Meidän perhe on saanut elää vauvakupla-arkea suurin piirtein viimeisen kahden viikon ajan. Mikä on ollut ihan super ihanaa. Vauva on ihana ja helppo tapaus ja ollaan kaikki ihasteltu häntä kilpaa. Ensi viikkolla lasten lomat kuitenkin loppuvat ja meidän on alettava opettelemaan sellaista perusarkea. Esikoisella alkaa toinen luokka ja nuorempi menee eskariin. Tämä esikoulu on hänelle vielä kokonaan uusi, kun haluttiin vaihtaa vanhasta päiväkodista koulun yhteydessä olevaan eskariin. Näin ollen sieltä todennäköisesti löytyy niitä tulevia koulukavereita ja bonuksena, hän näkee taas päivittäin myös isosiskoaan. Ja parhaimmillaan me aikuiset saadaan saatettua molemmat lapset yhdellä kertaa samaan osoitteeseen aamuisin.

Eskarilainen aloittaa jo maanantaina uuden arjen harjoittelun. Ollaan juteltu hänen kanssaan tulevasta ja siitä, mikä uudessa paikassa mahdollisesti jännittää. Hän osaa sanoittaa hienosti omia tunteitaan tästä uudesta vaiheesta. Isoimpana harmina on tietysti ollut se, että monta hyvää kaveria jää sinne vanhaan päiväkotiin. Ollaan kuitenkin puhuttu siitä, että tämä on loistava tilaisuus löytää aivan uusia kavereita. Ja vielä sellaisia, jotka tulevat mukaan sinne ekalle luokalle. Muistutin, että hän on saanut meidän kerrostalon pihallakin monta uutta kaveria, joten se onnistuu varmasti myös eskarissa.

Tuleva vuosi

Vauvavuoden ansiosta, meillä on myös mahdollisuus siihen ettei isompien tarvitse olla pitkiä päiviä eskarissa ja koulussa. Esikoinen ei tarvitse iltapäiväkerhoa ja nuoremmankin voi hakea eskarista hyvissä ajoin. Lapset saavat palautua rauhassa kotona päivän jälkeen ja iltapäivisin on hyvin aikaa tehdä vielä yhdessä jotain.

Olen niin innoissanit tästä puolesta tätä meidän tulevaa arkea. Olen kokenut illat aina jotenkin hektisiksi, kun kotiin tullessa pitää heti alkaa laittamaan ruokaan ja syömisen jälkeen saa mennä melkein heti tekemään iltapuuhia. Nyt iltapäivät ja illat ovat vapaampia.

Mitä minä teen

Minä teen jonkin verran sometöitä vauvan kanssa kotona. Tarkoitus olisi ottaa ihan rauhaksiin tämä loppukesä ja alku syksy. Haluan ehdottomasti myös nauttia tästä ainutlaatuisesta ajasta kuopukseni kanssa. Myöhemmin syksyllä keskittyisin itsekin enemmän myyntiin ja someprojekteihin. Huomasi muuten heti, että kalenteri vaihtui juuri elokuulle, kun oma työsähköpostini heräsi horroksesta ja sinne alkoi ilmestyä reagointia vaativia yhteydenottoja. Näillä näkymin näille ensimmäisillekin kuukausille on tiedossa pari pientä, kivaa projektia, joihin tartun innolla. Minusta on vain kiva, kun on jotain tekemistä tämän vauva-arjen ohella.

Aloitin blogin aikanaan esikoisen raskausaikana (josta tulee tässä kuussa kuluneeksi kahdeksan vuotta) ja olen nauttinut siitä, että vauvanhoidon ohella minulla on ollut arjessa jotain omaa tekemistä. Sellaista, johon voin käyttää päätäni ja luovuuttani. Vauvan hoito ei juurikaan kaipaa kumpaakaan edellä mainituista.

Haluan keskittyä kanavissani yhä enemmän plusmuotiin ja löytää yhteistyökumppaneita nimenomaan tältä alueelta. Haluan jakaa inspiraatiota pukeutumiseen ja rohkaista ihmisiä pukeutumaan juuri niin, kuin haluavat. Katrin kanssakin on ekat kuvauspäivät mietitty, kun oma kunto on niin hyvä, joten pian on taas luvassa tuoreita asukuvia. Olisi kivaa kuulla, millaista sisältöä sinä toivoisit lisää tänne blogiin. Kerro ihmeessä kommenteissa, jos mieleen tulee jotain.

