi minun täytyisi käydä juttelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa ennen, kuin pääsen juttelemaan psykiatrille. Tämä bumerangi ei ollut mikään lopullinen hylkäys, vaan kehotus tekemään asiat oikeassa järjestyksessä.
Kunhan kaikki labrat on otettu ja olen puhunut psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa, niin lähete psykiatrille voidaan uusia. Jossain vaiheessa alkaa sitten psykoterapeutin etsintä. Olen kuullut, että se saattaa olla todella vaikeaa. Terapeutteja on yksinkertaisesti liian vähän tarpeeseen nähden. Mutta murehdin sitä vasta sitten, kun sen aika on.
Mutta tässä on tämän hetikinen tilanne matkallani psykoterapiaan. Nyt minä alan valmistautua treffejäni varten. Olemme menossa puolisoni kanssa ulos juhlistamaan yhteenmuuttoa.
-Jenni
KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Miltä masentunut ihminen näyttää?