Meidän perheellä on luvassa monella tapaan ihana syksy. Miltä sinun syksysi näyttää?

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Kymmenen kuvaa kesäkuulta

5x helppoa reseptiä kesäksi

Kesäkoti ja pesänrakennusvietti

Ihanaa juhannusta!

Viime aikoina olen…

Raskaussovellus näyttää, että raskautta olisi nyt jäljellä 62 päivää. Eli aika vähän. Pian meidän arki muuttuu melkoisesti uuden vauvan myötä. Arki kahden isomman lapsen kanssa on aika helppoa. He ovat jo aika itsenäisiä lapsia. He touhuavat paljon omiaan, eivätkä tarvitse koko aikaa aikuista rinnalleen. Me seurataan aika paljon sivusta heidän tekemisiään. Ollaan lähellä ja saatavilla, mutta annetaan heidän elää sitä omaa elämäänsä ja kokeilla siipiään ikätason mukaisesti. Sitten kun tarvitsee, syli on aina auki ja me ollaan saatavilla. Ja kyllähän he meitä edelleen tarvitsevat. Eivät tosin samoissa määrin, kuin esimerkiksi taaperoiässä.

Isompi ikäero

Isommilla on ikäeroa lähes tarkalleen kaksi vuotta, joten viimeksi vauvan synnyttyä kädet olivat jo valmiiksi aika täynnä. Nyt ikäeroa lapsille tulee noin kahdeksan ja kuusi vuotta. Eli aikapaljon enemmän, kuin viime kierroksella. Joten en varsinaisesti edes jännitä sitovaa pikkuvauva-aikaa. Uskon vakaasti, että käsiä ja sylejä riittää jokaiselle. Vaikka voi olla, että isommat joutuvat hieman treenaamaan kärsivällisyyttä. Uskon kuitenkin, että vauva-aika yhden pienen ja kahden isomman kanssa on hyvin erilaista, kuin kahden alle kolmevuotiaan kanssa.

Toki sen näkee kunnolla sitten, kun vauva syntyy ja arki kolmen lapsen perheenä alkaa. Mehän emme tiedä yhtään millainen tyyppi vauva tulee olemaan. Minulla on kokemusta kahdesta aika perustyytyväisestä vauvasta. Vaikka heidänkin kanssaan on ollut niitä vaikeampia vaiheita. Toki tällä kertaa tiedän, että minulla on mukana kumppani, joka panostaa meidän perheeseen ihan yhtä paljon kuin minäkin. Ja tuli mitä tuli, tiedän pärjääväni. Olen selvinnyt paljon huonommissakin tilanteissa.

Vuoroviikkoarki

Toki tulevassa vauva-arjessa on se ero, että syksyllä meillä on kotona joka toinen viikko vain yksi lapsi, kun isot siirtyvät vuoroviikkorytmiin. Eli joka toinen viikko päästään vähän samanlaiseen vauvakuplaan, kuin esikoisen kanssa, kun huolehdittavana on vain vauva. Toki tämä tarkoittaa myös sitä, että kun ennen meillä on ollut sitä aikuisten omaa aikaa ruhtinaallisesti, niin nyt se putoaa minimiin. Ollaan puhuttu, että todennäköisesti ainakin ensimmäinen vuosi se on sitä aikuisten yhteistä aikaa plus avec. Ja se on enemmän kuin ok. Ensimmäiset vuodet menevät kuitenkin niin nopeasti.

Ollaan muutenkin puhuttu puolison kanssa paljon siitä, miten pyritään toimimaan vauvan synnyttyä. Miten saadaan turvattua kummankin unentarve. Väsyneenä kun on helpompi tuntea riittämättömyyttä, sekä riidellä sen toisen osapuolen kanssa, joten tämä on jotain mistä yritetään olla tinkimättä. Kaiken muun uskon järjestyvän tavalla tai toisella.

Odotan tulevaa, koska perhe-elämä on lopulta parasta mitä tiedän. Nautin toki kahdenkeskeisestä ajasta puolisoni kanssa, mutta loppujen lopuksi, parhainta on olla yhdessä perheenä. Siitä saan ne kaikkein rakkaimmat muistot.

-Jenni

KUVAT: Muru / EDITOINTI: Minä

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Mitä sain ostettua äitiysavustuksen 170 eurolla

Meidän viikonloppu

Meidän kodin sisustussuunnitelmat

Tarkoittaako toive sukupuolesta myös toiveita lapsen käytösmallista

Millaisia vaatteita kesävauva tarvitsee ja kuinka paljon